Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Suojeluesitys UPM:n omistuksessa oleville Iilijärven ja Vällyvuoren alueen arvokohteille

Suojeluesitys UPM:n omistuksessa oleville Iilijärven ja Vällyvuoren alueen arvokohteille

Esitämme, että UPM suojelee omalla päätöksellään yhteensä noin 740 hehtaaria metsää Iilijärven ja Vällynvuoren Natura 2000 -alueiden ympäristössä Jyväskylän maalaiskunnan sekä Toivakan ja Leivonmäen kuntien alueella. Metsäalue sisältyy Päijänteen ekologisesti arvokkaaseen suuralueeseen.

Touko-kesäkuussa 2007 tehdyissä Luonto-Liiton inventoinneissa Iilijärven ja Vällyvuoren alueella sijaitsevilta UPM:n mailta löydettiin runsaasti suojelemattomia arvometsiä, jotka täyttävät Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n runsaslahopuustoisten kangasmetsien luonnonsuojelubiologiset kriteerit. Lisäksi näiden arvokkaiden metsäytimien ympärillä kasvaa nuoria, varttuneita ja järeäpuustoisia talousmetsiä, jotka toimivat sijaintinsa puolesta tärkeinä tukialueina suojelemattomille vanhan metsän kohteille. Suojeluesitykseen sisältyvistä metsistä noin kaksi kolmasosaa täyttää METSO - kriteerit. Osa näistä metsäalueista sijaitsee Iilijärven Natura-alueen maa-aines- ja metsälailla suojeltavassa osassa. Tämä puutteellinen suojelustatus mahdollistaa kuitenkin hakkuutoiminnan Natura-alueella, eikä se siksi pysty käytännössä turvaamaan alueen luontoarvojen säilymistä.

Iilijärven Natura-alueeseen kuuluvat metsät muodostavat laajan ja erämaisen kokonaisuuden, joka koostuu pääosin havupuuvaltaisista, usein kallioisista tai kivikkoisista metsistä sekä arvokkaista pienvesistä ja puronotkoista. Iilijärven alueella sijaitsee neljä vanhojen metsien suojeluohjelman kohdetta: Rupansuo, Katajalampi, Iilivuori ja Viitasenvuori. Vällyvuoren Natura-alueella on mänty- ja kuusivaltaisia metsiä, joissa puuston rakenne on luonnonmukainen ja puulajisuhteet monipuoliset. Myös lehtilahopuuta esiintyy kauttaaltaan kohtalaisesti.

Osa Natura-alueiden ympärillä sijaitsevista suojeltavaksi esitettävistä metsistä on puuston rakennepiirteiden, puulajisuhteiden ja lahopuun määrän ja laadun perusteella arvioituna vähintään yhtä laadukkaita kuin Natura-alueiden metsät. Lisäsuojelun tarve alueella onkin perusteltua suojelualueiden luontoarvojen vahvistamiseksi ja Iilijärven ja Vällyvuoren Natura-alueiden paremman kytkeytyneisyyden edistämiseksi.

Ajan puutteen vuoksi alueella ei ehditty tekemään tarkempaa lajistoselvitystä, mutta on syytä olettaa, että runsaslahopuustoisista metsäytimistä löydettäisiin perusteellisissa inventoinneissa lahopuusta riippuvaista uhanalaista kääväkäslajistoa. Alueelta löytyi kolme vaarantuneen liito-oravan todennäköistä lisääntymis- ja levähdyspaikkaa, joiden sijaintitiedot on toimitettu Keski-Suomen ympäristökeskukselle.

Iilijärven ja Vällyvuoren aluekokonaisuuden keskeinen sijainti itäisen Toivakan valtionmaiden arvokkaiden metsäytimien ja Leivonmäen kansallispuiston välissä tekevät siitä tulevaisuudessa tärkeän luonnonsuojelun kehittämisalueen, jolla on merkitystä myös valtakunnallisella tasolla. Jotta luonnontilaisen kaltaisten metsäalueiden entistä nopeampi pirstoutuminen ja siten metsälajiston köyhtyminen voitaisiin Etelä-Suomessa estää, lisäsuojelua tulisi keskittää juuri Ilijärven ja Vällyvuoren kaltaisiin kohteisiin, alueellisesti merkittävien suojelualueiden ympärille. Vaikka keskustelu Etelä-Suomen metsien lisäsuojelusta pyörii tällä hetkellä lähinnä yksityismaiden vapaaehtoisen suojelun ympärillä, on selvää että Iilijärven kaltaisilla alueilla todellinen vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä on UPM:n kaltaisilla suurilla metsänomistajilla.

Lisätietoja:
Risto Sulkava, 040 545 6472, risto.sulkava(@)pp.inet.fi

Luonto-Liitto ry
Petra Yliportimo, pääsihteeri

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Heikki Susiluoma, puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja, metsävastaava

Greenpeace
Matti Liimatainen, metsävastaava

Jakelu:
UPM: Timo Lehesvirta
Suomen Ympäristökeskus: Kimmo Syrjänen
Keski-Suomen ympäristökeskus: Auvo Hamarus
Ympäristöministeriö: Sirkka Hautojärvi, Ilkka Heikkinen, Mikko Kuusinen, Pekka Salminen

Liitteet:
Liite 1 A. Karttarajaus Iilijärven alueelta (peruskarttalehdet 3211 06 ja 3211 09)
Liite 1 B. Karttarajaus Vällyvuoren alueelta (peruskarttalehdet 3211 08 ja 3211 09)
Liite 1 C. Iilijärven ja Vällyvuoren alueiden arvokkaimmat, suojelemattomat
metsäytimet
Liite 2. Alueiden kuvaukset
Liite 3. CD- rom: Kuvia suojeluesitykseen sisältyviltä alueilta
Liite 2. Alueiden kuvaukset

Kohteet on jaettu kahteen eri kokonaisuuteen (A Iilivuori ja B Vällyvuori) sillä perusteella, minkä Natura-alueen läheisyyteen ne sijoittuvat.

A. Iilijärvi

Kohde 1. Iilijärvi – Lehdenmäki – Lehmävuori (n. 460 ha)
Kohde on suojeluesitykseen sisältyvistä alueista laajin ja se sijaitsee suureksi osaksi Ison Iilijärven Natura-alueen maa-aines- ja metsälailla suojellussa osassa. Tämä suojeluluokitus ei kuitenkaan turvaa käytännössä alueen luontoarvojen säilymistä, mistä hyvänä esimerkkinä ovat tuoreehkot avohakkuut yhtiön mailla, Natura-alueen eteläosassa sijaitsevan Kalliolammen lounaispuolella ja Kivikeskus – lammen ympäristössä.

Kohteeseen rajoittuvat luonnonsuojelulailla suojellut Iilivuoren ja Lehmävuoren vanhan metsän kohteet ja siihen sisältyy Koirajärven luonnonsuojelulailla suojeltu laskupuro, jota ympäröivä alue on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Lisäksi sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Ruostesuon luonnonsuojelualue.

Ison Iilijärven Natura-alueen sisällä sijaitsevalle alueelle on luonteenomaista mäkisen, paikoin kallioisen maaston ja pienvesien vaihtelu. Valtaosin mäntyvaltaiset metsät laskeutuvat rakentamattomien lampien ja pienten järvien rannoille. Alueella kasvaa mäntyvaltaisia ja pääosin järeäpuustoisia sekä suhteellisen erirakenteisia metsiä, joissa kasvaa myös eri-käistä kuusta, koivua ja haapaa. Nykyisellään lahopuuta on alueen metsissä melko vähän, mutta sitä on lähitulevaisuudessa syntymässä huomattavasti lisää. Alueella tapaa harvakseltaan hiiltyneitä palokantoja ja yksittäisiä aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Kohteen edustavimmat kuusivaltaiset ja kohtalaisen erirakenteiset metsät sijaitsevat Pienen Iilijärven länsipuolella sekä erityisesti Natura-alueen lounaisosassa, Koirajärvien ja Kalliolammen välisellä alueella.

Pienen Koirajärven itäpuolisella mäellä kasvaa puulajisuhteiltaan monipuolista, varttunutta ja pääosin mäntyvaltaista metsää, jossa on kohtalaisesti lehtilahopuuta ja palokantoja. Muutama sata metriä tästä itään kasvaa korpinotkon ympärillä varttunutta ja kohtalaisen erirakenteista kuusivaltaista metsää, jossa lahoaa useita järeitä, sammaloituneita kuusimaapuita.

Useilla Natura-alueen lammista on luonnontilainen nevareunus. Niihin rajautuvat, mäntyä kasvavat rämeet ovat kuitenkin osittain kuivahtaneet ojituksen vaikutuksesta.

Edellä kuvattuja järeäpuustoisia metsäalueita ympäröivät, Natura–alueen sisällä olevat nuoret metsät tulisi myös huomioida alueen suojelun kehittämisessä niiden tärkeän tukialuevaikutuksen vuoksi. Ne sisältyvät liitteenä olevaan karttarajaukseen.

Ison Iilijärven Natura-alueeseen kytkeytyy lännessä Soimamäen ja Lehdenmäen yhdessä muodostama erittäin arvokas vanhan metsän kokonaisuus. Alueen metsistä huomattava osa täyttää METSO - kriteerit, osa jopa boreaalisen luonnonmetsän kriteerit. Soimamäen länsirinteellä kasvaa vesitaloudeltaan luonnontilaisen korven ympärillä vanhaa ja hyvin erirakenteista, kuusivaltaista metsää, jossa lahopuuta on huomattavan runsaasti ja monipuolisesti. Myös Lehdenmäen pohjoisrinteillä kasvaa varttunutta ja vanhaa, mutta hyvin erirakenteista kuusivaltaista metsää, jossa on muiden lehtipuiden seassa paikoin runsaasti myös järeitä haapoja ja useita lahovikaisia raitoja. Soimamäen kalliomännikössä taas on silmiinpistävän runsaasti kilpikaarnamäntyjä, keloja ja aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Myös Lehdenmäen läntisimmässä osassa kasvaa avokalliolla vanhaa, kilpikaarnaista ja harventamatonta männikköä, jossa on kohtalaisen runsaasti lahopuuta. Soimamäen ja Lehdenmäen välissä on ojitettu, turvekankaaksi muuttuva korpi, jonka pääosin nuorehko puusto on kuitenkin harventamatonta ja alueelle on hiljalleen muodostumassa lahopuuta. Edellä kuvattujen vanhan metsän ytimien läheisyydessä on myös nuorempia metsiä, joiden suojeleminen on välttämätöntä arvokkaiden metsäytimien kytkeytyneisyyden edistämiseksi.

Kohteen lounaisosassa sijaitsevan Lehmävuoren luonnonsuojelualueen ympärillä on säästynyt n. 25 ha arvokkaita, METSO – kriteerit täyttäviä vanhoja metsiä.. Alueen länsipuolella kasvaa vanhaa mäntyvaltaista metsää, joka vaihettuu alarinteessä kuusivaltaiseksi. Alueella on kohtalaisen runsaasti ja monipuolisesti lahopuuta, myös palokantoja ja keloja näkyy siellä täällä. Suojelualueen länsirajalla havaittiin kahdesta paikasta runsaasti liito-oravan papanoita. Koordinaatit: 6885944 : 3440231 ja 6885944 : 3440075. Paikka on jätösten runsauden perusteella todennäköisesti lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka.

Lehmävuoren eteläpuolella on säilynyt rippeitä entisestä Paappasenmäen laajasta aarnialueesta. Jäljelle jääneet metsät ovat varttuneita, kuusivaltaisia tai kuusikkoisia ja paikoin hyvin erirakenteisia. Lahopuuta esiintyy kohtalaisesti. Alueella on myös räme, jonka puustosta huomattava osa on kilpikaarnaista.

Edellä kuvattujen kohteiden ympärillä sekä Lehmävuoren ja Ison Iilijärven Natura-alueen välissä kasvaa taimikoita, sekä nuoria ja varttuneita talousmetsiä, jotka on myös liitetty suojelurajaukseen.

Kohde 2. Honkasuo (n. 75 ha)
Kohde on puuston rakennepiirteiden ja lahopuun määrän ja laadun sekä alueen laajuuden, yhtenäisyyden ja sijainnin perusteella yksi alueen arvokkaimmista metsäytimistä. Kohteen arvoa nostaakin sen sijainti aivan Iilivuoren vanhan metsän suojelualueen eteläpuolella. Kohde kytkeytyy luoteisosastaan Ison Iilijärven Natura-alueeseen.

Honkasuon itäpuolisella tuoreella, paikoin lehtomaisella kankaalla kasvaa METSO – kriteerit täyttäviä mänty- ja kuusivaltaisia, pääosin järeäpuustoisia metsiä, joissa on huomionarvoista koivun ja haavan suuri määrä. Paikoin metsä on lehtipuuvaltaistakin. Kohteen edustavimmat metsät täyttänevät myös boreaalisen luonnonmetsän kriteerit. Metsän luonne vaihtelee mosaiikkimaisesti ja alueella on keskimäärin kohtalaisen runsaasti erikokoisia ja –ikäisiä mänty-, koivu- ja kuusilahopuita sekä keloja ja palokantoja. Paikoin tapaa myös järeitä tai erittäin järeitä aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita.

Kohteen kaakkoisrajalla on vesitaloudeltaan erittäin edustava, luonnontilainen korpi, jonka ympärillä kasvavassa vanhassa kuusivaltaisessa metsässä on runsaasti järeitä, vanhoja kuusi-, koivu- ja haapamaapuita sekä vanhoja, järeitä koivupökkelöitä. Myös raita- ja tervaleppämaapuita esiintyy. Korven välittömässä läheisyydessä kasvavien järeiden haapojen ja kuusten juurella on röykkiöittäin vaarantuneen liito-oravan papanoita. Koordinaatit: 6885478 : 3443692. Paikka on mitä todennäköisin lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka.

Kohteen länsirajalla sijaitseva Honkasuo on aikoinaan ojitettu ja muuttunut turvekankaaksi. Sen pohjoisosassa kasvaa suhteellisen erirakenteista, valtaosin varttunutta kuusikkoa, jossa on niukasti lahopuuta. Kuusen seassa kasvaa myös kohtalaisen runsaana mäntyä ja koivua ja turvekankaan eteläosassa kasvaa nuorehkoa, mäntyvaltaista metsää. Puustoa on paikoitellen harvennettu.

Kohteen lounaiskulmassa, Tervamäen länsirinteellä kasvaa kuusivaltaista, pääosin järeäpuustoista metsää, jossa on paikoitellen myös järeää haapaa ja koivua. Länsirinteen yläosassa metsä on osin mäntyvaltaista. Rinnemetsästä löytyi runsaasti liito-oravan papanoita useiden järeiden kuusten ja haapojen tyveltä noin 300 m pituiselta alueelta. Paikka on lajin ilmeinen lisääntymis- ja levähdyspaikka. Papanahavaintojen äärikoordinaatit: 6885645 : 3443136 ja 6885492 : 3443241. Toukokuussa 2007 Tervamäen ja Honkasuon arvokohteiden väliin tehtiin n. 10 hehtaarin laajuinen avohakkuu, joka katkaisi tärkeän ekoyhteyden kahden liito-oravareviiriin ja arvokkaan metsäalueen välissä.

Honkasuon arvokkaimpaan metsäytimeen rajautuu pohjoisessa ja koillisessa valtaosin varttuneita ja puulajisuhteiltaan melko monipuolisia kuusi- ja mäntyvaltaisia talousmetsiä, jotka on myös sisällytetty suojeluesitysrajaukseen niiden tukialuevaikutuksen vuoksi. Räimälammen rantojen kuivahkolla isovarpurämeellä kasvaa tiheähköä männikköä. Kohteen suojeleminen kokonaisuudessaan on erittäin suotavaa sen merkittävien luontoarvojen ja sijainnin perusteella.

Kohde 3. Kankaanpää (n. 15 ha)
Kohteessa kasvaa tuoreen kankaan suhteellisen erirakenteista, pääosin varttunutta tai järeäpuustoista kuusivaltaista metsää.. Alueella on harvakseltaan myös vanhoja mäntyjä, haapoja ja koivuja. Paikoitellen tapaa myös raitaa ja harmaaleppää. Tien eteläpuolisessa osassa on hieman korpisuutta, joka lisääntyy etelää kohti. Alueella on siellä täällä vanhoja palokantoja ja keloja sekä kuusi- ja koivumaapuita. Tien pohjoispuolisessa, Kankaanpään luonnonsuojelulailla suojeltuun lettoon rajoittuvassa osassa puusto on keskimäärin eteläosaa nuorempaa, mutta rakenteeltaan luonnonmukaista. Kuusivaltaisen metsän sisällä kasvaa myös järeäpuustoinen ja tasarakenteinen kuivahkon kankaan männikkö. Erityisesti tien eteläpuolinen metsä sopisi liito-oravan elinympäristöksi. Kohteen sijainti Honkavuoren arvokkaan metsäytimen läheisyydessä nostaa sen suojeluarvoa.

Kohde 4. Vanhakorpi (n. 17 ha)
Kohteen pohjoisosan korven vesitalous on osittain säilynyt sen länsipuolisista laajoista Paappasenmäen avohakkuista huolimatta. Korven ympärillä kasvaa tiheähköä kuusivaltaista ja harventamatonta, pääosin varttunutta metsää, jossa on siellä täällä myös koivuja ja haapoja. Myös järeitä kuusia tapaa paikoitellen. Alueella lahoaa siellä täällä pystyyn kuolleita kuusia ja eriasteisesti lahonneita kuusi- ja koivumaapuita.

Kohteen eteläosassa on ojitetun korven ympärillä tuoreen kankaan järeäpuustoinen kuusi – mänty – metsä, jossa puusto on suureksi osaksi erirakenteista. Alueella kasvaa myös järeitä koivuja ja yksittäisiä järeitä haapoja. Alueella tapaa paikoitellen järeitä keloja ja ohuita, pystyyn kuolleita kuusia sekä harvakseltaan mänty- ja kuusimaapuita.

Kohteen itäosassa, tien itäpuolella kasvaa vesitaloudeltaan luonnontilaisen korven ympärillä melko erirakenteista ja puulajisuhteiltaan monipuolista, pääosin varttunutta metsää. Valtaosin kuusivaltaisessa metsässä silmiinpistävää on erirakenteisena kasvavan koivun suuri määrä ja myös järeitä mäntyjä esiintyy kohtalaisen runsaasti. Alueella lahoaa siellä täällä koivu- ja kuusimaapuuta.

Edellä mainittujen osa-alueiden väliin sijoittuu entinen korpi, joka on muuttunut ojituksen vaikutuksesta tiheää nuorta kuusta kasvavaksi turvekankaaksi.

Kohde 5. Haukkavuori (n. 35 ha)
Haukkavuoren etelä- ja pohjoisrinteen avokallioilla kasvaa kuivahkon- ja kuivan-, paikoin karukkokankaan vanhaa ja erittäin erirakenteista männikköä, jossa on huomattavan runsaasti kilpikaarnaisia mäntyjä. Kohteen metsät täyttävät METSO – kriteerit. Keloja ja palokantoja sekä eriasteisesti lahonneita mäntymaapuita on kohtalaisen runsaasti. Ylärinteillä männikön seassa kasvaa koivua vain harvakseltaan, mutta rinteen alaosissa koivua ja haapaa voi kasvaa paikoitellen runsaasti ja metsässä on tuoreen tai lehtomaisen kankaan piirteitä. Näissä rehevämmissä osissa myös kuusta voi kasvaa paikoitellen ja alueella lahoaa eri – ikäisiä koivu- ja haapamaapuita.

Haukkavuoren pohjoispuolella sijaitsee jyrkkä, kallioinen mäki, jonka päällä on vanha ja luonnontilainen, runsaasti lahopuuta ja keloja sisältävä kalliomännikkö. Myös Haukkavuoren kaakkoispuolisilla pienillä rinnekohteilla kasvaa vanhaa männikköä, jonka puustosta osa on kilpikaarnaisia.

Haukkavuoren laelle on tehty viime vuosina laaja siemenpuuhakkuu. Suojeltavaksi esitettävän kohteen länsilaidasta osa on hakkuualaa. Kohteen pohjoisosassa kasvaa myös pienialaisesti nuorta männikköä, joka yhdistää kaksi vanhaa kalliomännikköä toisiinsa. Alueen suojeleminen tukee olennaisesti sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Rappukallion luonnonsuojelualueen mäntymetsien luontoarvoja.

Kohde 6. Peltomaanriutta (30 ha)
Alueen keskiosissa, Saarelansuon koillispuolella on luonnontilainen noro, joka laskee vesitaloudeltaan luonnontilaiseen korpeen. Korvessa kasvaa runsaasti erirakenteisena terva- ja harmaaleppää sekä koivua. Noron ympärillä kasvaa tuoreen kankaan kuusivaltainen, erirakenteinen ja runsaslahopuustoinen metsä, jossa osa kuusista on erittäin järeitä. Alueella on myös useita erittäin järeitä mäntyjä. Kuusivaltaisessa metsässä lahoaa useita järeitä ja sammaloituneita kuusimaapuita sekä kohtalaisen runsaasti erikokoisia ja –ikäisiä koivu- ja tervaleppämaapuita. Sekä korpi että kuusivaltainen metsä täyttävät METSO – ohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit.

Kuusivaltainen metsä vaihettuu itää kohti mäntyvaltaiseksi, pääosin järeäpuustoiseksi ja suhteellisen erirakenteiseksi metsäksi, jossa on siellä täällä keloja. Mäntyvaltaisen metsän erirakenteisuus vähenee itää kohti. Kohteen keskiosassa sijaitsevan pirunpellon reunoilla on muutamia vanhoja kilpikaarnamäntyjä.

Kohteen kaakkois- ja lounaisosassa kasvaa suhteellisen tasarakenteista ja järeäpuustoista männikköä, jossa lahoaa siellä täällä keloutuneita mäntymaapuita. Nevarantaisen Likolammen pohjoispuolella kasvaa harvennettua ja järeäpuustoista kuusivaltaista metsää, jossa esiintyy kuusen seassa paikoitellen myös eri-ikäistä haapaa.

B) Vällyvuori

Kohde 7. Kylkisvuori (n. 30 ha)
Kylkisvuoren länsirinteellä kasvaa kuivahkon kankaan vanhaa männikköä, joka on kohteen pohjoisosassa harvennettua, mutta vaihettuu etelää kohti luonnontilaisen kaltaiseksi ja hyvin erirakenteiseksi, METSO - kriteerit täyttäväksi metsäksi, jossa lahoaa kohtalaisen runsaasti keloja, palokantoja ja keloutuneita mäntymaapuita. Kohteen keskiosassa on ojitettu, mutta osin vesitaloutensa säilyttänyt korpi, jossa kasvaa hyvin erirakenteista kuusivaltaista metsää, jossa osa puista on huomattavan järeitä. Myös eri-ikäisiä koivuja ja tervaleppiä esiintyy. Kuusivaltaisessa metsässä lahoaa kohtalaisen runsaasti eri-ikäisiä kuusimaapuita ja koivulahopuutakin tapaa siellä täällä. Kohteen länsiosassa sijaitsevan Kapealammen rämerannat ovat osin kuivahtaneet ojituksen vaikutuksesta. Kohde rajoittuu etelässä avohakkuisiin.

Kohteesta löytyi männynkääpää, joka on mäntyvaltaisen vanhan metsän indikaattorilaji. Koordinaatit. 6884030:3447478. Rinnemännikössä kasvavan haavan alta löydettiin lisäksi röykkiö vaarantuneen liito-oravan papanoita. Koordinaatit: 6885646:3447559.

Kohde 8. Valkeajärvi (n. 75 ha)
Kohteen länsiosassa kasvaa varttunutta ja paikoin suhteellisen erirakenteista kuusikkoa, joka on paikoitellen tiheähköä ja jossa on siellä täällä lahovikaisia nuoria kuusia ja ohuita kuusimaapuita. Kaakossa kohde rajoittuu Valkeisenvuoren vanhahkoon mäntyvaltaiseen metsään, jossa lahoaa harvakseltaan mänty-, kuusi- ja koivumaapuita. Kohteessa on useita ojitettuja korpia ja rämeitä, joista edustavin sekä vesitalouden että puuston rakenteen suhteen sijaitsee Valkeajärven pohjoisrannalle laskevan puron varressa. Korvessa kasvaa erirakenteista, pääosin varttunutta kuusikkoa. Muut rämeet ja korvet ovat osin kuivuneet ojituksen vaikutuksesta, mutta niiden puuston rakenne enteilee lahopuuta syntyvän kohtalaisen runsaasti lähitulevaisuudessa. Kohteeseen sisältyy lisäksi ylispuustoisia taimikoita sekä nuoria, varttuneita ja järeäpuustoisia talousmetsiä. Kohteen arvoa nostaa sen sijainti Vällyvuoren Natura-alueen lähellä.