Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Suojeluesitys UPM:lle - Paljakka, Hyrynsalmi, Kainuu

Suojeluesitys UPM:lle - Paljakka, Hyrynsalmi, Kainuu

Vastaanottaja:

UPM-Kymmene Oyj

 

Esittäjät:

Luonto-Liitto ry

Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Kainuun luonnonsuojelupiiri ry

Mustarinda-seura ry

 

ASIA: HYRYNSALMELLA SIJAITSEVAN PALJAKAN LUONNONPUISTOON RAJAUTUVAN ARVOKKAAN METSÄALUEEN SUOJELU



Esitämme, että UPM-Kymmene Oyj (jatkossa UPM) suojelee Kainuussa, Hyrynsalmen kunnassa sijaitsevan metsäpalstan, jonka kiinteistötunnus on 105-405-32-0 (ks. Liite 1. Karttarajaus). Alue on yhtiön omistuksessa.

 

Vetoamme UPM:ään, että se kantaisi Suomen perustuslakiinkin kirjattua vastuuta luonnon monimuotoisuudesta ja suojelisi alueen ilman korvausta. Ehdotamme, että yhtiö suojelisi alueen joko yksityisenä luonnonsuojelualueena tai lahjoittaisi sen valtiolle suojelutarkoituksiin.

 

Jos yhtiö katsoo suojelun ilman korvausta mahdottomaksi, esitämme toissijaisena vaihtoehtona, että se ryhtyy neuvotteluihin valtion kanssa suojelukorvauksista sopimiseksi.

 

1. Taustatietoja

 

UPM omistaa Hyrynsalmella Kainuussa luonto-, matkailu- ja virkistysarvoiltaan merkittävän metsäpalstan, joka rajautuu suoraan Paljakan luonnonpuistoon. Palstan pinta-ala on n. 72 ha. Palsta rajautuu lännessä Paljakan luonnonpuistoon, etelässä Metsähallituksen omalla päätöksellään suojelemaan vanhan metsän palstaan, idässä tiehen ja pohjoisessa Metsähallituksen varttuvan - vanhan metsän palstaan, jolla on myös huomattavia luontoarvoja.



2. Suojeluesityksen perustelut



2.1. Luontoarvot



Palstalla on varttuvaa kuusivaltaista metsää, nuorehkoa lehtilahopuustoista sekametsää, avohakkuu sekä vanhaa kuusikkoa. Vanhoja kuusikoita voisi luonnehtia poimintahakatuiksi luonnontilaisen kaltaisiksi vanhoiksi metsiksi. Palstaan kuuluu 384-metrisen vaaran laki ja sen rinteitä. Vanhat kuusikot ovat erirakenteisia ja valtapuuston koko vaihtelee välillä 35-50 cm. Koivua on alueella runsaasti, järeää haapaa ja raitaa on siellä täällä sekapuuna. Lahopuustoa on melko runsaasti, etupäässä koivua ja kuusta sekä yksittäisiä haapoja ja raitoja. Metsänkäsittelyhistoria näkyy kuitenkin lahopuumäärissä: kuusilahopuuta on kohtalaisesti - runsaasti, mutta painottuen tuoreisiin lahoasteisiin. Pitkälle lahonneen maapuun määrät ovat pienempiä kuin vastaavissa luonnontilaisissa metsissä.

 

Metsän luontoarvot lisääntyvät poispäin itä-länsisuuntaisesta tiestä. Palstan pohjoisosan alarinteillä on tihkupintoja/lähteisyyttä ja lehtomaisia paikkoja. Metsä on esteettisesti ja retkeilymielessä paikoin todella komeaa.

 

Ympäröivillä alueilla esiintyy uhanalainen liito-oravaa, ja useita virtsajälkiä on löytynyt myös UPM palstan keskeltä, itä-länsisuuntaisen tien eteläpuolelta (Antti Majava 2010). Alueen sienilajistossa on runsaasti vanhojen luonnonmetsien lajeja. Kotiranta-Niemelän kuusivaltaisten metsien indikaattorilajilistan perusteella palsta saa kymmenen pistettä ja kuuluu luokkaan "suojelullisesti arvokas metsäalue". Alueelta on löytynyt neljä uhanalaista ja neljä silmälläpidettävää sienilajia, mukaan lukien erityissuojeltava keltarihmakääpä (Anomoloma albolutescens), jonka esiintymä on lain mukaan suojeltava. Lisätietoa alueen kääväkäslajistosta löytyy suojeluesityksen liitteestä 2.

 

Koko palstan suojelu on perusteltua; nuoremmat metsät ennallistuvat nopeasti kohti luonnontilaa. Avohakkuualuetta voisi harkita haavan lisäysalueeksi, sillä ympäristössä on järeitä haapoja kuusikossa, mutta haavan uudistuminen on niukkaa. Paljakan luonnonpuiston ja muiden alueen vanhojen metsien läheisyys takaa sen, että lisää uhanalaista lajistoa pääsee siirtymään alueelle jos se suojellaan hakkuilta.

 

2.2. Virkistyskäyttö ja matkailu

 

Luontoarvojen lisäksi kohteen suojelua tukee sen suuri merkitys luontomatkailulle ja virkistyskäytölle. Vaaralla, jonka 384 metriä korkea huippu on Lapin eteläpuolisen Suomen korkeimpia, on luontopolku ja näkötorni. Lisäksi aivan palstan kaakkoispuolella sijaitsee kulttuuri- ja luontokeskus Mustarinda, joka hyödyntää toiminnassaan alueen vanhoja metsiä.

 

Luontoon liittyvän matkailun kasvulla on merkittävä painoarvo Kainuun maakuntastrategiassa. Paljakan luonnonpuiston ympäristö on maakuntakaavassa merkitty luontomatkailun kehittämisalueeksi. Vaara-Kainuun yhtenäiset ja eheät vanhan metsän alueet ovat maisemallisesti ja ekologisesti erittäin arvokas resurssi matkailutoiminnalle. Suojeluesityksen kohteen lisähakkuut pirstoisivat merkittävästi metsämaisemaa.

 

3. Esitys

 

Esitämme, että UPM  suojelee omistamansa metsäkiinteistön numero 105-405-32-0 kokonaisuudessaan metsäpalstan merkittävien luonto-, virkistys- ja matkailuarvojen perusteella. Toivomme, että UPM suojelee alueen pysyvästi kaikelta metsätalouskäytöltä ilman korvausta, osoituksena myös muiden kuin puuntuotannollisten arvojen kunnioittamisesta metsiensä käytössä.

 

Pyydämme kirjallista vastausta suojeluesitykseemme osoitteeseen Luonto-Liitto ry, Annankatu 26 A 5. krs., 00100 Helsinki tai vaihtoehtoisesti sähköpostitse osoitteella lauri.kajander@luontoliitto.fi.





Helsingissä 7.9.2011,

 

Luonto-Liitto ry

Malva Green, vs. pääsihteeri

 

Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ry

Henni Ylänne, puheenjohtaja

 

Kainuun luonnonsuojelupiiri ry

Johan Heino, puheenjohtaja

 

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Risto Sulkava, puheenjohtaja

 

Mustarinda-seura ry

Antti Majava, puheenjohtaja

 

Lisätietoja:

 

Esityksen luontotiedot perustuvat FT Otto Miettisen alueella 10-12.4.2010 ja 24.9.2010 tekemiin maastokartoituksiin.

 

FT Otto Miettinen, otto.miettinen (ät) helsinki.fi (alueen luontoarvot)

 

Antti Majava, puheenjohtaja, Mustarinda-seura, info (ät) mustarinda.fi (alueen matkailukäyttö ja kulttuurinen merkitys)

 

Lauri Kajander, metsävastaava, Luonto-Liitto, p. 045 1179 610, lauri.kajander (ät) luontoliitto.fi

 

 

LIITTEET:

 

Liite 1. Karttarajaus (alueen sijainti Karttapaikassa tässä linkissä)

Liite 2. Lajilista

Liite 3. Kuvia alueelta

 



JAKELU:

 

UPM-Kymmene Oyj:

Ympäristöjohtaja Sami Oksa

Ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen

Maankäytöstä ja kiinteistöistä vastaava johtaja Jorma Saarimaa

Metsäpalveluista ja puuntuotannosta vastaava johtaja Sauli Brander

Maankäyttöpäällikkö Timo Mikkola

Metsätalouspäällikkö Pekka Korhonen

 

Ympäristöministeriö:

Ylimetsänhoitaja Pirkko Isoviita

Ylitarkastaja Arto Tuominen

 

Kainuun ELY-keskus:

Tarkastaja Marja Manninen

Biologi Maarit Vainio

Ylitarkastaja Jouko Saastamoinen

 

Metsäkeskus Kainuu:

Esittelijä Teemu Pulkkanen