Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Suojeluesitys Palstonvuori-Murtoselän, Majamäen ja Viitasenvuoren valtionmaille

Suojeluesitys Palstonvuori-Murtoselän, Majamäen ja Viitasenvuoren valtionmaille

Esitämme, että Metsähallitus suojelee omalla päätöksellään n. 240 hehtaaria valtionmetsää Jyväskylän maalaiskunnan ja Toivakan kunnan alueella sijaitsevilla Palstonvuori - Murtoselän, Majamäen ja Viitasenvuoren alueilla. Metsäalue sisältyy Pohjois-Päijänteen ekologiseen vyöhykkeeseen Päijänteen ekologisesti arvokkaalla suuralueella.

Esitys sisältää kolme suojelumetsäehdotusta: Palstonvuori - Murtoselän (A), Majamäen (B) ja Viitasenvuoren suojelumetsät. Ne sijaitsevat Jyväskylän maalaiskunnan ja Toivakan kunnan alueella, 4-tien ja pohjoisen Päijänteen välissä. Tässä ehdotettavat suojelumetsät kytkeytyvät Palstonvuoren ja Iilijärven Natura 2000 -alueisiin.

Iilijärven ja Palstonvuoren Natura-alueet muodostavat yhdessä laajan ja erämaisen kokonaisuuden, joka koostuu pääosin havupuuvaltaisista, usein kallioisista tai kivikkoisista metsistä sekä arvokkaista pienvesistä ja puronotkoista. Iilijärven alueella sijaitsee neljä vanhojen metsien suojeluohjelman kohdetta: Rupansuo, Katajalampi, Iilivuori ja Viitasenvuori.

Suojeluesitykseen sisältyvät alueet inventoitiin vuoden 2007 touko-kesäkuun aikana yhden miehen voimin. Valtionmaiden lisäksi lähialueilta kartoitettiin myös metsäyhtiöiden ja yksityisten maanomistajien omistuksessa olevia alueita. Inventointien tuloksena eri omistajaryhmien mailta löydettiin yhteensä n. 950 ha suojelemattomia METSO-kriteerit täyttäviä metsiä. Iilijärven - Palstonvuoren aluekokonaisuuden luontoarvot ja läheinen sijainti suhteessa itäisen Toivakan valtionmaiden arvokkaisiin metsäytimiin tekevät siitä tulevaisuudessa tärkeän luonnonsuojelun kehittämisalueen. Tämä nostaa myös tässä ehdotettavien valtionmaiden suojelumetsien luonnonsuojelullista arvoa.

Suojeluesitysten alueet sisältävät Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa jo huomioimia luontokohteita, ekologisia yhteyksiä sekä valtion METSO- ohjelman myötä suojelemia kohteita. Tässä ehdotettavat suojelumetsät täydentävät siten olennaisesti nykyistä suojelualueverkostoa. Ne yhdistävät pienialaiset ja toisistaan eristäytyneet arvokkaat luontokohteet luonnonsuojelubiologisesti järkeviksi suojelunarvoisten metsien kokonaisuudeksi. Kun Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuus köyhtyy yhä kiivaammalla vauhdilla, olisi välttämätöntä keskittää lisäsuojelua juuri Iilijärven kaltaisten, alueellisesti arvokkaiden metsäytimien ympärille. Vaikka keskustelu Etelä-Suomen metsien lisäsuojelusta pyörii tällä hetkellä lähinnä yksityismaiden vapaaehtoisen suojelun ympärillä, on selvää, että Iilijärven kaltaisilla alueilla päävastuu metsäluonnon suojelusta on valtion kaltaisilla suurilla maanomistajilla.

Lisätietoja:
Risto Sulkava, 040 545 6472, risto.sulkava(@)pp.inet.fi
Risto Mustonen, 0400 68 78 56, risto.mustonen(@)helsinki.fi

Luonto-Liitto ry
Petra Yliportimo, pääsihteeri

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Heikki Susiluoma, puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja, metsävastaava

Greenpeace
Matti Liimatainen, metsävastaava

Jakelu:
Metsähallitus: Länsi-Suomen alue: Antti Maukonen, Arto Kinnunen, Luontopalvelut: Panu Kuokkanen, Tikkurila: Petri Heinonen
Suomen ympäristökeskus: Kimmo Syrjänen
Keski-Suomen ympäristökeskus: Auvo Hamarus
Ympäristöministeriö: Mikko Kuusinen, Pekka Salminen

Liitteet:
Liite 1. Karttarajaus
Liite 2 A-C. Alueiden kuvaukset
Liite 3. CD- rom: Kuvia suojeluesitykseen sisältyviltä alueilta
Liite 2. Alueiden kuvaukset

A. Palstonvuori-Murtoselkä (Jyväskylän mlk, n. 240 ha)
Ehdotus Palstonvuori - Murtoselän suojelumetsäksi sijaitsee noin viisi kilometriä Iilijärven Natura 2000 – alueesta pohjoiseen. Alue rajautuu Natura 2000 – ohjelmaan sisällytettyihin alueisiin, jotka on merkitty karttaan punaisella. Näistä Palstonvuoren ja Murtoselän karut mäntyvaltaiset ja paikoin runsaslahopuustoiset metsät kuuluvat vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Murtoselän vanhan metsän kohteen eteläpuolella sijaitsee luonnonsuojelulailla suojeltu puronotko, jossa on metsäluhdaksi luokiteltu tervaleppä- ja lehtokorpi.

Suojeluesityksen rajaukseen sisältyvistä järeäpuustoisista metsäytimistä huomattava osa on Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa huomioimia luontokohteita ja ekologisia yhteyksiä sekä METSO - kohteita. Karttaan rajattujen metsäisten ytimien (alueet 1-4) ulkopuoliset alueet (alue 5) ovat kärsineet viime vuosina laajoista avohakkuista ja alueella kasvaa valtaosin nuorta metsää, paikoin myös tasarakenteista varttunutta tai järeää metsää. Nämä metsät on perusteltua sisällyttää suojelumetsärajaukseen niiden tukialuevaikutuksen vuoksi. Alueen 5 metsien merkitystä nostaa myös noin kilometrin Palstonvuoren pohjoispuolella sijaitseva Jääskelän Natura 2000 – alue. Jääskelä on pienipiirteistä kallioiden, lehtojen ja luhtaisten soiden metsäistä mosaiikkia. Suojeltavaksi esitettävän alueen pinta-ala on yhteensä noin 240 ha.

Alue 1.
Kolmella muutaman hehtaarin laajuisella alueella suojelumetsäehdotuksen länsiosassa kasvaa kuivahkon, paikoin tuoreen kankaan järeäpuustoista ja melko tasarakenteista männikköä. Vanhojen, osin kilpikaarnaisten mänty-ylispuiden alla kasvaa harvakseltaan myös nuorta kuusta ja koivua. Keloja ja palokantoja tapaa sieltä täältä, mäntymaapuita taas on alueella niukasti. Alueista pohjoisimpaan sisältyy myös Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman ekologinen yhteys ja METSO – kohde.

Suojelumetsäehdotuksen lounaisosaan, alueeseen 1 rajoittuu Lepokallion länsirinteellä sijaitseva n. 25 hehtaarin laajuinen arvokas yksityismetsä. Tällä mäntyvaltaisella metsäalueella puusto on erirakenteisempaa kuin sen pohjoispuolisella valtionmaalla ja männyn seassa kasvaa paikoitellen myös koivua ja haapaa erirakenteisena. Alueen länsiosassa on kuivan lehdon piirteitä. Avokalliolla on kohtalaisen runsaasti kilpikaarnaisia, vanhoja mäntyjä ja muutenkin suuri osa alueen puustosta kilpikaarnoittuu hiljalleen. Lahopuita ja keloja on alueella harvakseltaan, mutta lukuisat palokannot kertovat alueen säilyneen pitkään metsätalouden ulkopuolella. Alueen hankkiminen valtiolle suojelutarkoituksiin on perusteltua sen luontoarvojen ja suotuisan sijainnin vuoksi.

Alue 2.
Alueen kattavat suurimmaksi osaksi Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun luontokohde ja ekologinen yhteys. Kallioisella ja kivikkoisella metsäalueella kasvaa kuivan kankaan vanhaa, melko erirakenteista männikköä, jossa lahopuuta ja keloja on kohtalaisen runsaasti.

Alue 3.
Noin neljällä viidesosalla alueen pinta-alasta kasvaa puulajisuhteiltaan moni-ilmeistä, tuoreen kankaan harventamatonta varttunutta metsää. Metsä on suurimmaksi osaksi mäntyvaltaista, mutta se vaihettuu paikoin myös koivuvaltaiseksi ja sekametsäksi. Järeiden ja keskijäreiden mänty-ylispuiden alla kasvaa kuusta, koivua ja haapaa erirakenteisina. Erikokoisia ja eriasteisesti lahonneita koivupökkelöitä ja -maapuita tapaa alueella kohtalaisen runsaasti, keskijäreitä mäntymaapuita hieman niukemmin. Metsä jatkuu samankaltaisena Tornimäen eteläpuoliselle yksityismaalle.

Alueen lounaiskulmassa on parin – kolmen hehtaarin laajuinen Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnitelmassa ekologiseksi yhteydeksi rajattu tuoreen kankaan kuusivaltainen metsä. Harventamattomassa, melko erirakenteisessa metsässä kasvaa kuusten seassa harvakseltaan järeitä mänty-ylispuita sekä keskijäreitä ja järeitä haapoja. Alueella lahoaa paikoitellen koivupökkelöitä ja kuusimaapuita.

Alue 4.
Alueen neljä eri kohdetta on huomioitu Metsähallistuksen alue-ekologisessa suunnittelussa. Alueista läntisin on rajattu ekologiseksi yhteydeksi ja muut kohteet ovat Metsähallituksen arvokkaita luontokohteita ja METSO – kohteita. Muilla osa-alueilla (1 – 3) sijaitsevat Metsähallituksen aes- kohteet on kuvattu edellä

Alue 5.
Alue 5 kattaa kaiken alueiden 1-4 ja nykyisten suojelualueiden ulkopuolisen metsämaan. Alueella on tehty runsaasti avohakkuita viime vuosina. Alueen keski- ja länsiosissa kasvaa pääosin havupuuvaltaisia ja sekapuustoisia taimikoita ja mänty- ja kuusikasvatusmetsiä. Alueen 3 pohjoispuolella ja etäämpänä lännessä, Murtolahdenselänteen länsipuolella sijaitsevan soisen notkon ympärillä kasvaa myös varttuneita ja järeitä, tasarakenteisiksi harvennettuja kuusimetsiä. Alueen nuoret metsät tukevat varttuessaan hyvin järeäpuustoisten metsäytimien luontoarvoja ja niissä paikoin runsaana kasvavat lehtipuut lisäävät alueen monimuotoisuusarvoa.

B. Majamäki (Toivakka, noin 80 ha)
Majamäen tässä esitettävä suojelumetsäehdotus rajautuu vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvaan Rupanmäkeen sekä sen pohjoispuoliseksi laajennukseksi perustettuun Metsähallituksen suojelumetsään (alue 1). Rupanmäen laajennuksen yhteydessä on sen luoteispuolelle perustettu myös erillinen, reilun kymmenen hehtaarin laajuinen suojelumetsä (alue 2). Lisäksi alueella on neljä Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa arvokkaiksi luontokohteiksi ja METSO – kohteiksi rajaamaa aluetta (alue 3), joiden yhteispinta-ala on kymmenkunta hehtaaria. Näiden väliin jäävä, n. 70 hehtaarin laajuinen alue kasvaa pääosin nuoria mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä ja taimikoita, joissa lehtipuun osuus on paikoin huomattava. Tämä tukialue on syytä liittää osaksi nykyistä suojelualueverkostoa.

Alue 1.
Vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva Rupanmäki on pääosin mäntyvaltaista ja vanhaa, suhteellisen erirakenteista metsää, jossa on siellä täällä keloja, mäntymaapuita ja palokantoja. Pääosin vanhojen mäntyjen seassa kasvaa erirakenteisena siellä täällä myös kuusta, koivua ja haapaa. Alueella sijaitseva merkittävä lähdesuo, Rupansuo, on huomioitu Keski-Suomen pienvesiselvityksessä ja soidensuojelun perusohjelman täydennysselvityksessä.

Alue 2.
Suojelualueella kasvaa kuusivaltaista, runsaslahopuustoista metsää.

Alue 3.
Alue kattaa neljä Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa huomioimaa arvokasta luontokohdetta ja METSO – kohdetta. Alueista pohjoisimmassa kasvaa lehtomaisen kankaan järeäpuustoista koivuvaltaista metsää, jossa on kohtalaisen runsaasti erikokoista ja eriasteisesti lahonnutta koivumaapuuta. Aluetta ympäröivissä nuorissa kasvatusmetsissä (alue 4) olisi tärkeä säilyttää koivun osuus riittävän suurena, jotta koivulahopuulla elävän lajiston säilyminen alueella pystyttäisiin pitkällä tähtäimellä turvaamaan.

Alue 4.
Alueella kasvaa suureksi osaksi nuoria mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä. Männyn seassa on paikoin kohtalaisen runsaasti myös kuusta, koivua ja haapaa. Alueen nuoret metsät muodostavat tärkeän tukialueen nykyisten suojelualueiden ja Metsähallituksen aes – kohteiden välille.

C. Viitasenvuori (Jyväskylän mlk, noin 60 ha)
Tässä ehdotettavan Viitasenvuoren suojelumetsän yhteispinta-ala on noin 60 ha. Se koostuu kahdesta osa-alueesta. Alueista pienempi (alue 1 ja sen länsipuoliset metsät) sijaitsee Viitasenvuoren koillisrinteellä ja yhdistää Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman luontokohteen ja karttaan punaisella rajatun Natura 2000- alueen toisiinsa.

Alueista eteläisempi (alueet 2, 3 ja 4) sijaitsee noin kilometrin päässä etelään edellisestä. Se rajoittuu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sisältyvään Viitasenvuoren metsäytimeen.

Alue 1.
Alueen pohjoisosa, kaksi kolmasosaa alueen pinta-alasta on merkitty Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman luontokohteeksi. Aes - kohteessa kasvaa hyvin erirakenteista kuivahkon kankaan vanhaa männikköä, jossa on elävän puuston seassa kohtalaisen runsaasti erikokoisia keloja ja eriasteisesti lahonnutta mäntymaapuuta. Järeitä, aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita lahoaa siellä täällä. Erikokoisten mäntyjen seassa kasvaa paikoitellen myös nuorta kuusta ja harvakseltaan nuorta koivua ja haapaa.

Alueen etelä-osassa kasvaa kuivahkon kankaan mäntyvaltaista, valtaosin tasarakenteista vanhaa metsää, jossa lahopuun määrä on huomattavasti aes - kohdetta pienempi. Alueen puustosta merkittävä osa on kuitenkin kilpikaarnaisia ja palokantoja tapaa paikoitellen. Eteläisempi metsä tukee pohjoisemman vanhan metsän ytimen luontoarvoja.

Alueen 1 länsi- ja luoteispuolelta kulkee ekologinen yhteys Hyppyriäisenlammen Natura 2000-alueelle. Tämän tukialueen itäosa on vastikään avohakattu ja muuten alueella kasvaa nuorta mäntykasvatusmetsää. Tukialueen pohjoispuolisilla yksityismailla on avo- ja harvennushakkuista huolimatta säilynyt puulajisuhteiltaan monipuolisia, pääosin mäntyvaltaisia järeäpuustoisia metsiä, joissa tapaa paikoin kohtalaisen runsaana myös erirakenteista kuusta, koivua ja haapaa sekä keloja ja mänty- ja lehtilahopuuta. Yksityismaiden luontoarvot tukevat alueen 1 metsäytimen luontoarvoja ja kasvattavat samalla myös edellä kuvattujen nuorten metsien merkitystä tukialueena ja ekologisena yhteytenä Natura 2000 – alueelle. Siksi ne olisi perusteltua hankkia valtiolle.

Alue 2.
Kivikkoisella alueella kasvaa kuivahkon kankaan mäntyvaltaista, pääosin järeäpuustoista metsää. Mäntyjen seassa kasvaa paikoin järeitä koivuja. Alueella lahoaa harvakseltaan järeitä mäntymaapuita ja keloja ja palokantoja näkyy metsäkuvassa runsaasti. Paikoin tapaa myös yksittäisiä aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Alueelle syntyy lähivuosikymmeninä runsaasti mäntymaapuuta ja se on siten tärkeä tukialue viereiselle Viisarinmäen vanhan metsän kohteelle. Alueen kaakkoispuolelle on tehty vastikään muutaman hehtaarin avohakkuu.

Alue 3.
Alueen 2 itäpuolella sijaitsee noin 15 hehtaarin laajuinen mäntyvaltainen ja tasarakenteiseksi harvennettu järeäpuustoinen metsä, joka toimii tärkeänä tukialueena sen länsipuoliselle metsäytimelle. Siitä johtaa suora yhteys etelään, Lamminsuon pohjoispuolella sijaitsevaan Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnittelussa huomioimaan luontokohteeseen. Aes – kohteessa kasvaa korpimaista ja nuorehkoa, mutta melko erirakenteista ja harventamatonta mänty- ja kuusivaltaista metsää. Paikoin joukossa on myös järeämpiä, kilpikaarnaisia mänty-ylispuita. Myös Lamminsuon eteläpuolella on alue-ekologisen suunnitelman luontokohde. Muuten Lamminsuolla ja sen ympäristössä kasvaa nuoria mäntyvaltaisia metsiä, joista osa on kitukasvuisia ja harventamattomia. Lamminsuon yksityismaapalsta tulisi sijaintinsa vuoksi hankkia valtiolle.

Alue 4.
Tien itäpuolella kasvaa lehtomaisen, paikoin tuoreen kankaan kuusivaltaista, pääosin varttunutta, mutta melko erirakenteista metsää. Kohteessa tapaa myös yksittäisiä järeitä kuusia ja siellä täällä kasvaa myös järeitä koivuja ja haapoja sekä keskijäreitä harmaaleppiä. Alueella lahoaa kohtalaisen runsaasti ohuita, pystyyn kuolleita kuusia ja yksittäisiä keskijäreitä kuusimaapuita. Koillista kohti puusto muuttuu tasarakenteisemmaksi ja lehtipuun määrä vähenee. Tien länsipuolinen korpi on aikoinaan ojitettu ja se kasvaa nyt harventamatonta ja kuusivaltaista nuorta kasvatusmetsää, jossa on seassa huomattavasti nuorta koivua ja harmaaleppää.

Tien itäpuolella havaittiin runsaasti vaarantuneen liito-oravan papanoita useiden järeiden haapojen ja kuusten tyveltä. Koordinaatit: 6888397:3445019. Papanahavaintojen runsaudesta päätellen alue on todennäköinen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka.