Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Suojeluesitys Iilijärven ja Vällyvuoren alueen Tornator Oy:n omistamille arvokohteille

Suojeluesitys Iilijärven ja Vällyvuoren alueen Tornator Oy:n omistamille arvokohteille

Esitämme, että Tornator Oy suojelee omalla päätöksellään yhteensä noin 100 hehtaaria metsää Iilijärven ja Vällynvuoren Natura 2000 -alueiden lähistöllä Toivakan kunnan alueella. Metsäalue sisältyy Päijänteen ekologisesti arvokkaaseen suuralueeseen.

Touko-kesäkuussa 2007 tehdyissä Luonto-Liiton inventoinneissa Iilijärven ja Vällyvuoren Natura-alueiden lähistöllä sijaitsevilta Tornatorin mailta löydettiin useita metsäkohteita, joiden luontoarvot täydentävät olennaisesti läheisiä suojelualueita. Suojeluesitykseen sisältyvistä metsistä noin kolmasosa täyttää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n runsaslahopuustoisten kangasmetsien luonnonsuojelubiologiset kriteerit. Loput metsistä ovat näiden arvokkaiden metsäytimien ympärillä sijaitsevia nuoria, varttuneita ja järeäpuustoisia metsiä, jotka toimivat sijaintinsa puolesta tärkeinä tukialueina suojelemattomille vanhan metsän kohteille ja lisäävät samalla kohteiden kytkeytyneisyyttä nykyisiin suojelualueisiin. Rajauksiin sisältyy myös joitakin vastikään hakattuja alueita.

Iilijärven Natura-alueeseen kuuluvat metsät muodostavat laajan ja erämaisen kokonaisuuden, joka koostuu pääosin havupuuvaltaisista, usein kallioisista tai kivikkoisista metsistä sekä arvokkaista pienvesistä ja puronotkoista. Iilijärven alueella sijaitsee neljä vanhojen metsien suojeluohjelman kohdetta: Rupansuo, Katajalampi, Iilivuori ja Viitasenvuori. Vällyvuoren Natura-alueella on mänty- ja kuusivaltaisia metsiä, joissa puuston rakenne on luonnonmukainen ja puulajisuhteet monipuoliset. Myös lehtilahopuuta esiintyy paikoitellen runsaasti ja kauttaaltaan kohtalaisesti.

Osa suojeltavaksi esitettävistä metsistä on puuston rakennepiirteiden, puulajisuhteiden ja lahopuun määrän ja laadun perusteella arvioituna vähintään yhtä laadukkaita kuin Natura-alueiden metsät. Lisäsuojelun tarve alueella onkin perusteltua suojelualueiden luontoarvojen vahvistamiseksi.

Ajan puutteen vuoksi alueella ei ehditty tekemään tarkempaa lajistoselvitystä, mutta on syytä olettaa, että suojeluesitykseen sisältyvistä runsaslahopuustoisista metsäytimistä löydettäisiin perusteellisissa inventoinneissa lahopuusta riippuvaista uhanalaista kääväkäslajistoa. Kahdesta kohteesta löytyi vaarantuneen liito-oravan jätöksiä. Ainakin toinen esiintymistä on lajin todennäköinen lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kohteiden sijaintitiedot on toimitettu Keski-Suomen ympäristökeskukselle.

Iilijärven ja Vällyvuoren aluekokonaisuuden keskeinen sijainti itäisen Toivakan valtionmaiden arvokkaiden metsäytimien ja Leivonmäen kansallispuiston välissä tekevät siitä tulevaisuudessa tärkeän luonnonsuojelun kehittämisalueen, jolla on merkitystä myös valtakunnallisella tasolla. Jotta luonnontilaisen kaltaisten metsäalueiden entistä nopeampi pirstoutuminen ja siten metsälajiston köyhtyminen voitaisiin Etelä-Suomessa estää, lisäsuojelua tulisi keskittää juuri Ilijärven ja Vällyvuoren kaltaisiin kohteisiin, alueellisesti merkittävien suojelualueiden ympärille. Vaikka keskustelu Etelä-Suomen metsien lisäsuojelusta pyörii tällä hetkellä lähinnä yksityismaiden vapaaehtoisen suojelun ympärillä, on selvää että Iilijärven ja Vällyvuoren kaltaisilla alueilla todellinen vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä on Tornatorin kaltaisilla suurilla metsänomistajilla.

Lisätietoja:
Risto Sulkava, 040 545 6472, risto.sulkava(@)pp.inet.fi
Risto Mustonen, 0400 68 78 56, risto.mustonen(@)helsinki.fi

Luonto-Liitto ry
Petra Yliportimo, pääsihteeri

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Heikki Susiluoma, puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri ry
Risto Sulkava, puheenjohtaja, metsävastaava

Greenpeace
Matti Liimatainen, metsävastaava

Jakelu:
Tornator Oy: ympäristöesimies Maarit Sallinen, Kuopion tiimi: metsänhoitoesimies Paavo Kainulainen
Stora-Enso: ympäristöpäällikkö Pekka Kallio-Mannila
Suomen ympäristökeskus: Kimmo Syrjänen
Keski-Suomen ympäristökeskus: Auvo Hamarus
Ympäristöministeriö: Mikko Kuusinen, Pekka Salminen

Liitteet:
Liite 1. Karttarajaukset Iilivuoren ja Vällyvuoren alueelta
Liite 2. Aluekuvaukset
Liite 3. CD-Rom: kuvamateriaalia alueelta
Liite 2. Alueiden kuvaukset

A) Rupanmäen ja Katajalammen ympäristö

Kohde 1. Lehmäsuo (n. 17 ha)
Kohde sijaitsee Rupanmäen vanhan metsän suojelualueen pohjoispuolella ja rajautuu eteläosaltaan valtion omistamaan maa-alueeseen. Kohteen kaakkoiskulmassa sijaitsee luonnonsuojelualueeseen rajautuva parin hehtaarin laajuinen kuivahkon kankaan mäntymetsä, joka täyttää METSO – kriteerit. Puusto on pääosin varttunutta ja rakenteeltaan suhteellisen erirakenteista ja männyn seassa kasvaa paikoitellen myös varttuneita haapoja. Paikalla lahoaa useita palokantoja ja järeitä tai erittäin järeitä aikaisemman puustosukupolven mäntymaapuita. Myös kohteen pohjoisosassa, Huikulanmäen etelään päin laskeutuvan kalliojyrkänteen päällä kasvaa rakenteeltaan melko luonnonmukaista, vanhahkoa kalliomännikköä, jossa tapaa tavanomaista talousmetsää enemmän kilpikaarnoja, keloja ja keloutuneita mäntymaapuita. Myös koivu- ja haapamaapuita lahoaa paikalla harvakseltaan.

Kohteen länsilaidalla on noin hehtaarin laajuinen tuore lehto, jonka puustosta valtaosa on järeää koivua ja harmaaleppää, joskin myös järeitä haapoja ja raitoja kasvaa paikalla kohtalaisen runsaasti ja paikoitellen tapaa myös nuorta kuusta. Lehtilahopuuta esiintyy verrattain runsaasti. Muualla kohteessa kasvaa lähinnä nuorta mäntykasvatusmetsää.

Kohteen suojeleminen täydentäisi Rupanmäen vanhan metsän suojelualueen luontoarvoja.

Kohde 2. Pieni Pahalampi (n. 5 ha)
Pientä Pahalampea reunustaa luonnontilainen isovarpuräme, jolla kasvaa ohuehkoa mäntyä. Lammen itäpuolisella kuivahkolla kankaalla kasvaa vaihtelevasti järeäpuustoista ja nuorta mäntymetsää, jossa tapaa yksittäisiä mäntykeloja.

Kohde 3. Pohjanniittu (n. 20 ha)
Valtaosa kohteen metsistä on kehityskelpoisia, nuoria ja puulajisuhteiltaan monipuolisia. Ne tukevat hyvin viereisen Katajalammen vanhan metsän suojelualueen luontoarvoja. Lisäksi luonnonsuojelualueen rajalle on tehty pari vuotta sitten siemenpuuhakkuu. Kohteen itäosassa, tien pohjoispuolella kasvaa harventamatonta, nuorta mänty – kuusi – koivukasvatusmetsää. Kohteen itälaidalla, tien molemmin puolin virtaavan puron ympärillä kasvaa nuorehkoa ja harventamatonta kuusivaltaista metsää, jossa on kohtalaisen runsaasti myös mäntyä, koivua, haapaa ja harmaaleppää. Puron varressa on paikoitellen kohtalaisen runsaasti koivulahopuuta.

Kohde 4. Mustavuori (n. 32 ha)
Mustavuoren avokalliolla kasvaa osittain METSO - kriteerit täyttävää, kuivahkon kankaan harventamatonta ja suhteellisen erirakenteista männikköä, jonka puustosta valtaosa on nuorehkoa tai varttunutta. Siellä täällä tapaa myös järeitä, kilpikaarnaisia mäntyjä. Eriasteisesti lahonneita mäntymaapuita on kohteessa tavanomaista talousmetsää enemmän. Erityisesti rinteen alaosissa kasvaa myös huomattavan runsaasti eri-ikäistä koivua ja paikoitellen järeitä haapoja ja kohteen pohjoisosassa myös kuusta erirakenteisena. Ylärinteessä, avokallion itäpuolella männikkö muuttuu tasarakenteisemmaksi.

Kohteen länsiosasta, rinteen alta löytyi järeän haavan alta vaarantuneen liito-oravan jätöksiä.
Koordinaatit: 6887 674 : 3438215.

Kohteen sijainti vajaan kilometrin päässä Rupanmäen vanhan metsän suojelualueesta nostaa sen luonnonsuojelullista arvoa.

B) Kylkisvuori

Kohde 5. Kylkisvuori (n. 24 ha)
Kylkisvuoren länsirinteillä kasvaa kirkkaasti METSO – kriteerit täyttävää kuivahkon kankaan vanhaa mäntyvaltaista metsää, jossa puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen ja lahopuuta on runsaasti ja monipuolisesti. Metsässä on kohtalaisen runsaasti kilpikaarnaisia, vanhoja mäntyjä ja eriasteisesti lahonneita mäntymaapuita sekä palokantoja ja keloja. Mäntyjen seassa kasvaa myös koivua ja haapaa. Rinteen alaosissa kasvaa paikoin kuusivaltaista, varsin erirakenteista metsää, jossa osa kuusista on huomattavan järeitä ja koivua ja haapaa esiintyy kohtalaisesti. Paikoitellen tapaa myös järeitä haapoja ja eriasteisesti lahonnutta haapa- ja koivumaapuuta.

Aivan kohteen eteläisimmästä osasta, yksityismaan vastaiselta rajalta löytyi järeän haavan tyveltä erittäin runsaasti vaarantuneen liito-oravan jätöksiä. Papanoita löytyi lähistöltä myös kahden muun puun alta ja jätösten suuri määrä viittaa siihen, että alue on lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka. Koordinaatit: 6884209 : 3447673.

Kohteen pohjoisrajalla sijaitsevaan Pieni-Kylkinen – lampeen laskee sen länsipuolelta alajuoksultaan luonnontilainen puro, jonka varsilla kasvaa pääosin eri-ikäistä kuusta. Lammen eteläpuolella on vesitaloudeltaan luonnontilainen, karu ja puustoinen korpi, jossa kasvaa nuorehkoa, mutta erirakenteista kuusta ja koivua sekä terva- harmaaleppää. Muuten lampea reunustaa isovarpuräme, jolla kasvaa harventamatonta, varttunutta männikköä. Lampeen lännestä laskevan puron varren soistuneella kankaalla kasvaa sekapuustoista taimikkoa ja sen eteläpuolisella kukkulalla järeäpuustoista, tasarakenteista männikköä. Kohteen luoteiskulmassa kasvaa nuorehkoa, paikoin varttunutta, harventamatonta koivikkoa, jossa esiintyy siellä täällä myös kuusta.

Kohteen luonnonsuojelullista arvoa lisää sen sijainti vain noin kaksi kilometriä Vällyvuoren Natura-alueen pohjoispuolella.