Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Mielipide soidensuojelun täydennysohjelman laatimisesta

Mielipide soidensuojelun täydennysohjelman laatimisesta

Luonto-Liitto ry
Annankatu 26 A, 5. krs
00100 Helsinki

 

Ympäristöministeriö
PL 35
00023 Valtioneuvosto

 

 

ASIA: Mielipide soidensuojelun täydennysohjelman laatimisesta

 

Tarve

Luonto-Liitto pitää soidensuojelun lisäämistä erittäin tärkeänä ja kiireellisenä tehtävänä. Suoluonnon tila on jatkanut heikentymistään ja tuoreimmat arviot sekä suolajiston että soiden luontotyyppien uhanalaisuudesta osoittavat, että ilman mittavia suoluonnon lisäsuojelutoimenpiteitä Suomi ei tule saavuttamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan luonnon monimuotoisuuden tilan heikkenemisen pysäyttämisessä.

Tärkeimpänä toimenpiteenä soidensuojelutilanteen parantamiseksi Luonto-Liitto pitää luonnonsuojelulain mukaisen suojeluohjelman laatimista, joka mahdollistaa suojelun suunnitelmallisen, luonnontieteellisesti perustellun toteuttamisen sekä alueellisesti että erilaisten suoluontotyyppien ja perustettavien suojelualueiden rajausten osalta.

Suoluonnon edelleen heikentyvän tilan ja siihen kohdistuvien lukuisten uhkien takia suojeluohjelmaa valmistelevan työryhmän olisi tarpeellista esittää varsinaisen suojeluohjelman lisäksi myös muita toimenpiteitä, joilla suoluonnon suojelua, ennallistamista ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää käyttöä voidaan edistää.

 

Tavoitteet

Soidensuojelun täydennysohjelmaa laadittaessa tavoitteena on oltava suoluonnon suojelun suotuisa taso sekä lajiston että luontotyyppien osalta. Muut tavoitteet, kuten suojeluun tarvittava pinta-ala ja toimenpiteiden alueellinen kohdentaminen on johdettava tästä päätavoitteesta.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta (2012) on esitetty arvio että lisäsuojelun tarve olisi noin 100 000 hehtaaria. Tämä taso ei kuitenkaan riitä korjaamaan nykyisen suojeluverkoston kaikkia puutteita. Nagoyassa vuonna 2010 Suomi sitoutui YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteeseen suojella vähintään 17 % maapinta-alastaan - ekologisesti ja alueellisesti kattavasti. Tämän tavoitteen pohjalta soiden lisäsuojelun tarve olisi karkeasti arvioiden ainakin 300 000 - 400 000 hehtaarin suuruusluokkaa, painottuen erityisesti Etelä-Suomeen.

Lisäksi Nagoyassa sitouduttiin ennallistamaan 15 % heikentyneistä elinympäristöistä, mikä on otettava huomioon myös soidensuojeluohjelman kohteita valittaessa ja perustettavia suojelualueita rajattaessa.

Soidensuojelun täydennysohjelman on syytä painottua eteläiseen Suomeen, jossa luonnontilaisten soiden pinta-alasta on menetetty suurin osa ja jossa soihin kohdistuvat uhkat ovat suurimpia. Kohdevalinnan kriteereissä on huomioitava alueelliset erot suoluonnossa ja sen nykytilassa. Erityisesti hemi- ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä tämä tarkoittaa myös pienempien arvokohteiden sekä ennallistamismahdollisuuksien huomioimista. Edustavimpien laajojen avosoiden lisäksi on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota myös luontaisesti pienialaisina esiintyviin ja erityisen uhanalaisiin suotyyppeihin kuten korpiin.

Tarpeen on myös pyrkiä paikantamaan alueellisia suoluonnon keskittymiä, joiden tilaa on mahdollista parantaa ennallistamalla heikentyneitä suoverkoston osia. Erityisen tärkeä ennallistava näkökulma on lajistoltaan merkittävien kohteiden ympäristössä, joissa heikentyneitä osia ennallistamalla voidaan parantaa suoalueiden välistä kytkeytyneisyyttä.

 

Selvitykset ja kohderajaukset

Soidensuojelun täydennysohjelman laadinnassa tarvittavat maastotiedot on tarkoitus kerätä maastokausien 2013 ja 2014 aikana. Tiukan aikataulun vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että tiedon keräämisestä käytännössä vastaaville Suomen ympäristökeskukselle ja alueellisille ELY-keskuksille varataan selvitystyöhön riittävät resurssit. On myös syytä varautua siihen, että niiden alueiden maastoselvityksiä, joilla pääosa työstä tehdään vuonna 2013, voidaan tiedontarpeen täsmentyessä tarvittaessa täydentää vielä vuonna 2014.

Koska tiedonkeruuseen käytettävät resurssit tulevat joka tapauksessa olemaan rajalliset, on syytä varmistaa, että tiedon keruussa keskitytään ohjelman toteuttamisen kannalta olennaisimpaan tietoon. Tämä edellyttää, että selvitykset kohdennetaan ensisijaisesti sellaisille alueille, joilta aikaisemmat tiedot ovat kaikkein puutteellisimmat. Ei ole syytä kerätä tarpeettoman yksityiskohtaista lisätietoa alueilta, joista on jo olemassa kohtuullisesti tietoa.

Selvityskohteilta tarvittavana vähimmäistietotasona voidaan pitää tietoa alueella tavattavista suotyypeistä sekä arvokkaan alueen perusteltua rajausta. Selvityskohteet on rajattava siten, että rajaus säilyttää suon ravinne- ja vesitalouden sekä mahdollistaa tarvittaessa ennallistamisen. Rajauksen on turvattava suoekosysteemi myös ympäröivän maankäytön aiheuttamilta uhkilta, koska suojelupäätöksen vaikutukset rajautuvat suojelualueen sisäpuolelle.

Luonto-Liitto toivoo myös, että soidensuojeluohjelman toteutuksessa huolehditaan aktiivisesta METSO-ohjelman edistämisestä, koska selvitysten yhteydessä löytyy varmasti mm. korpikeskittymiä ja METSO-kriteerit täyttäviä kangasmetsiä. Soihin liittyvät merkittävät METSO-arvot, olivat ne sitten suosaarekkeissa, reunakorvissa tai reunakangasmailla, pitäisi pyrkiä turvaamaan osana ohjelman tekoa.

 

Valtion maiden toimenpiteet

Soidensuojelun täydennysohjelman laatimisen ohessa ympäristöministeriön tulisi huolehtia Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta (2012) esitettyjen, valtion maita koskevien toimenpiteiden kunnollisesta toteutuksesta. VNP:n mukaan valtion mailla on turvattava myös alueellisesti ja paikallisesti arvokkaiden suoalueiden luonnonarvot sekä edistetään laajempien suo- ja metsämosaiikkien suojelua. Valtion maiden suojelu- ja ennallistamistoimilla on mahdollista parantaa soidensuojelun täydennysohjelman vaikuttavuutta olennaisesti. Valtion maita koskevia toimenpiteitä ei voida jättää yksin Metsähallituksen huoleksi, vaan ympäristöministeriön on syytä aktiivisesti varmistaa toimien tehokas toimeenpano.

Luonnonsuojelujärjestöjen – WWF Suomen, Luonto-Liiton, Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja BirdLife Suomen – vuonna 2012 julkaisemassa Kansallisomaisuus turvaan -esityksessä on rajattu kartoille suuri joukko soidensuojelun täydennysohjelman kannalta huomionarvoisia kohteita valtion omistamilla mailla. Esitykseen sisältyy yli 500 kohdetta (n. 150 000 ha), jotka on todettu luonnoltaan arvokkaiksi maastokartoituksissa tai muiden tietojen perusteella. Alueet sijaitsevat eri puolilla Suomea, pääasiassa Pello–Suomussalmi -linjan eteläpuolella. Suojeluesityksen kokonaispinta-alasta noin puolet on suota.

Esityksen kohteet ovat vailla lain suojaa olevia, monimuotoisuuden suojelun kannalta arvokkaita valtion maiden metsä- ja suoalueita, joista monella on keskeinen merkitys myös suojelualueiden välisen kytkeytyneisyyden parantamisen kannalta. Luonto-Liitto toivoo, että esitystä hyödynnetään taustamateriaalina soidensuojelun täydennysohjelmaa laadittaessa ja muita VNP:n mukaisia toimenpiteitä toteutettaessa. Esitys löytyy osoitteesta http://wwf.fi/maapallomme/metsat/kansallisomaisuus-turvaan

 

Luontojärjestöjen tietojen hyödyntäminen


Soidensuojelun täydennysohjelmaa valmisteltaessa on tarpeellista edistää avointa tiedonvaihtoa luontojärjestöjen kanssa. Varmistamalla ohjelmavalmistelun aineistojen saatavuus, taataan toisaalta harrastajien motivaatio kerätä lisätietoja ja toisaalta mahdollistetaan tiedonkeruun kohdentuminen ohjelmavalmistelun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. On syytä olettaa, että valtionhallinnon resursseilla ei voida tehdä kaiken kattavia selvityksiä, ja siksi järjestöjen ja harrastajien keräämän tiedon hyödyntäminen on erittäin tärkeää.


Edellä mainitun valtion maihin keskittyvän Kansallisomaisuus turvaan -suojeluesityksen lisäksi soidensuojelun täydennysohjelmaan sopivia kohteita löytyy myös luontojärjestöjen metsäyhtiöille tekemistä suojeluesityksistä osoitteesta http://www.forestinfo.fi/etelasuomi/yhtiot/index.htm.

 

LISÄTIEDOT:

Lauri Kajander
metsävastaava
sposti: lauri.kajander(ät)luontoliitto.fi
puh. 045 1179 610

 

 

Helsingissä 1.3.2013

 

Luonto-Liiton puolesta,

 

Pia Pässilä
puheenjohtaja

 

Sami Säynevirta
toiminnanjohtaja