Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Luonto-Liiton metsäryhmän avoin kirje ympäristö- ja metsähallinnolle, metsäteollisuudelle ja Metsähallitukselle

Luonto-Liiton metsäryhmän avoin kirje ympäristö- ja metsähallinnolle, metsäteollisuudelle ja Metsähallitukselle

JAKELU: Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Metsähallitus, Metsäteollisuus ry, Stora Enso, Metsäliitto

TIEDOKSI: SYKEn- ja Helsingin yliopiston tutkijat, Helsingin Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Suomen Kuvalehti, MTV3, YLE

Arvoisat ympäristö- ja metsähallinnon virkamiehet, metsäteollisuuden edustajat ja metsähallituslaiset,

Metsähallitus on hakannut tämän syksyn ja alkutalven aikana useita luonnontilaisia tai luonnontilaisenkaltaisia metsäalueita Itä-Lapissa. Asian ovat luonnonsuojelujärjestöille vahvistaneet Metsähallituksen aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ja hakkuista paikallisesti vastaava Savukosken alueen tiimiesimies. Korhonen myönsi myös julkisesti STT:n haastattelussa 12.12 Metsähallituksen hakkaavan luonnontilaisen kaltaisia metsäalueita Lapissa. Nyt tehdyt tai meneillään olevat - sekä tulevalle talvelle suunnitellut - hakkuut sijoittuvat muun muassa niille luonnontilaisille ja laajoille erämaisille alueille, jotka ympäristöjärjestöt kartoittivat vuosina 2003-2005 ja joista julkaisivat raportin keväällä 2006 ( www.forestinfo.fi/metsalappi ).

Viikonlopun aikana hakkuualueilla käyneet luonnonsuojelujärjestöjen edustajat ja paikalliset asukkaat totesivat, että avo- ja siemenpuuhakkuita on tehty täysin luonnontilaisissa tai sen kaltaisissa metsissä. Esimerkiksi Painopään Löytinkivaaran alueella ikimetsää on aukotettu 370 metrin korkeudella merenpinnasta sekä muillakin kohteilla yleisesti 310-340 metrissä aina vaarojen ylärinteiden rakkakivikoihin saakka. Detaljina todettakoon, että paikallisten poromiesten mukaan samaisesta Löytinkivaarasta löytyy vuosikymmeniä sitten hakattu aukko, joka on edelleen puuton.

Hakatut ja tänä talvena hakattavaksi suunnitellut aarniometsät sisältyvät em. luonnonsuojelujärjestöjen tutkimiin alueisiin, joilta on myös tuhansia uhanalaisten lajien esiintymiä. Hakkuut eivät kuitenkaan ole vain lajistokysymys. Kyseessä on kansainvälisten monimuotoisuussopimusten rikkominen, luonnontilaisten ikimetsien hävittäminen sekä korkeiden alueiden ollessa kyseessä jopa metsän hävittäminen, koska on täysin epävarmaa, saadaanko hakatut alueet enää uudistettua puustoisiksi.

Suomi on allekirjoittanut vuonna 2004 Biodiversiteettisopimuksen Suojelutyöohjelman, jossa se sitoutuu suojelemaan kaikki laajat luonnontilaiset alueet. Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam allekirjoitti syyskuussa Pariisissa Countdown-2010 hankkeen, jossa Suomi sitoutuu kaikin käytettävissä olevin keinoin pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2010 mennessä. Viimeksi maanantaina (18.12) Brysselissä kokoontuneet EU:n ympäristöministerit korostivat asetettujen biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisen tärkeyttä.

Tuoreimman valtakunnan metsien inventoinnin (VMI9) ja sitä edeltävän VMI8:n välisenä aikana pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä luonnontilaisen metsän määrä on vähentynyt 17 %:sta 14,5 %:iin. Suojelualueiden ulkopuolella tämä tarkoittaa 1621 neliökilometriä peruuttamattomasti muutettua suomalaista alkuperäisluontoa. Ja tällä tiellä siis jatketaan. Luonnontilaisten metsien hakkaaminenko on Suomen kaikki käytettävissä olevat keinot monimuotoisuuden köyhtymisen torjumisessa?

Luonnontilaisten metsien hakkuiden perusteluksi ei kelpaa, että Metsähallituksessa on juuri toimistotyönä tehty paikkatietojärjestelmää hyväksi käyttäen tilastollinen vertailu Metsä-Lapin suojelualueiden määrästä ja laadusta. Ympäristöjärjestöjen inventoijat ovat viettäneet Metsä-Lapin suojelualueiden ulkopuolisissa metsissä yhteensä tuhansia maastotyötunteja, joiden aikana on viimeistään selvinnyt, että Suomessa on vieläkin metsätalouskäytössä täysin luonnontilaisia ikimetsiä tuhansine uhanalaisine lajeineen. Nämä ovat alkuperäisluontomme helmiä, jotka eivät tuohon maankäyttöluokkaan kuulu. Tämän ymmärtäminen edellyttää jalkautumista metsään, asianlaita ei valkene näyttöpäätteen ääressä istumalla prosenttilukuja vertaillen.

Alkuperäisluonnon hävittäminen ei ole kestävää luonnon käyttöä. Ja ollaan nyt rehellisiä, hävittämisestä tässä juuri on kyse, sillä tilalle perustettava talousmetsä ei ole eikä siitä koskaan tule aarniometsää kuten kaikki tiedämme. Taloudellista ja sosiaalisesta kestävyydestä on tässä yhteydessä aivan turha puhua; tämän syksyn hakkuissa luonnontilaisia elinympäristöjä on hävitetty ja edelleen suunnitellaan hävitettäväksi puuntuottoon nähden järkyttävän kokoisia pinta-aloja. Samalla paikallisen poroelinkeinon edellytykset tärvätään kymmeniksi vuosiksi, matkailijoista tai paikallisesta virkistyskäytöstä ei kannata enää edes haaveilla.

Tähdennän vielä: alkuperäisten luonnonympäristöjen hävittämiseen perustuva talous ei voi olla millään kriteerillä kestävää.

Kehotan Teitä tutustumaan hakkuualueilta otettuihin valokuviin: http://www.forestinfo.fi/metsalappi/hakkuut.html

Mutta varoitan samalla, ne saattavat järkyttää vastuuntuntoista virkamiestä tai vastuullista puunostajaa: kahden sylin paksuisia sydänlahoja aihkeja odottamassa kyytiä kuitukattilaan ja ronskia avohakkuuta vajaassa 400 metrissä mpy, samana syksynä ja samalla viikolla, kun Suomi on allekirjoittanut jälleen uusia kansainvälisiä sitoumuksia alkuperäisluonnon suojelemiseksi.

Arvoisat ympäristö- ja metsähallinnon edustajat, puunostajat ja metsähallituslaiset, toivon teidän vastaavan seuraaviin kysymyksiin:

- Millaisia ajatuksia Teissä herättää tämä käynnissä oleva systemaattinen ja tietoinen alkuperäisluontomme hävittäminen aikana, jolloin tiedossamme on paremmin kuin koskaan maailman ja maamme luonnon tila, sekä sen suojelemiseksi tehdyt lukuisat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi valtiona on sitoutunut ja joiden tavoitteita Suomi EU-puheenjohtajakaudellaan pyrki edelleen korostamaan entisestään?
- Mitä luulette, miltä luonnonmetsien avohakkaaminen mahtaa näyttää muun maailman ja Euroopan silmissä?
- Onko alkuperäisluonnon - kuten näiden Metsä-Lapin ikimetsien - tuhoaminen oikein?

Pikaista vastaustanne odottaen,

Luonto-Liiton metsäryhmän puolesta

Risto Mustonen
varapuheenjohtaja