Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Luonto-Liiton lausunto Metso II -ohjelmasta

Luonto-Liiton lausunto Metso II -ohjelmasta

Vastaanottaja:

Ympäristöministeriö
Kasarmikatu 25
PL 35
00023 Valtioneuvosto
LAUSUNTO

ASIA: Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008 - 2016


16.1.2008

Lausunto


METSO II -toimintaohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen vuoteen 2016 mennessä sekä vakiinnuttaa niiden suotuisa kehitys. Ohjelman luonnonsuojelullinen päämäärä on oikea, mutta Suomen aiemmin hyväksymästä Countdown-2010 -sopimuksen aikarajasta on tingitty.

On sinällään hyvä, että vuosien odottelun jälkeen on ryhdytty parantamaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden vakavasti heikentynyttä tilaa. Ongelman laajuuteen nähden METSO- ohjelman keinot ja toimenpiteet kuitenkin ovat monilta osin alimitoitettuja tai niiden toimivuus käytännössä epävarmaa. METSO:n perustuminen jatkossakin maanomistajien täydelle vapaaehtoisuudelle muodostaa suuren epävarmuustekijän ohjelman menestyksekkään toteutumisen suhteen. Ohjelmaan olisi pitänyt sisällyttää selkeitä suojeluvelvoitteita suurille, institutionaalisille maanomistajille.

Nykyisten kirjausten mukaisella ohjelmalla tuskin pystytään luomaan sellaisia laajoja, suojeltuja metsäkokonaisuuksia, joita ilmastonmuutokseenkin sopeutuminen tutkimusten mukaan edellyttäisi.

Jotta nykymuotoisesta METSO II:sta saadaan suurin siitä saatavissa oleva hyöty irti, tulee Luonto-Liiton mielestä seuraavat asiat erityisesti huomioida tai korjata:

Suojelutavoitteet


METSO II esittää ohjelmakaudella pysyvän suojelun lisäykseksi minimissään 88 000 ha ja enimmillään 170 000 ha. Uuden suojelun prosentuaalinen osuus METSO-alueen metsämaasta vaihtelisi näin välillä 0,9 - 1,7 prosenttiyksikköä. Etelä-Suomen metsien suojelutilanteen heikot lähtökohdat huomioiden vaihteluvälin ääripäillä on todella merkityksellinen ero, ja siten hyväksyttävänä tavoitteena voi pitää ainoastaan maksimitavoitteen toteutumista. On huomattava, että silläkin päästäisiin vuonna 2016 vasta 3,5 % suojelutasoon, mikä ei nykytiedon valossa ole riittävä taso pitkällä aikavälillä.

Rahoitus


Toimintaohjelman rahoitus on toistaiseksi hyvin epävarmalla pohjalla. Yksityisistä luonnonsuojelualueista sekä maan hankinnasta valtion luonnonsuojelualueiksi aiheutuviin kustannuksiin esitetään ohjelmakaudelle 450 - 960 miljoonaa euroa. Jotta METSO-ohjelman esittämä pysyvän suojelun maksimitavoite voidaan saavuttaa, on rahoituksenkin oltava nykyisillä puun- ja metsämaan hinnoilla vähintään mainitut 960 milj. €. Rahoituksen jäädessä merkittävästi vähäisemmäksi joudutaan tilanteeseen, jossa jo ennen ohjelman käynnistymistä voidaan perustellusti katsoa, ettei ohjelmalle asetettua keskeistä tavoitetta -metsäluonnon suotuisan kehityksen vakiinnuttamista vuoteen 2016 mennessä - ole rahoitussyistä mahdollista saavuttaa.

METSO II -ohjelmaa ja sen rahoituspakettia valmistellessa on kiinnitetty vähän huomiota niihin myönteisiin lisävaikutuksiin, joita saataisiin toteuttamalla ohjelman rahoitus ehdotetulla maksimitasolla. METSO-suojelukeinoja voitaisiin tällöin merkittävässä määrin ohjata myös sellaisille kohteille, joihin joka tapauksessa kohdistuisi valtiota koskevia, verovarojen käyttöä vaativia velvoitteita. Tällaisia ovat mm. vesipuitedirektiivin ja tulvasuojeludirektiivin velvoitteisiin vastaamisen kannalta tärkeät, metsiensuojeluarvoja omaavat kohteet, kuten puustoiset suot ja jokirantojen sekä puronvarsien metsät.

Myös parhaiden liito-oravametsien suojelu olisi järkevää toteuttaa METSOn yhteydessä, koska METSO-kohteella ei tarvita kallista erillistä viranomaisprosessia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittelyyn ja rajaamiseen, eivätkä rajaukset päädy oikeusprosessiin.

Edelleen METSO II:n toteuttaminen laajana merkitsisi pienempää valtiontuen tarvetta metsäteiden rakentamiseen ja ylläpitoon verrattuna tilanteeseen, jossa METSO II jäisi suppeaksi.

Toteutuessaan laajana METSO II olisi myös merkittävä satsaus niin ilmastonmuutokseen varautumiseen kuin siihen sopeutumiseen, sekä hiilensidonta- että metsätalouden toimintaedellytysten turvaamismielessä. On muistettava, että mahdollisimman monipuolinen metsälajien geenivaranto ylläpitää metsien ja eliölajiston maksimaalista sopeutumiskykyä ilmasto-olosuhteiden muuttuessa. Jos ilmastonmuutokseen varautumistoimia pystytään METSO-ohjelman myötä toteuttamaan nopealla aikataululla, on kyse hyvin kustannustehokkaasta toimintatavasta verrattuna siihen, että näitä toimia viivästettäisiin. Asiantuntija-arviot liian myöhään jätettyjen toimien yhteiskunnallisista kustannuksista ovat kautta linjan karmaisevia.

Suojelualueverkon kytkeytyneisyyden parantaminen edellyttää laajan ja oikein sijoitetun suojelualueverkon lisäksi myös METSOn nykykirjauksia suurempaa taloudellista satsausta talousmetsien luonnonhoitoon.

Valtionmaat


Metsähallitukselle ohjelman nykykirjauksessa asetetut suojelutavoitteet (enintään 10 000 ha) ovat selkeästi riittämättömät. METSO-valmistelussa nousi voimakkaasti esiin tarve laajentaa pieniä suojelualueita, parantaa suojelualueiden välistä kytkeytyneisyyttä sekä muodostaa laajoja suojelukokonaisuuksia. Tähän tarpeeseen ei nykyisellä valtionmaiden suojelutavoitteella voida riittävästi vastata eikä sitä voi pitää METSO -ohjelman tavoitteiden mukaisena.

Valtionmailta löytyy todistettavasti huomattavasti suurempi määrä suojelualueverkoston laajentamiseen ja parantamiseen sopivia metsiä. Valtionmetsillä tulee siksi olla nykykirjausta suuremmat suojelutavoitteet myös siltä varalta, että täyteen vapaaehtoisuuteen perustuvalla ohjelmalla asetettuja suojelutavoitteita ei saavuteta.

Luonto-Liitto pitää myös erittäin outona, että METSO II-toimintaohjelmassa on täysin
vesitetty eteläisille valtion retkeilyalueille kuntaMETSO-työryhmässä valmistellut toimenpide-esitykset. Metso II-mietinnössä retkeilyalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien sisältö on jätetty täysin Metsähallituksen (talouspuolen) päätettäväksi.

Luonto-Liitto edellyttää, että myös nämä retkeilyalueiden esitykset käsitellään uudestaan. Vähimmäistavoite on palauttaa kuntaMETSO-työryhmän esitykset, jotka olisivat antaneet edes pientä mahdollisuutta kehittää noiden retkeilyalueiden suojelutilannetta.

Kuntametsät


Kuntien ja kaupunkien omistamien metsien potentiaali suojeluverkoston parantamisessa jätettiin METSO II-mietinnössä pelkästään vuosille 2008-2010 ajoittuvan selvityshankkeen varaan. KuntaMETSO -työryhmän aiemmin tuottamaa tietoa tulisi kuitenkin hyödyntää konkreettisesti jo nyt, perustamalla monimuotoisuuden suojeluun ja virkistyskäyttöön varattuja alueita kuntien ja kaupunkien metsiin.

METSO- II alueen rajaus


Ohjelma-alueen rajausta ei voi pitää täysin onnistuneena, koska se jättää perusteetta ulos sellaisia keskiboreaalisella vyöhykkeellä sijaitsevia, alhaisen metsiensuojeluprosentin alueita, joissa suojelun lisäämiselle olisi kiistattomasti sekä tarvetta että edellytyksiä. Tällaisia alueita on erityisesti Kainuussa. Luonto-Liiton mielestä myös näillä selkeästi puutteellisesti suojelluilla alueilla tulisi jatkossa soveltaa METSO II -toimenpiteitä.

Ohjelman toimeenpanon seuranta ja arviointi


Luonto-Liitto pitää positiivisena, että toimintaohjelmaan on selkeästi kirjattu ohjelman väliarviointien aikataulu. Ohjelman seurannan ja arvioinnin avulla tulee ensisijaisesti varmistaa, että asetettuihin maksimitavoitteisiin päästään. Tämä tarkoittaa, että arviointien tulosten perusteella tulee tarvittaessa ryhtyä ohjelman suuntaa korjaaviin toimiin, jos esimerkiksi suojelutavoitteista ollaan jäämässä jälkeen.

Yhteenveto


METSO II- ohjelma on korostetusti metsiensuojeluohjelma, jonka toteuttamiseen velvoittavat muun muassa Suomen solmimat kansainväliset sopimukset. Sen laajuudesta ja rahoituksesta päätettäessä tulee kuitenkin painottaa myös sitä, että ohjelman tehokkaalla ja riittävän laajalla toteuttamisella voidaan osaltaan huolehtia myös eräistä muista yhteiskunnallisista velvoitteista ja pidemmällä aikavälillä välttää eräitä, paljon METSO-rahoitusta suurempia yhteiskunnallisia kulueriä.

Helsingissä, 5.2.2008

Luonto-Liitto ry
Risto Mustonen
Metsävastaava
Saara Susiluoma
Puheenjohtaja     Petra Yliportimo
Pääsihteeri