Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Luonto-Liiton lausunto Kansallisesta metsäohjelmasta 2015

Luonto-Liiton lausunto Kansallisesta metsäohjelmasta 2015

Vastaanottaja:
Maa- ja metsätalousministeriö
Marja Kokkonen
Maa- ja metsätalousministeriö
PL 30, 00023 Valtioneuvosto

Dnro: 3420/609/2007

ASIA: LAUSUNTO KANSALLINEN METSÄOHJELMA 2015


16.1.2008

Lausunto ja parannusehdotukset


Kansallisen metsäohjelma 2015:n perusongelma on yksinkertainen mutta vakava. Rajallisista resurssista, suomalaisesta metsäluonnosta, yritetään puristaa irti enemmän kuin ekologisesti kestävästi on mahdollista. Nykymuotoonsa linjatun kansallisen metsäpolitiikan ytimen muodostavat tulevinakin vuosina yhä kasvavat hakkuutavoitteet sekä entistäkin laaja-alaisempi, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestämätön metsien aineellinen hyödyntäminen. Metsävaroihin ja nykymarkkinatilanteeseen nähden yli-investoidun metsäsektorin kannattavuusongelmiin haetaan ratkaisua tehostamalla ennestäänkin huippuintensiivistä metsätaloutta.

Tehostuvan metsätalouskäytön alle on KMO:aan kirjattu tavoite metsäluonnon monimuotoisuuden tilan parantamisesta Etelä-Suomessa. Laajaan erimielisyyteen päätyneessä METSO II -työryhmässä määritellyt tavoitteet metsiensuojelun rahoitukselle ja suojelupinta-aloille ovat maksimimääräisinäkin toteutuessaan alimitoitettuja, jos KMO:ssa kaavailtu hakkuumäärien nostot 10 - 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa sekä energiapuukorjuu toteutuvat suunnitellussa laajuudessaan. Koska METSO- ohjelmalta puuttuvat selkeät alueelliset kokonaistavoitteet ja se on täydellisesti maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuva, sillä ei todennäköisesti päästä ekologisesti tehokkaaseen suojelusuunnitteluun eikä pystytä takaamaan edes kaikkein arvokkaimpien metsäkohteiden säilymistä.

KMO 2015:ssa unohdetaan, että vuosikymmenien tehometsätalouden jäljiltä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden tila on kauttaaltaan jo niin heikentynyt, ja esimerkiksi vanhojen lahopuustoisten kangasmetsien määrä niin vähäinen, ettei suunniteltua hakkuiden lisäämistä voida toteuttaa haittaamatta METSO:n toteutumista ja aiheuttamatta muita ekologisia haittavaikutuksia.

Energiapuunkorjuulle on KMO:ssa asetettu kunnianhimoiset tavoitteet selvittämättä ennakkoon toimenpiteiden ympäristövaikutuksia


Luonto-Liitto esittää, että KMO:n osaksi kytketyn METSO II:n toteutuminen riittävän laajana ja tehokkaana tulee varmistaa ennen kuin hakkuutavoitteiden nostoa aletaan edes suunnitella. Tämä tarkoittaa sitä, että METSO II:lle taataan työryhmän esittämä maksimirahoitus ja luodaan varmuus siitä, että ohjelmakauden lopussa pysyvästi suojellun metsämaan osuus Etelä-Suomessa on vähintään viisi prosenttia.

Luonto-Liitto esittää, että energianpuunkorjuun vaikutuksista tehdään YVA-selvitys ennen kuin sitä aletaan panna toimeen.

KMO 2015:ssa ei ole riittävästi huomioitu ajankohtaista luonnontieteellistä tutkimusta. On jo yleisesti tiedossa, että Etelä-Suomen alueella kaikkien metsäkorpityyppien tila on ekologisesti heikko ja suojeluntarve kiistaton. Tästä huolimatta talousmetsien korvet on tarkoitus pitää metsätalouskäytössä jatkossakin ja kunnostusojituksia tehostaa ja tukea.

Luonto-Liitto esittää, että KMO 2015:een kirjataan selkeät tavoitteet ja toimenpiteet metsätaloustoiminnan lopettamiseksi kaikilla uhanalaisilla luontotyypeillä. Myös kunnostusojitukset ennallistamiskelpoisilla suometsillä tulee lopettaa.

Rahalliset tuet monimuotoisuuden kannalta haitalliselle metsätaloushankkeille kuten kunnostus- ja täydennysojituksille sekä metsäautoteiden rakentamiselle tulee lopettaa. Ylipäätään metsätalouden julkinen rahoitustuki tulee muuttaa ympäristöperusteiseksi eli sitä tulisi jatkossa maksaa hankkeille ja toimenpiteille, jotka esimerkiksi takaavat talousmetsien avainbiotooppien nykyistä paremman säilymisen sekä edistävät nykyistä tarkoituksenmukaisempaa lajiston suojelua talousmetsissä.

Luonto-Liiton mielestä KMO 2015:n tulee kantaa vastuunsa myös edeltäjiensä virheistä. Siksi uuteen ohjelmaan tulee kirjata ennallistamisohjelma sellaisille ojitetuille karuille soille, jotka eivät ole muuttuneet puuntuotantoon soveliaiksi.

Itä- ja Pohjois-Suomen vanhat metsät muodostavat osan läntisen Euroopan merkittävimmästä alkuperäisluonnon keskittymästä. Näiden metsien käytöstä on kiistelty vuosia ja kiistellään edelleenkin kansainvälisellä tasolla saakka. Silti uusinkaan KMO ei sivua aihetta edes lauseella.
Jos Suomi haluaa KMO:n tavoitteiden mukaisesti olla edelläkävijä ja kansainvälinen esimerkki metsäasioissa, tulee kotimaan luonnonmetsien hakkuut lopettaa viimeistään nyt.

Pohjoisen valtionmetsien suojelulle on myös taloudellisia perusteita. METLAn vastikään julkaistun arvion mukaan (Hetemäki 12/2007) pohjoisen valtionmetsät ovat pitkässä katsannossa paremmin tuottavia matkailu- kuin metsätalouskäytössä.

Luonto-Liitto esittää, että KMO:aan kirjataan tavoitteeksi Kainuun ja Pohjois-Suomen suojelemattomien vanhojen metsien säästäminen hakkuilta. Luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien määrä on joka tapauksessa jo niin vähäinen, ettei viimeisten suojelualueiden ulkopuolisten vanhojen metsien säästämisellä ole merkittäviä vaikutuksia edes metsätaloudelle. Hakkuumahdollisuuksia on runsaasti tulevaisuudessa hoidetuissa talousmetsissä. Suojelemalla omat luonnonmetsänsä Suomi täyttäisi yhden keskeisimmistä kansainvälisistä suojelutavoitteista ja olisi tältä osin mallitoimija.

KMO ei paneudu ilmastonmuutosproblematiikkaan riittävän laajasti. Tähän on kiinnitetty huomiota aiemmin myös Kansallisen metsäohjelman ennakkoarvioinnissa, jossa todettiin, että "ilmaston muuttuessa Suomella on erityisrooli pohjoisten luontotyyppien suojelussa; edellyttää riittävän laajojen metsäaluekokonaisuuksien suojelua"

KMO ei tällä hetkellä esimerkiksi huomioi riittävästi, että ojitetut suot ovat merkittävä hiililähde ja talousmetsien kasvavaan puustoon sitoutuva hiili ei ole lyhytkestoisiin tuotteisiin päätyessään pitkäaikainen hiilinielu verrattuna esimerkiksi runsaslahopuustoisiin vanhoihin kangasmetsiin.

Ilmastonmuutokseen liittyy myös geneettisen monimuotoisuuden suojelun tarve. Tällöin avainasemassa voivat osaltaan olla em. luonnontilaisina säilyneet laajat, yhtenäiset ja kytkeytyneet pohjoisen metsäalueet.

Luonto-Liitto esittää, että KMO:ssa asetetaan selkeäksi tavoitteeksi riittävän laajojen metsäaluekokonaisuuksien suojelu eri puolilla Suomea. Toimenpiteillä voidaan osaltaan varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja erityisesti Etelä-Suomessa parantaa samalla metsien monimuotoisuuden tilaa. KMO:n tulee osaltaan huolehtia, että Suomessa huolehditaan maakunnallisesti arvokkaiden metsäyhteyksien säilymisestä ja kehittämisestä. Lisäksi on parannettava valtakunnallisten metsämantereiden ekologista laatua ja pysäytettävä niiden pirstoutuminen.

KMO tavoitteissa on selvittää mahdollisuuksia lisätä verohelpotusten avulla hakkuiden määrää yksityismetsissä.

Luonto-Liitto katsoo, että päätehakkuiden verohelpotuksille ei ole mitään perusteita. Erityisesti Etelä-Suomessa tällä tavoin hakkuita mahdollisesti ohjataan monimuotoisuuden kannalta kriittisille alueille ja lähetetään metsänomistajille ristiriitaista viestiä; kannustetaan hakkuisiin suojelun sijaan.
Sen sijaan verohelpotuksen myöntämistä ensiharvennuspuulle Luonto-Liitto kannattaa, koska se ohjaa puunhankintaa monimuotoisuuden kannalta vähemmän haitallisiin kohteisiin. Ensiharvennuksilla voidaan edistää myös metsien monikäyttöä.

Lapsille ja nuorille suunnatun metsävalistuksen tavoitteet aina toteuttajajoukkoa myöten ovat KMO:ssa painottuneet selkeästi metsätalouden intressiryhmiin. Herää kysymys, millaista metsäkuvaa nuorille oikein halutaan välittää?

Luonto-Liitto esittää, että nuorille suunnattavaan valistustyöhön otetaan mukaan myös aidosti metsiensuojelutyötä tekeviä asiantuntija- ja järjestötahoja KMO:aan kirjatun yhteistyön ja avoimuuden periaatteen mukaisesti.

Petra Yliportimo
Pääsihteeri
Luonto-Liitto ry. Risto Mustonen
Metsävastaava
Luonto-Liitto ry.