Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnoksesta metsälain muuttamiseksi

Lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnoksesta metsälain muuttamiseksi

Luonto-Liitto ry
Annankatu 26 a
00100 Helsinki



Maa- ja metsätalousministeriö
PL 30
00023 Valtioneuvosto





ASIA: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 §:n muuttamisesta



Viite: Maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntö, MMM044:00/2011



Luonto-Liitto toteaa lausuntonaan seuraavaa.



Lausuntopyynnön kohdentaminen

Metsälaki on tärkeimpä luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia lakeja. Siksi olisi ollut perusteltua pyytää lakiluonnoksesta lausunnot kaikilta metsäasioiden parissa työskenteleviltä valtakunnallisilta ympäristöjärjestöiltä. Nyt lausuntopyyntö kohdistettiin vain lakityöryhmässä mukana olleille Suomen luonnonsuojeluliitolle ja WWF Suomelle. Näiden lisäksi lausunnot olisi ollut syytä pyytää myös Luonto-Liitolta, BirdLife Suomelta, Greenpeacelta ja Natur och miljöltä.



Lakiuudistuksen tarve

Luonto-Liitto pitää metsälain uudistamista erittäin tarpeellisena toimenpiteenä. Tärkeimmät uudistusta puoltavat syyt liittyvät toisaalta tarpeeseen huomioida metsäluonnon monimuotoisuus nykyistä lainsäädäntöä paremmin ja toisaalta tarpeeseen vastata metsänomistajakunnan muuttuneisiin vaatimuksiin ja valinnanvapauksien lisäämiseen.

Jo nykyistä metsälakia laadittaessa otettiin merkittäviä askeleita eteenpäin ja lisättiin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen yhdeksi lain tarkoitukseksi. Lain 1 § mukaan lain tarkoituksena on edistää metsien ekologista kestävyyttä ja säilyttää metsien biologinen monimuotoisuus.

Vuoden 1996 jälkeen, jolloin nykyinen laki astui voimaan, on kertynyt hyvin paljon uutta tutkimustietoa metsäluonnon tilasta. Merkittävimmät tutkimustietoa yhteen kokoavat raportit ovat Suomen lajien uhanalaisuusarviointi eli Punainen kirja vuodelta 2010 sekä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi vuodelta 2008.

Molemmat edellä mainitut raportit kertovat yksiselitteisesti, ettei metsätalouden harjoittaminen Suomessa ole tällä hetkellä luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää. Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö, ja metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset ovat merkittävin lajien uhanalaisuuteen vaikuttava tekijä. Yhteensä 814 metsälajia on luokiteltu uhanalaiseksi ja 776 metsälajia silmälläpidettäväksi. Suuri osa näistä lajeista on vaarassa hävitä maastamme, mikäli metsien käsittely jatkuu nykyisen kaltaisena. Metsistämme on jo nyt hävinnyt yli 100 lajia. Metsäluontotyypeistä kaksi kolmasosaa on luokiteltu uhanalaisiksi joko määrän tai laadun muutosten perusteella.

Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä. On selvää, että nykyisillä metsätalouden vallitsevilla käytännöillä tähän tavoitteeseen ei päästä.

Tärkeimmät keinot parantaa metsäluonnon tilaa ovat suojelualueverkoston kehittäminen nykyistä huomattavasti kattavammaksi ja luonnon monimuotoisuuden parempi huomioiminen talouskäytössä säilyvän metsien valtaosan käsittelyssä.

Talousmetsien käsittelyn luontovaikutuksia säädellään sitovasti lähes yksinomaan metsälailla. Luonnonsuojelulain vaikutus talousmetsiin on hyvin marginaalinen. Sertifiointi ja hyvän metsänhoidon ohjeistus taas perustuvat kokonaan metsänomistajan vapaaehtoisuuteen. Koska Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, eikä tähän tavoitteeseen olla nykyisen tutkimustiedon valossa nykykäytännöillä pääsemässä, monimuotoisuuden parempaa huomiointia ei voida jättää yksin vapaaehtoisuuden varaan.

Metsälain uudistuksessa on välttämätöntä nostaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lakisääteistä vähimmäistasoa nykyisestä. Muussa tapauksessa lain 1 § määritelmä lain tarkoituksesta ei toteudu, eikä monimuotoisuuden häviämistä saada pysäytettyä.



Esitetyt lakimuutokset eivät ole riittäviä

Luonto-Liitto katsoo, että nyt esitetty luonnos metsälakiin tehtävistä muutoksista ei vastaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta lain tarkoituksen asettamia vaatimuksia.

Metsälain muutoksia valmistelleen työryhmän loppuraporttiin jättivät eriävän mielipiteen kaikki työryhmässä olleet tahot, joiden päätavoitteena on nimenomaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen (ympäristöministeriö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF). Näissä eriävissä mielipiteissä esitettyjä perustavanlaatuisia puutteita ei ole ministeriön luonnoksessa juuri korjattu.

Maa- ja metsätalousministeriö tilasi lakiluonnoksestaan vaikutusarvioinnin. Kolmen tutkimuslaitoksen Metlan, Syken ja Tapion yhteensä 28 tutkijan laatiman vaikutusarvioinnin johtopäätös oli yksiselitteinen ja selkeä: "Kokonaisuutena metsälakiehdotus heikentää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista verrattuna voimassa olemaan metsälakiin ja heikentää mahdollisuuksia täyttää Suomen kansainväliset sitoumukset ja kansalliset tavoitteet."

Sen sijaan, että maa- ja metsätalousministeriö olisi tehnyt vaikutusarvioinnissa esiin nousseita tieteellisesti perusteltuja korjaustarpeita lain tarkoituksen toteuttamiseksi, ministeriö on keskittynyt julkisuudessa vähättelemään vaikutusarvioinnin johtopäätöksiä.



Joitakin tärkeimpiä epäkohtia

Luonto-Liitto pitää metsälain muutosesityksen suurimpana puutteena sitä, ettei esitys tuo juuri mitään uusi keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, vaikka tutkimuksen mukaan metsäluonnon tila jatkaa edelleen heikkenemistään. Suorastaan järkyttävää on, että tässä tilanteessa esitetään useisiin nykyisiinkin keinoihin merkittäviä heikennyksiä. Luonnoksen merkittävimpiin puutteisiin luonnon monimuotoisuuden kannalta lukeutuvat mm. seuraavat:


  • Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (10 §) on määritelty lakitekstissä pienialaisiksi ja taloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Pienialaisuuden ja taloudellisen vähämerkityksellisyyden vaatimukset ja määritelmät on poistettava laista (11 §). Tutkimustiedon valossa nykyistenkin kohteiden pienet rajaukset ovat omiaan vähentämään niiden merkitystä uhanalaiselle metsälajistolle ja heikentämään elinympäristöjen ominaispiirteitä, joita lain pitäisi turvata. Kohteiden rajaamisen pitäisi perustua elinympäristön ekologisiin ominaispiirteisiin.

  • Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteitä muuttava käsittely on kiellettävä. Luonnoksessa esitetään sallittavaksi 25 % lakikohteen puustosta käsittävät poimintahakkuut. Poimintahakkuut kohdistuvat monimuotoisuudelle tärkeään järeään puustoon, ja näin voimakkaiden hakkuiden salliminen vaarantaa suojeltavien ominaispiirteiden säilymisen. Myös metsälakikohteiden heikentäminen puunkorjuun yhteydessä, kuten ajourien tekeminen kohteiden läpi, on kiellettävä.

  • Erityisen tärkeiden elinympäristöjen listaa on täydennettävä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksiin perustuen. Esimerkkejä listaan lisättävistä elinympäristöistä ovat vähintään kaikki aitokorpityypit, nevakorvet ja ruohokangaskorvet sekä joenvarsimetsät. Korpia koskeva puuston erirakenteisuuden vaatimus on poistettava. Lakikohteeksi katsottavien pienten lampien kokoraja on nostettava vähintään yhteen hehtaariin.

  • Uhanalaisten metsälajien tunnettujen esiintymispaikkojen hävittäminen on kiellettävä. Pääosin metsätalouden aiheuttamat metsäelinympäristön muutokset ovat 693 metsälajin uhanalaisuuden syy.

  • Vanhat ylispuut sekä kelo- ja lahopuut ovat elinympäristön arvoa nostavia rakennepiirteitä. Laissa pitäisi edellyttää näiden säästämistä, mikäli niitä esiintyy metsälakikohteella. Sen sijaan niiden esiintymisen edellyttäminen on poistettava metsälakikohteiden määrittelyistä.

  • Säästöpuiden säästäminen kaikissa hakkuissa on lisättävä lakiin.

  • Vesistöjen reunoille on määritettävä suojavyöhykkeet. Rantametsillä on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden lisäksi ravinteiden ja kiintoaineiden huuhtoumisen vähentämisessä.

  • Uudistushakkuiden järeys? ja ikärajoitteita ei pidä poistaa. Monimuotoisuuden kannalta merkittävien vanhojen metsien, iäkkäiden ja järeiden puiden sekä järeän lahopuun määrät voivat vähentyä entisestään talousmetsissä, mikäli rajoitteiden poistaminen johtaa metsien ikärakenteen nuorentumiseen.


Myös luontaisen uudistamisen ja erirakenteisen metsänkasvatuksen mahdollistamisessa lakiuudistuksen luonnoksessa on merkittäviä puutteita, joita nostetaan esiin mm. ministeriön tilaamassa lakiuudistuksen vaikutusarvioinnissa. Luonto-Liitto pitää tärkeänä, että metsän luontainen uudistaminen ja erirakenteisena kasvattaminen tehdään lakiuudistuksella todellisiksi vaihtoehdoiksi viljelyyn perustuvalle avohakkuumetsätaloudelle. Tätä edellyttää paitsi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, myös metsänomistajien arvojen muutokset sekä metsien monikäytön kasvava merkitys.



Johtopäätös

Edellä esitetyistä luonnon monimuotoisuuden huomioimista koskevista suurista puutteista johtuen Luonto-Liitto esittää, että nykyistä luonnosta metsälain muutosesitykseksi ei viedä eteenpäin. Sen sijaan metsälain muutos on palautettava uudelleen valmisteluun siten, että uudistustyön tavoitteeksi asetetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävä metsätalous, kuten lain tarkoituksen määrittelevä 1 § edellyttää.



Lisätietoja: Lauri Kajander, metsävastaava, p. 045 1179 610, sposti: etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi





Luonto-Liiton puolesta

Helsingissä 25.3.2013



Pia Pässilä
puheenjohtaja



Sami Säynevirta
toiminnanjohtaja