Soidensuojelutyöryhmän raportissa esitetään kuitenkin joukko toimenpiteitä ja suosituksia, joiden toteuttaminen on tärkeää ja parantaa osaltaan suoluonnon heikkoa tilaa. Ensiarvoisen tärkeää on varmistaa, että toteutukseen varataan riittävät taloudelliset ja muut resurssit sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön osalta. Ilman riittävää rahoitusta ja resursointia esitykset jäävät pelkiksi toiveiksi.


Luontoselvityksistä

Luonto-Liitto toivoo, että soidensuojelutyöryhmän työtä koskevassa viestinnässä ei anneta jatkossa sitä harhaanjohtavaa kuvaa, että nyt tunnistettu arvokkaiden soiden kohdejoukko sisältäisi kaikki valtakunnallisesti arvokkaat suojelemattomat suot. Huomattava määrä potentiaalisesti nyt tunnistettujen kohteiden tasoisia kohteita jäi resurssipulan ja aikataulusyiden takia selvitysten ulkopuolelle. Pinta-alallisesti näiden pääjoukko sijoittuu Lapin, Koillismaan ja Kainuun alueelle, mutta niitä löytyy käytännössä merkittäviä määriä kaikkien ELY-keskusten alueilta. Lisäksi kohteiden valintaa ohjasi hyvin voimakkaasti ennakolta päätetty noin 100 000 hehtaarin suuruusluokkatavoite, jolla ei ole minkäänasteista luonnonsuojelubiologista perustetta. Näistä syistä lähivuosina on ilmeinen tarve jatkaa valtion ja maakuntaliittojen rahoittamaa tiedonkeruuta valtakunnallisesti ja alueellisesti arvokkaista soista.

Suomen ympäristökeskukselle on taattava resurssit siihen, että keskeinen osa soidensuojelun täydennysohjelman selvitysten ja maakunnallisten suoselvitystysten aineistoista saadaan mahdollisimman pian maankäytön suunnittelijoiden sekä muiden kiinnostuneiden käyttöön.


Valtion suot

Luonto-Liitto on erityisen pettynyt siihen, kuinka riittämättömästi ohjelmassa on hyödynnetty valtion soita. Valtion mailla on vielä runsaasti valtakunnallisesti arvokkaita soita, joita ei sisällytetty suojeluohjelmaan etukäteen päätettyjen hehtaarirajoitusten vuoksi. Nämä suot sisältävät luontoarvoja, joilla olisi voitu osin korvata myös yksityismaiden suojelun vesittämistä. Lisäksi Metsähallitukselle on delegoitu liikaa valtaa päättää jopa arvokkaimmiksi todettujen soiden suojelukeinoista ja rajauksista. Aiempien suojelupäätösten toteutuksen perusteella on syytä olettaa, että ilman ulkopuolista kontrollia Metsähallituksen päätöksenteossa taloudellisten intressien ylivalta johtaa suojelun kannalta riittämättömään toteutukseen. Ministeriöiden on varmistettava, että kaikki valtion maita koskevat toimenpiteet ja suositukset toteutetaan täysimääräisesti.


Aluejako

Luonto-Liitto haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että suojelutarpeen tarkastelussa käytetty keinotekoinen raja Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on erittäin haitallinen. Rahoitusta pitäisi löytyä myös Pohjois-Suomen avainkohteiden suojeluun. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota Etelä-Kainuuseen. UPM sekä Tornator ovat vuosikymmeniä jatkuneiden keskustelujen ja konfliktienkin jälkeen lopultakin ilmaisseet myötämielisyyttä sille, että tiettyjä Etelä-Kajaanin ja Etelä-Sotkamon laajoja suo- ja metsäalueita olisi mahdollista saada suojelun piiriin. Samaan aikaan UPM myy alueella laajoja palstoja ilmeisenä tavoitteenaan luopua kokonaan maanomistuksistaan Kainuussa. Tässä tilanteessa tulisi neuvotella yhtenäiset avainkohteet suojelun piiriin. Yhtiökohteiden arvoa korostaa niiden laajuus sekä se, että useilla kohteilla asialliset suojeluratkaisut on mahdollista toteuttaa yhden maanomistajan (muutamassa tapauksessa yhtiön ja valtion) maiden puitteissa.

Helsingissä
15.1.2016

Varpu Määttänen
puheenjohtaja

Tuulia Syvänen
vs. toiminnanjohtaja

Lisätiedot:

- Keijo Savola, LL:n edustaja soidensuojelutyöryhmässä, p. 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com

- Lauri Kajander, metsävastaava, p. 045 1179 610, lauri.kajander@luontoliitto.fi

--
- Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton eriävä mielipide soidensuojelun täydennysohjelmatyöryhmän raporttiin 20.10.2015 [pdf]