Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Lausunto Metsähallituksen luonnoksesta Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelmaksi

Lausunto Metsähallituksen luonnoksesta Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelmaksi

Suunnitelmaluonnokseen on kirjattu paljon toimia, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Suuri ongelma on kuitenkin, että käytännössä kaikki mitattavat konkreettiset tavoitteet näiltä toimilta puuttuvat.
Lausunto Metsähallituksen luonnoksesta Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelmaksi

Valtion metsää Lapinjärven Sammalniitynkalliolla (kuva: Lauri Kajander)

Metsähallitus
VIITE: Lausuntopyyntö MH 2307/2016

Luonto-Liitto toteaa lausuntonaan seuraavaa.

Etelä-Suomen luonnonvarasuunnitelmassa laaditaan suuntaviivoja valtion maiden käytölle vuosiksi 2017-2022. Suunnitelmaluonnokseen on kirjattu paljon toimia, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Suuri ongelma on kuitenkin, että käytännössä kaikki mitattavat konkreettiset tavoitteet näiltä toimilta puuttuvat. Vain metsätaloustoimille, kuten hakkuumäärille, kunnostusojituksille ja lannoitukselle on asetettu määrällisiä tavoitteita. Sen sijaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on jätetty epämääräisten yleistavoitteiden tai yleisesti kuvattujen hankkeiden listaamiseksi.

Omistajan linjauksia koskevassa luvussa 5.3 todetaan, että ”Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteena on parantaa lajien ja luontotyyppien tilaa. Kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö ja sopimukset ovat toiminnan keskeinen peruste.” Luonto-Liitto katsoo, että suunnitelmaluonnoksessa ei ole esitetty riittäviä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

 

Suojelualueverkon kehittäminen

Luvussa 5.3. Omistajan linjaukset (s. 36) on aivan oikein todettu, että valtion maiden käytön tavoitteena on oltava ”suurin yhteiskunnallinen kokonaishyöty ja kustannustehokkuus.” Luvussa 7.1 Maankäyttö ja vesialueiden käyttö (s.39), on kuitenkin kirjattu tavoitteeksi että ”Metsätalouden harjoittamiseen käytettävissä olevan pinta-alan väheneminen pysäytetään.” Tämän ei pidä olla itseisarvoinen tavoite, silloin kun valtion maiden käyttö muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseksi on tarpeen. Toki suojeluun siirtyvien alueiden ja valtiolle suojelutarkoituksiin hankittavien alueiden vaihtomaana käytettyjen alueiden korvaaminen ostamalla valtiolle lisää talousmetsää on mahdollista. Tämän on kuitenkin perustuttava analyysiin toimenpiteen tarkoituksenmukaisuudesta, eikä joustamattomaan periaatteeseen säilyttää metsätalousmaan pinta-ala ennallaan.

Luonto-Liitto esittää, että yksi metsäluonnon tilan parantamisen keskeisimmistä keinoista, Etelä-Suomen puutteellisen suojelualueverkoston kattavuuden ja kytkeytyneisyyden parantaminen, nostetaan luonnonvarasuunnitelmassa selkeämmin ja kattavammin esiin. Valtion mailla on tulevaisuudessakin merkittävä rooli tässä tehtävässä. Erityisen tärkeää on laajentaa olemassaolevia suojelualueita sekä parantaa niiden välisiä yhteyksiä. Tähän valtion mailla on sijaintinsa takia paljon mahdollisuuksia. Valtion mailla on edelleen myös huomattavan arvokkaita suojelemattomia kohteita, joista luontojärjestötkin ovat toimittaneet Metsähallitukselle tietoa.

Toimintaohjelman yhdeksi päälinjaksi on syytä kirjata suojelualueverkoston tilan ja kytkeytyneisyyden parantaminen kaikkialla, ei vain uhanalaisimmissa luontotyypeissä (ss. 38 ja 45). Osallistuminen Suomi 100 -kampanjaan (s.40) edistää tätä tavoitetta osaltaan, mutta tavoitepinta-ala on vaatimaton. Tässä yhteydessä olisi syytä kirjata osallistumisen vähimmäistasoksi edes 1800 ha, riippumatta yksityismaille kertyvistä lahjoituksista. Suojelun lisäämistä on kuitenkin jatkettava myös vuoden 2017 jälkeen ja siihen pitää myös luonnonvarasuunnitelmassa sitoutua.

Toinen merkittävä valtion maiden käyttötarve suojelun edistämisessä on niiden käyttö vaihtomaina yksityisten maiden suojelualueiden hankinnassa. Erityisesti nyt METSO-ohjelman rahoituksen romahdettua, on erittäin tärkeää, että valtion maita voidaan käyttää vaihtomaana esimerkiksi metsäyhtiöiden suojeluarvoiltaan merkittävien laajojen kohteiden hankkimiseksi valtiolle suojeluun.

Etelä-Suomen suojelemattomille valtion maille ei ole vieläkään tehty kattavaa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden kartoitusta. Luonnonvarasuunnitelmassa olisi sitouduttava tällaisen kartoituksen tekemiseen ja sen tulosten hyödyntämiseen sekä edellä mainitussa suojelualueverkon kehittämisessä, että talousmetsien luonnonhoidon toimenpidesuunnitelmassa ja suunnitellussa alue-ekologisen verkoston päivityksessä.

LVS:n toimintaohjelmaan on syytä kirjata myös, että perustettaessa valtion maille uusia suojelualueita, kaikki niiihin rajautuvat metsätalouskäytön ulkopuolelle siirretyt tai muuten luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet liitetään suojelualueeseen samalla kertaa.

Luonnonvarasuunnitelman luonnokseen on kirjattu alue-ekologisen verkoston päivitys (s.41) vuonna 2018. Tämä tarpeellinen hanke on toteutettava avoimesti ja sidosryhmiä osallistaen. Tässä yhteydessä on tavoitteena oltava alue-ekologisen verkoston kattavuuden ja kytkeytyneisyyden merkittävä parantaminen. Työssä on huomioitava verkoston perustamisen jälkeen päivittynyt tieto uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistä. AE-verkoston laajimmat arvokohdekokonaisuudet on syytä perustaa lakisääteisiksi suojelualueiksi.

Valtion mailla on luonnonvarasuunnitelman yhteydessä syytä myös paikata soidensuojelun täydennysohjelman puutteet valtionmaiden osalta sekä huolehdittava niiden kirjausten toteuttamisesta, jotka on kirjattu Valtioneuvoston periaatepäätökseen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta suojelusta ja käytöstä (valtakunnallisesti arvokkaiden soiden suojelu, suo- ja metsämosaiikkien suojelu, alueellisesti tai paikallisesti arvokkaiden soiden turvaaminen).

 

Tavoitteita talousmetsien luonnonhoitoon

Lahopuun väheneminen talousmetsissä on merkittävin yksittäinen lajiston uhanalaisuuden aiheuttaja. Valtion mailla on lopetettava lahopuun kerääminen energiapuuksi tai muuhun käyttöön. Kaikki lahopuu on lähtökohtaisesti jätettävä metsään. Kuolleiden puiden keräämiseen on oltava erityinen peruste (esim. metsätuholaki). Myös kantojen repiminen energiapuuksi on valtion mailla syytä lopettaa sekä hiilensidonnan että luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Erityishakkuiden pinta-ala on ollut aiemmalla suunnitelmakaudella vain pari prosenttia tehdyistä hakkuista. Peitteisen, avohakkuuttoman metsätalouden määrää olisi syytä lisätä tuntuvasti ja asettaa lisäykselle määrälliset tavoitteet. Erityisesti retkeilyn, maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeillä hakkuukohteilla sekä tuvemailla olisi syytä luopua avohakkuumetsätaloudesta kokonaan.

Uudistusalalle jätettävän säästöpuuston määrää on syytä lisätä. Uudistusalan säästöpuuston määrään ei pidä luonnokseen nyt kirjattuun tapaan laskea viereisten säästökuvioiden puustoa. Päinvastoin, säästökuvioihin rajautuville uudistusaloille on syytä jättää tavallistakin enemmän säästöpuita. Kaikilla lajistolle tärkeillä alueilla (luontokohteiden ja suojelualueiden läheisyydessä) säästöpuiden määrää on syytä lisätä huomattavasti ja asettaa määrällinen tavoite (esim. vähintään 20 m3/ha)

 

Hakkuumäärä

Suunnitelmakauden hakkuumärää on aikomus nostaa huomattavasti edellisestä kaudesta. Lisäksi Metsähallituksella on ollut aikaisemminkin tapana eri puolilla ylittää luonnonvarasuunnitelmien hakkuumäärät huomattavastikin, kuten myös Etelä-Suomessa on edeltävällä suunnitelmakaudella toimittu. Luonnonvarasuunnitelmaan olisi syytä kirjata, että hakkuumäärää ei saa suunnitelmakaudella ylittää. Lisäksi hakkuumäärää on tarpeen tarkistaa alaspäin silloin kun suojelualueiden lisääminen tai muut Metsähallituksen yhteiskunnalliset velvoitteet vähentävät hakkuumahdollisuuksia. Näitä aluevähennyksiä ei pidä kompensoida hakkaamalla muualla suunniteltua intensiivisemmin.

 

Kappalekohtaisia huomioita:


7.2 Sisävesi- ja merialueet

Uusiutumattoman merenalaisen maa-aineksen hyödyntäminen ei ole koskaan kestävän kehityksen mukaista, kuten suunnitelmaluonnoksessa väitetään. Sitä ei pidä valtion vesialueilla harjoittaa.

 

7.3 Metsätalous monikäyttömetsissä

- Toimenpidesuunnitelmat tehdään maankäyttöratkaisuja ja alue-ekologisen suunnittelun

ratkaisuja noudattaen. Tiedot näistä ovat paikkatietomuodossa. (s. 42) → Valtion metsätalouden on aika siirtyä avoimeen paikkatietoon. AE-verkosto, metsävaratiedot ja metsänkäyttöilmoitukset on julkaistava paikkatietona netissä kaikkien kiinnostuneiden vapaaseen käyttöön.

- Metsätalouden ympäristöopas uudistetaan vuoden 2017 aikana. (s.42) → Hyvä, nykyinen on käytettävyydeltään heikko. Uudistusprosessin on oltava avoin ja sidosryhmille annettava aito mahdollisuus vaikuttaa.

- Huonolaatuisia metsiä, joiden tuleva tukkisaanto on matala, voidaan uudistaa ennenaikaisesti. (s. 42-43) → kiertoaikoja määriteltäessä on maksimoitava hyödyt luonnon monimuotoisuudelle. Taloudellisesti huonolaatuinen puusto voi olla monimuotoisuudelle arvokasta.

- Hakkuiden suunnittelussa pyritään toiminnan keskittämiseen kasvattamalla keskimääräistä toimenpidekuvion kokoa metsänhoito-ohjeen tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa ja sijoittamalla toimenpidekuviot toistensa läheisyyteen. (s. 43) → Avohakkuiden määrää metsämaisemassa on vähennettävä. Esimerkiksi hömö- ja töyhtötiaisen puoleen huvenneet kannat ja uhanalaistuminen ovat pitkälti seurausta metsämaiseman pirstoutumisesta ja yhtenäisten varttuneiden tai sitä vanhempien metsien vähenemisestä. Keskimääräisen toimenpidekuvion koon kasvattaminen ei saa johtaa entistä suurempiin avohakkuisiin, ja tämä on kirjattava luonnonvarasuunnitelmaan näkyviin.

 

7.4 Luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön suojelu

- Metsäpeura palautetaan lähivuosina takaisin alkuperäisille asuinsijoilleen Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. (s.46) → Metsäpeuran elinolosuhteiden turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota muutenkin. Valtionmailla on paljon metsäpeuran tarvitsemia jäkälämaita, joita on säästettävä hakkuissa metsäpeuran kannan vahvistamiseksi.

 

7.5 Virkistyskäyttö ja matkailu

Metsätalous valtion retkeilyalueilla on lopetettava ja alueiden hoito suunniteltava virkistyskäytön ja luonnonsuojelun ehdoilla.

 

7.7 Kiinteistöliiketoiminta

Suunnitelmaluonnoksessa todetaan, että ”Tonttien myynnin määrälliset tavoitteet johdetaan omistajan asettamien taloudellisten tavoitteiden pohjalta.” (s.41) Tässä pitää kirjata näkyviin, että valtion maankäytössä ensisijaista on kuitenkin aina varmistaa muiden yhteiskunnallisten velvoitteiden huomioiminen. Valtion omistaman yhteisen rakentamattoman rantaluonnon yksityistäminen ja kaavoittaminen mökkitonteiksi on lopetettava.

Kiinteistökehityksessä ja -kaavoituksessa on varmistettava korostetusti seudullisten ja valtakunnallisten luonto- ja virkistyskäyttöarvojen lisäksi myös paikallisten arvojen turvaaminen (s.52).


Liite 2 Yhteistyöryhmät

Luontojärjestöistä luonnonvarasuunnitelman valmisteluun on osallistettu vain yksi Suomen luonnonsuojeluliiton alueellinen piirijärjestö per yhteistyöryhmä. Valtakunnallisten luontojärjestöjen sulkeminen ulos ei ole avoimen valmistelun periaatteiden mukaista.

 

Liite 8 Hakkuulaskelmat

Pitäisi tuottaa päätöksenteon tueksi ja perusteluksi laskelmia useiden vaihtoehtoisten linjausten vaikutuksista. Arvioinnin tueksi pitäisi esillä olla nykykäytännön lisäksi luontoarvojen turvaamista painottava vaihtoehto.

 

LISÄTIEDOT:

- Lauri Kajander, metsävastaava, p. 045 117 9610, sposti: lauri.kajander(ät)luontoliitto.fi

 

Helsingissä
28.4. 2017

Varpu Määttänen
puheenjohtaja

 Leo Stranius
toiminnanjohtaja

kuuluu seuraaviin kategorioihin: , , , ,