Elokuvissa 2000-luvun dokumentaristit ottavat kantaa metsiensuojelun tarpeeseen. Kiertueella nähtävät elokuvat käsittelevät ihmisen eloa metsässä ja metsän kanssa; metsän sellaisia merkityksiä, jotka eivät mahdu käsiteltyihin talousmetsiin. Kiertue on myös oivallinen tilaisuus nähdä vähäiselle levitykselle jääneet elokuvahelmet.

Tervetuloa!

Lisätiedot:

Emilia Pippola, Luonto-Liiton metsäryhmä
050 540 2551, epippola(at)paju.oulu.fi

www.sosiaalifoorumi.fi

Tilaisuudessa esitettävät dokumenttielokuvat:

klo 11:00 Kari Kemppainen (2004): Luonto ei tunne rajoja, 50 min.

Ennen oli metsät ja karhut jumalia, vaan ei enää. Dokumentissa seurataan niitä muutoksia, joita ihmisen ja luonnon suhteessa on tapahtunut Venäjän ja Suomen rajamailla.

klo 12:00 Hannu Hyvönen (2008): Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä, 58 min.

Muistatko, kun Greenpeace pystytti leirinsä Inariin kevättalvella 2005 ja sai kimppuunsa Antiterror Infocenterin? Vaikka YK vaati saamelaisten poronhoidon turvaamista ja aarniometsien hakkuiden pysäyttämistä, jatkoi Suomen valtio kiistametsien kaatamista. Dokumentti seuraa kiistan vaiheita, mutta etsii myös ratkaisuvaihtoehtoja.

klo 13:00 Ritva Kovalainen & Sanni Seppo (2007): Sateenkaaren pää, 16 min.

Mikä saa suomalaisen miehen itkemään? Ilomantsin saloilla kasvaneet muistelevat lapsuutensa laajoja metsäalueita ja kertovat tunnoistaan tehometsätalouden runtelemassa maisemassa. Tästä tuskasta ei saanut puhua.

Elokuvien jälkeen n. klo 13.20 alkaen keskustelua elokuvien pohjalta.

Tilaisuus päättyy klo 14.

Elokuvien tarkemmat esittelyt:
www.luontoliitto.fi/metsa/ajankohtaista/2010/02/havitetty-metsa-elokuvakiertue-tuo-elokuvia-metsista-ja-ihmisista-eri-paikkakunnille/

Tuoreita kuvia hakkuista

Luonto-Liiton tiedote Metsähallituksen tekemistä virkistys ja ranta-alueiden hakkuista

Hävitetty metsä -elokuvakiertueen järjestää Luonto-Liiton metsäryhmä yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa.

Elokuvat
(tarkemmat kuvaukset lopussa)

1. Kari Kemppainen (2004): Luonto ei tunne rajoja, 50 min.

Ennen oli metsät ja karhut jumalia, vaan ei enää. Dokumentissa seurataan niitä muutoksia, joita ihmisen ja luonnon suhteessa on tapahtunut Venäjän ja Suomen rajamailla.

2. Hannu Hyvönen (2008): Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä, 58 min.

Muistatko, kun Greenpeace pystytti leirinsä Inariin kevättalvella 2005 ja sai kimppuunsa Antiterror Infocenterin? Vaikka YK vaati saamelaisten poronhoidon turvaamista ja aarniometsien hakkuiden pysäyttämistä, jatkoi Suomen valtio kiistametsien kaatamista. Dokumentti seuraa kiistan vaiheita, mutta etsii myös ratkaisuvaihtoehtoja.

3. Ritva Kovalainen & Sanni Seppo (2007): Sateenkaaren pää, 16 min.
Mikä saa suomalaisen miehen itkemään? Ilomantsin saloilla kasvaneet muistelevat lapsuutensa laajoja metsäalueita ja kertovat tunnoistaan tehometsätalouden runtelemassa maisemassa. Tästä tuskasta ei saanut puhua.

Näytökset

Ke 24.2. klo 18 Forssa Elävienkuvien teatteri (Keskuskatu 1)

Ke 3.3. klo 18 Joensuu Väen talo (Jokikatu 8)

La 13.3. klo 11.30 Nousiainen Henrikin koulun auditorio (Moisiontie 16)

To 18.3. klo 19 Turku Kirjakahvila (Vanha Suurtori 3)

Ke 24.3. klo 17 Mikkeli Kaupunginkirjasto (Raatihuoneenkatu 6)

To 8.4. klo 18 Oulu Elokuvateatteri Studio (Kultturitalo Valve, Hallituskatu 7)

Su 25.4. klo 11 Helsinki Suomen sosiaalifoorumi (Arbis, Dagmarinkatu 3).

To 6.5. klo 18.30 Jyväskylä Pääkirjaston pieni luentosali (Vapaudenkatu 39–41). Näytöksessä katsotaan kaksi elokuvaa: Sateenkaaren pää ja Luonto ei tunne rajoja.

La 15.5. klo 18 ja 21 Tampere Museoiden yö, Työväen keskusmuseo Werstaan auditorio (Väinö Linnan aukio 8). Kahden näytöksen lisäksi klo 20.30 alkaen keskustelua elokuvien herättämistä teemoista Hirvitalon järjestämällä yöpiknikillä.

Lisää näytöksiä luvassa. Ajankohdat ilmoitetaan tällä sivulla niiden varmistuttua.

Lisätiedot

Emilia Pippola, valtakunnallinen yhteyshenkilö, Luonto-Liiton metsäryhmä

050 540 2551, epippola(at)paju.oulu.fi

Elokuvien kuvaukset

1. Kari Kemppainen (2004): Luonto ei tunne rajoja

Ihminen on hyödyntänyt pohjoisten havumetsien luontoa eri tavoin jo vuosituhansien ajan. Aikoinaan metsä eläimineen oli jumalten temppeli ja ihmisen uskottiin jopa polveutuvan eläimestä, lähinnä hirvestä tai karhusta. Viimeisten vuosisatojen aikana ihmisen suhde metsään ja sen eläimiin on muuttunut rajusti. Jumaluussuhde on kadonnut ja eläimet nähdään pelkän hyödyn kannalta - tai jopa pahoina petoina. Myös pyhä metsä on kadonnut kaskeamisen, tervanpolton ja nykyisen metsäteollisuuden myötä niin, että vanhoja luonnontilaisia metsiä arvioidaan Suomessa olevan enää vain muutama prosentti metsämaapinta-alasta.

Vanhojen metsien suojelemiseksi perustettiin Kainuussa ja Venäjän rajan läheisyydessä vuonna 1989 Ystävyyden luonnonsuojelualue Kuhmon ja Kostamuksen alueille. Näillä pienillä vanhan metsän sirpaleilla luonto elää vielä ikiaikaisessa asussaan, mutta ovatko alueet riittävän suuria taatakseen elinmahdollisuudet kaikille lajeille? Suomalaisdokumentin myötä palaamme aikaan, jolloin metsällä oli jumalallinen asemansa. Saamme seurata Venäjän ja Suomen rajojen molemmin puolin muutoksia, joita ihmisen ja luonnon suhteessa on tapahtunut aina nykypäivän tehometsätalouden aikakauteen saakka.

2. Hannu Hyvönen (2008): Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä, 58 min.

Inarin metsät ovat olleet voimaperäisten hakkuiden kohteena 1950-luvulta lähtien. Vanhojen metsien olemassaolosta riippuvainen saamelainen poronhoito on kärsinyt hakkuista, mutta mitkään valitukset tai neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta.

Keväällä 2005 poronhoitajat liittoutuvat Greenpeacen kanssa, joka pystyttää kansainvälisen metsäaseman Inariin. Metsätyöntekijät perustavat Greenpeacen metsäleiriin oman Antiterror Infocenterinsä, josta käsin aloitetaan herkeämätön uhkailu ja häirintä. Toukokuussa Greenpeace purkaa leirinsä.

Stora Enso aloittaa puunoston tauon jälkeen. Marraskuussa 2005 hakkuut pysähtyvät Nellimin tokkakunnan laidunmetsissä YK:n vaatimuksesta, mutta puolentoista vuoden jälkeen Metsähallitus aloittaa ne jälleen. Tällä kertaa puunostajana onkin paikallinen lämpövoimalaitos.

Dokumentti seuraa kiistan vaiheita, mutta etsii myös ratkaisuvaihtoehtoja. Olisiko mahdollista harjoittaa metsätaloutta, joka aidosti turvaisi kaikkien käyttömuotojen edut? Olisiko mahdollista kehittää Lapin puille tuottoisampaa käyttöä kuin sellunkeitto, polttopuukäyttö tai ratapölkkytuotanto?

Elokuvan kotisivut

3. Ritva Kovalainen & Sanni Seppo (2007): Sateenkaaren pää, 16 min.

Viimeisten 50 vuoden aikana intensiivinen metsätalous on muuttanut sekä maisemaa että ihmisten suhdetta luontoon. Tehokkaan metsätalouden yleistyttyä lähes kaikki koskemattomat metsät ovat kadonneet. Metsien häviäminen on vaikea ymmärtää, tai edes myöntää, koska metsät ovat niin erottamaton osa Suomea – jotain, mitä ei saisi vahingoittaa.

Sateenkaaren pää -lyhytelokuva kertoo metsästä ja sen menettämisestä. Ilomantsin saloilla kasvaneet muistelevat lapsuutensa laajoja metsäalueita ja kertovat tunnoistaan tehometsätalouden runtelemassa maisemassa.

Elokuvan päähenkilöitä  ovat  rajamies ja kirjailija Jouni Peltola, sijaishoitaja Aini Peltola, metsätyömes Pentti Loijas ja sairaanhoitaja Irma Hassinen.

Elokuvan kotisivut

Kansalaisten näkemyksiä Suomen metsistä ja metsäpolitiikasta

Ma 7.12. klo 18, Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijatila Kuppala, Unioninkatu 37, käynti Yrjö-Koskisen kadun puolelta

Metsiensuojelusta ja -käytöstä kiinnostuneen on syytä tuntea kohderyhmänsä, eli kansalaiset. Mitä asioita kansalaiset pitävät tärkeinä metsiin liittyen ja mitä he ajattelevat metsiä koskevasta päätöksenteosta? Kansalaisilta löytyy tutkimuksen mukaan ymmärrystä monimuotoisuuden suojelulle, mutta suhtautuminen luonnonsuojeluun on kuitenkin ristiriitaista.

Aiheeseen alustaa Suomen metsät ja metsäpolitiikka - kansalaisten näkemyksiä -tutkimusraportin tehnyt yliopiston tutkija Annuka Valkeapää.

Tutkimusraportti: http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

Lisätiedot:
Sini Eräjää, sini.erajaa@luontoliitto.fi, p. 050 358 3838

Metsät ilmastoneuvotteluissa - missä mennään?

Metsät ovat huomion keskipisteenä myös ilmastoneuvotteluissa ja Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Mikä on metsien rooli ja miten ilmastoneuvottelujen tulokset vaikuttavat metsien suojelun tulevaisuuteen? Entä minkälaisena Suomi ja muut metsäiset, pohjoiset valtiot haluaisivat nähdä metsien roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa? Tule kuuntelemaan, niin tiedät mistä Kööpenhaminassa puhutaan.

Alustajana Greenpeacen metsäkampanjoitsija Sini Harkki.

Katso opintopiirin alustus.

Inarin retkeilyalue tulee olemaan matkailijoita ja paikallisväestöä palveleva hieno luonto- ja retkeilykohde. Alue sijaitsee lähellä asutusta ja palveluja, mikä mahdollistaa luontoelämyksien kokemisen jo päiväreissulla. Jo nykyisellään suunnitellulle retkeilyalueelle suuntautuu vuosittain noin 200 000 käyntikertaa.

Aidolla tunturien, suurten metsien, jokien ja järvien kirjomalla alkuperäisluonnolla sekä hiljaisuudella on yhä suurempi kysyntä. Hyvä palvelutarjonta, reitistö ja retkeilyä palvelevat rakenteet tulevat olemaan jatkossa Inarin suurin voimavara matkailua kehitettäessä. Alueen helmiä ovat laajan Inarijärven ohella upeat vanhojen metsien saarekkeet.

Inarin kunta on hidastanut Inarin retkeilyalueen perustamista sisällyttäessään retkeilyalueen Inarijärven osayleiskaavaan. Kunta on halunnut selvittää mahdollisuutta kaavoittaa alueelle matkailua palvelevia rakenteita. Nykytilanne on pysäyttänyt retkeilyalueen suunnittelun ja kehittämisen. Ilman ajantasaista hoito- ja käyttösuunnitelmaa myös viimeiset nykymuotoiselta metsätaloudelta säästyneet alueet uhkaavat tulla hakatuiksi.

Lisäksi on tärkeää säilyttää luonnontilainen yhteys Inarin retkeilyalueen ja Hammastunturin erämaa-alueen välillä. Ainoa mahdollisuus tähän on Myössäjärveltä, Rahajärven luoteispuolelta Kalkuselän kautta.

Ottaen tämän kaiken huomioon, me allekirjoittaneet vaadimme, että:

• Inarin kunta kiirehtii omia kaavoitusprosessejaan huolehtien samalla siitä, etteivät Inarijärveä koskevat kaavat pilaa retkeilyalueen ainutlaatuista luontokokonaisuutta.
• Metsähallitus säilyttää alueen nykymuotoiselta metsätaloudelta säästyneet metsät hakkuiden ulkopuolella, ja julkistaa näistä alueista virallisen kartan sekä säilyttää luonnontilaisen yhteyden Hammastunturin erämaa-alueelle.

Inarissa 13.8.2009

Inarin luonnonystävät
Ecotourism in Northern Boreal Forests -leirin osallistujat

METSO - Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma?

Kiemuraisten politiikkaprosessien mutkat suoriksi! Mitä METSO-ohjelmassa oikein tapahtuu ja mitä jokaisen metsän ystävän tulisi siitä tietää? Illan alustajana toimii Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Harri Hölttä.

Metsäryhmän opintopiiri on kaikille avoimen opintopiiri, jossa pohditaan ja opiskellaan metsiensuojelua ja suojelutoimintaa. Piirissä kartoitetaan yhdessä tietoa metsien suojelutilanteesta sekä pohditaan kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia. Tule oppimaan uutta ja vuodattamaan mieltä askarruttaneita kysymyksiä!

Opintopiirejä järjestetään noin kerran kuussa aiheeseen johdattelevan alustajan avulla. Paikkana toimii aina Luonto-Liiton toimisto Helsingin keskustassa (Annankatu 26 A, 5. kerros). Jokainen kerta on itsenäinen, eikä opintopiiriin osallistuminen edellytä säännöllistä osallistumista.

Lisätietoja:

Sini Eräjää, sini.erajaa(at)gmail.com, p. 050 358 3838

Suojellaanko metsiä paperin kulutusta vähentämällä?

Miten paperin kulutukseen vaikuttamalla voi edistää metsiemme suojelua ja kestävämpää käyttöä? Mistä löytyvät strategiset paperin suurtuhlaajat? Aiheeseen johdattelee ja kuulumisia European Paper Networkin työstä tuo Otto Miettinen.

Metsäryhmän opintopiiri on kaikille avoimen opintopiiri, jossa pohditaan ja opiskellaan metsiensuojelua ja suojelutoimintaa. Piirissä kartoitetaan yhdessä tietoa metsien suojelutilanteesta sekä pohditaan kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia. Tule oppimaan uutta ja vuodattamaan mieltä askarruttaneita kysymyksiä!

Opintopiirejä järjestetään noin kerran kuussa aiheeseen johdattelevan alustajan avulla. Paikkana toimii aina Luonto-Liiton toimisto Helsingin keskustassa (Annankatu 26 A, 5. kerros). Jokainen kerta on itsenäinen, eikä opintopiiriin osallistuminen edellytä säännöllistä osallistumista.

Lisätietoja:
Sini Eräjää, sini.erajaa(at)gmail.com, p. 050 358 3838

http://picasaweb.google.com/metsaryhma/HelsinginKaupunginHakkuita#

Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksen tavoite on määritelty seuraavasti:

Linjauksen tavoitteena on viihtyisä, toimiva, kestävä, turvallinen ja terveellinen ympäristö kaikille helsinkiläisille ja muille viheralueiden käyttäjille. s. 4

Hakkuita luonnonhoidollisena toimenpiteenä perustellaan mm. seuraavasti:

Näin metsäalueilla, joiden puusto on vanhaa ja heikentynyttä, on tulevien metsien puusukupolvien jatkuvuus uhattuna. Uudistamistoimiin tulee ryhtyä pikaisesti, ettei metsien ulkoilu-, virkistys- ja maisema-arvoja menetetä. Uudistushakkuut on syytä aloittaa ajoissa, jolloin ne voidaan toteuttaa pienipiirteisin maisemaan sovitettavin hakkuin. s. 8

Uudistushakkuissa on poistettu kuitenkin valtavat määrät elävää ja tervettä puustoa sekä sellaisia lahoja mutta monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puuyksilöitä, joista ei olisi ollut minkäänlaista vaaraa esimerkiksi ulkoilijoille. Tehdyillä hakkuilla on usein samanaikaisesti ainoastaan heikennetty metsien ulkoilu-, virkistys-, ja maisema-arvoja.

Helsingin kaupungin luonnonhoito näyttää jäljen perusteella olevan hyvinkin  läheistä sukua  sille  tehometsänhoidolle, jota voi nähdä nykyisin kaikkialla Suomessa: koneellisia avohakkuita, lehtipuiden ja pensaiden systemaattista poistoa tavoitteena tasaikäiset ja tasakokoiset yhden - kahden puulajin metsiköt.

Helsingin kaupunkimetsissä luonnonhoidon tulokset ovat toistaiseksi olleet monin paikoin täysin päinvastaisia asetetuille tavoitteille: luonnonhoidolla on luotu aiempaa vähemmän viihtyisiä, vähemmän terveellisiä, enemmän meluisia, enemmän pölyisiä  ja monimuotoisuudeltaan köyhempiä ympäristöjä.

Helsingin kaupungin luonnonhoidon linjauksen luonnos löytyy kokonaisuudessaan täältä:

http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2007/Luonnonhoidon_linjaus_luonnos.pdf

Toivomme, että Helsingin kaupunki vähentää luonto- ja virkistysarvoille vahingollisia metsänhakkuita omilla maillaan sekä ottaa täysimääräisesti käyttöön kaupunkimetsien mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta.

Metsien tulee antaa kehittyä nykyistä laajemmassa mitassa luonnontilaisen kaltaisina siellä, missä siihen on mahdollisuudet. Linjanmuutoksesta olisi hyötyä kaupunkimetsien vetovoimaisuudelle ja luonnon monimuotoisuudelle. Kaupunkimetsien hakkuiden vähentäminen lisää niihin sisältyvää hiilivarastoa, mikä olisi mitä luontevin keino torjua ilmastonmuutosta.

Helsingin metsien hoidon linjaus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn piakkoin. Samaan aikaan metsiä hakataan vanhojen suunnitelmien mukaan, mikä on suututtanut kaupunkilaisia useissa kaupunginosissa. Viime vuonna hakkuista nousi kohu Herttoniemessä, tänä vuonna vuorossa on Roihuvuori. Luonnokset luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmaksi ja luonnonhoidon linjaukseksi ovat osittain ristiriidassa keskenään. Helsingin nykyinen metsänhoito on merkillistä suunnitelmataloutta, johon modernit ajatukset luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta eivät ole mahtuneet mukaan.

Helsinki on kolmen eniten metsää omistavan kunnan joukossa. Siten kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen pitämällä metsät tuuheina ja järeinä. Kuollutkin puu on paitsi arvokas eliölajistolle, myös merkittävä hiilivarasto. Lisäksi lahopuu on erityisen arvokas metsän ominaispiirre, josta riippuvaisia on lähes neljännes metsälajeista.

Helsigin yliopiston metsäekonomian laitoksen kansalaisten näkemyksiä metsienkäyttöön selvittäneen tutkimuksen [1] mukaan yli 70 % kansalaisista pitää tärkeänä metsien merkitystä eläinten ja kasvien elinympäristönä sekä metsien tarjoamaa mahdollisuutta luonnon tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaikkein tärkeimpänä metsiä koskevassa päätöksenteossa huomioitavana näkökulmana. Näitä kansalaisten tärkeinä pitämiä näkökulmia voidaan huomioida myös kaupunkimetsien hoidossa jättämällä lahopuuta ja käsittelemättömiä alueita myös kaupunkimetsiin.

Helsingin kaupungin metsien ja puistojen hakkuut ovat hyvin erikoista metsänhoitoa Suomessa, sillä niihin kulutetaan verovaroja. Uuden luonnonhoidon linjauksen mukaisesti sekä hakkuita, että rahanmenoa on tarkoitus entisestään kasvattaa. Turvallisuussyistä tehtävien yksittäisten ongelmapuiden poiston sijasta hakkuilla käsitellään tarpeettoman laajoja metsäalueita. On aiheellista kysyä mitä hyvää näillä hakkuilla tavoitellaan ja mitä saavutetaan? Onko varojen käyttö metsän hakkuuseen tärkeämpää kuin vaikkapa kosteusvaurioituneiden leikkipuistorakennusten korjaamiseen?

Vähentämällä hakkuita ja hoitoa muilla kuin aidosti puistoiksi rakennetuilla viher- ja metsäalueilla voitaisiin saavuttaa melko nopeasti hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja lisätä metsien hiilivarantoa. Merkittävä osa kaupunkilaisista nauttisi parantuneista virkistysmahdollisuuksista monimuotoisemmissa metsissä. Lähimetsät ovat kansanterveydellisesti elintärkeitä. Lenkkeily on suosituin liikuntamuoto, joka lähimetsissä toteutettuna on myös ilmastoystävällinen harrastus. Lähimetsissä on oltava kauneusarvoja ja tilaa sekä liikkujille, että metsän eläimille. Ympäristökasvatukselle oikeat metsät lähellä kouluja ja leikkipuistoja ovat suorastaan välttämätön ympäristö.

Kaatuneet puut opettavat meille luonnon kiertokulkua ja elämän kunnioitusta. Helsinkiläiset omistavat itsekin usein metsää muualla Suomessa. Nykyinen kaupunkimetsätalous antaa aivan väärän kuvan kaupunkilaisille siitä, mikä on järkevää ja laillista metsätaloutta metsälain piirissä olevissa metsissä. On aiheellista pelätä, että stadilaisten kesämökkipalstoilla otetaan mallia työteliäästä kaupunkimetsätaloudesta, jossa lahopuun muodostuminen koitetaan estää ja jossa kustannuksiakaan ei säästellä.

Helsingin tulisi ottaa mallia Vantaasta, jossa ristiriidat metsien käytössä on saatu vähenemään uudella metsäsuunnittelumallilla. Vantaan kaupungin metsien käyttöä ohjaavat uudet metsänhoitoperiaateet, joiden pohjalta hakkuita tehdään lähinnä siellä, missä siitä on selkeää ja perusteltavissa olevaa hyötyä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu on metsäsuuunnitelmissa viety Suomen mittakaavassa kokonaan uudelle tasolle.

Helsingin metsät kaupunginrajojen ulkopuolella voivat haluttaessa edesauttaa ainakin kahden metsämantereen pysymistä yhtenäisinä, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Lähivirkistysmetsät vailla hakkuukantoja luovat esteettisesti tasapainoista monimuotoista kaupunkitilaa. Rikkominen ja roskaaminen voi muutenkin vähentyä, jos metsien puiden annetaan olla ehjiä ja kauniita.

Kaupungin tulee palauttaa luonnonhoitolinjaus valmisteltavaksi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi metsien käytössä. Metsäsuunnitelmat on tarkistettava ennen kuin metsien hakkuuta jatketaan. Avohakkuista on luovuttava kokonaan.

Helsingissä, 18.3.2009

Mauno Särkkä
puheenjohtaja, Luonto-Liitto

Emilia Pippola
metsäjaoston puheenjohtaja, Luonto-Liitto

[1] Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kansalaisten näkemyksiä. Annukka Valkeapää, Riika Paloniemi, Annukka Vainio, Kimmo Vehkalahti, Klaus Helkama, Heimo Karppinen, Jari Kuuluvainen, Ann Ojala, Tapio Rantala, Mika Rekola. http://www.mm.helsinki.fi/mmekn/tutkimus/julkaisut/Report55.pdf

Aloite toimitettiin Helsingin kaupunginvaltuustolle 18.3.2009