Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / ERIÄVÄ MIELIPIDE Tämä eriävä mielipide koskee esitystä Helsingin kaupungin Nuuksiossa omistamien ulkoilualueiden luonnonhoitosuunnitelmaksi vuosille 2004-2013

ERIÄVÄ MIELIPIDE Tämä eriävä mielipide koskee esitystä Helsingin kaupungin Nuuksiossa omistamien ulkoilualueiden luonnonhoitosuunnitelmaksi vuosille 2004-2013

ERIÄVÄ MIELIPIDE 30.3.2004


Tämä eriävä mielipide koskee esitystä Helsingin kaupungin Nuuksiossa omistamien ulkoilualueiden luonnonhoitosuunnitelmaksi vuosille 2004-2013 (luonnos 16.3.2004).


Allekirjoittaneet tahot katsovat, että esityksessä on huomattavia puutteita, eikä se myöskään toteuta yleisten töiden lautakunnan kokouksessaan 7.8.2003 luonnonhoitosuunnitelmalle hyväksymiä tavoitteita. Tämän vuoksi sitä ei tulisikaan nykymuodossaan hyväksyä.

Esityksen sisältämät ongelmat voidaan niputtaa neljän pääkohdan alle:
1. Aiemmin hoidon ulkopuolella olleille arvokkaille kuvioille, joista osa on myös läpäisyperiaatteen mukaisia säästettäviä kuvioita, on esitetty hakkuita.

2. Hoidon piiriin jätetyt alueet, joille ei ole esitetty tulevalla 10-vuotiskaudella hakkuita, sisältävät runsaasti aiemmin hoidon ulkopuolella olleita arvokkaita kuvioita, joista osa on myös läpäisyperiaatteen mukaan säästettäviä kuvioita.

3. Osa tärkeimmistä ulkoilualueiden virkistysmahdollisuuksia parantavista toimista on jätetty tyystin pois esityksestä.

4. Hoidon piiriin jäävien alueiden toimenpidevalikossa on puutteita.


1. Hakkuista ja hoidon piiriin esitetyistä alueista


Ehdotetuissa hakkuissa on runsaasti sellaisia, joilla oikein toteutettuna on selvä monimuotoisuutta tai virkistysarvoa, usein molempia, kohottava vaikutus.

Luonnonhoitosuunnitelmaesitykseen liittyvissä hakkuukartoissa on kuitenkin esitetty runsaasti hakkuita arvokkaille kuvioille. Hakkuita esitetään muun muassa luonnontilaisille soille, luonnontilaisen kaltaisiin kangasmetsiin, muihin kohteisiin, joilla on vähintäänkin useamman vuosikymmenen hoitamattomuushistoria sekä liito-oravan elinympäristöihin. Lisäksi on esitetty huonokuntoisten puiden (=tulevaisuuden lahopuun) poistoa muualtakin kuin reittien varsien, ulkoilumajojen, keittokatosten ja suosittujen oleskelualueiden välittömästä läheisyydestä.

Kaikki edellä mainittu on jyrkässä ristiriidassa esityksen sivuilla 25-26 esitellyn tavoitteen (”metsäluonnon monimuotoisuus säilyy ja lisääntyy”) kanssa, sekä myös sivulla 24 esitetyn tavoitteen (”Alueella on hoidettua, vilkkaaseen ulkoilukäyttöön sopivaa ulkoiluympäristöä riittävästi”), jonka mukaan hoidon piirissä vastedeskin pidettäviä alueita on hoidettu jo vuosikymmeniä tavoitteena ulkoilijoiden arvostama virkistysympäristö, kanssa. Lisäksi osa esitetyistä hakkuista vähentää selkeästi metsämaiseman vaihtelevuutta.

Edellä mainittu ongelma koskee myös lukuisia sellaisia arvokkaita kuvioita, joihin ei ole esitetty hakkuita suunnitelmakaudelle, mutta joita on esitetty hoidon piiriin jääviksi. Näiden kuvioiden nykyinen luonne on sellainen, että ne tulisi siirtää pysyvästi hoidon ulkopuolelle. Mikäli luonnonhoitosuunnitelmaesitys toteutetaan nykymuodossaan, merkitsee se luonnontilaisen kaltaisten metsien merkittävää vähenemistä nykyisestä Nuuksion ulkoilualueilla.

Ongelmallisia kuvioita on kuvattu tarkemmin viherosastolle kommenttikierroksella toimitetutussa dokumentissa (liitteenä). Ne kommentit, joihin viherosaston on 17.3.2004 nähtäville asetettujen asiakirjojen perusteella voitu todeta reagoineen, on esitetty dokumentissa lihavoidulla. Seitsemän luontojärjestön pyynnöstä huolimatta viherosasto ei ole antanut kirjallisia perusteluja niistä luonnonsuojelu- ja/tai virkistyskäyttöhyödyistä, joita viherosaston esittämä toimintatapa tuottaa näillä kuvioilla luontojärjestöjen esittämään toimintatapaan verrattuna.


2. Toimenpidevalikosta


Ongelmattomia valikossa kuvatuista työlajeista ovat taimikonhoito ja pienpuuston hoito.

Ylipuustoisen taimikon hoidossa säästöpuiden vähimmäismääräksi on edelleen määritelty 20-40 kpl/ha, vaikka yleisten töiden lautakunta päätöksessään edellytti määrän korottamista 50%:lla.

Metsän harventamisen yhteydessä mainitaan kuusikoita voitavan harventaa kevyemmin kuin muiden puulajien metsiköitä. Jotta viljelykuusikoista saataisiin miellyttäviä virkistysmetsiä, tulisi niitä kuitenkin kasvattaa jo varhaisesta iästä asti melko harvoina. Luonnon oloissa nuoria kuusikoita ei juurikaan esiinny, vaan kuusi uudistuu tyypillisesti lehtipuiden tai suurien havupuiden alle. Viljelymetsien ensiharvennuksen työlajeissa ei kuitenkaan ole mainintaa kasvatusmetsien puulajisuhteita ja rakennetta monipuolistavista pienaukotuksista.

Metsien uudistamisen väitetään toimenpidevalikossa pitävän yllä metsien kestävyyttä ja jatkuvuutta. Kyseinen terminologia kuuluu talousmetsiin, eikä sillä ole merkitystä metsissä, joilla ei ole puuntuotannollisia tuottovaatimuksia. Nähdäksemme talousmetsissä käytettävät uudistamismenetelmät eivät sellaisenaan sovellu Nuuksion ulkoilualueille. Toimenpiteiden tulisi olla luonteeltaan ennallistavia ja metsän rakennetta monipuolistavia.

Suomen oloissa metsä uudistuu ajan myötä itsestään ilman toimenpiteitä. Kuitenkin tasavälisiksi harvennetut metsät saattavat ilman aktiivisia uudistamistoimenpiteitä uudistua luonnottoman kuusivaltaisiksi. Tämä voidaan estää lehtipuiden ja männyn uudistumiseen tähtäävillä pienaukkohakkuilla. Tällaisia metsiä on Nuuksion ulkoilualueillakin. Monista esityksistä huolimatta pienaukkohakkuuta ei ole lisätty toimenpidevalikkoon, vaikka se on taloudellisesti kannattavampi, uudistumistuloksen kannalta varmempi ja metsämaisemaa paremmin säilyttävä kuin toimenpidevalikossa esitetyt menetelmät. Toimenpidevalikosta puuttuu myös lautakuntapäätöksen mukaisen säästöpuumäärän jättäminen myös viljelemällä uudistettaville kohteille. Maisemanhoito-nimisen toimenpiteen sisältöä ei ole määritelty toimenpidevalikoimassa.


3. Virkistysmahdollisuuksien parantamisesta Nuuksion ulkoilualueilla


Tärkeimmät toimenpiteet, joilla Nuuksion metsien virkistyskäyttömahdollisuuksia ja viihtyisyyttä voidaan suunnitelmakauden aikana kasvattaa, ovat:
* Taimikonhoito

* Yksipuolisten viljelymetsien sekä yksipuolisiksi hakattujen metsien puuston monipuolistaminen

* Merkitsemättömien, mutta silti vilkkaassa ulkoilukäytössä olevien polkujen kulkukelpoisuuden turvaaminen ja kulutuseroosion estäminen niiden kosteikkopaikoissa.

* Hiihtolatuja varjostavien kuusten alaoksien sahaaminen. Tarvittaessa myös yksittäisten puiden kaato latujen päältä.

Näistä ainoastaan taimikonhoito on otettu riittävästi huomioon viherosaston esityksessä. Metsien monipuolistamisen kohteet esim. tervaleppää istuttamalla on valittu erittäin huonosti siten, että tervaleppäistutusten alta kaadettaisiin arvokasta luonnontilaisen kaltaista metsää. Tervaleppäistutuksille olisi osoitettavissa ehdotettuja parempia kohteita useastakin paikasta eri puolilta ulkoilualueita.

Ulkoilualueella risteilevän polkuverkoston päälle on paikoin kaatunut puita. Monin paikoin puiden oksat ovat kasvamassa poluille vyötärön-rinnankorkeudella. Polkujen kosteikkopaikat ovat myös pahoin kuluneita. Niitä polkuja, joita halutaan pitää ulkoilijoiden säännöllisessä käytössä, tulisi aika-ajoin raivata, ja kosteikkopaikkoihin rakentaa pitkospuita.


4. Osallistamisprosessista


Vastatakseen todella tapahtunutta, osallistamisprosessin kuvaus esityksessä kaipaa seuraavia lisäyksiä ja muutoksia:

Vaihtoehtoisten suunnitelmaesitysten vieminen yleisten töiden lautakuntaan tyrmättiin viherosaston yksipuolisella ilmoituksella, jonka mukaan lautakunnan esittelijänä toimiva kaupunginpuutarhuri oli halukas viemään lautakuntaan vain yhden – viherosaston tukeman - esityksen. Menettely oli vuorovaikutussuunnitelman vastainen.

Keväällä 2002 työryhmässä sovittiin, että hoidon piiriin jäävien alueiden toimenpidevalikkoa käsitellään työryhmässä vasta sen jälkeen, kun yleisten töiden lautakunta on hyväksynyt suunnitelmalle yleistavoitteet. Vielä samana keväänä viherosasto toi työryhmään laatimansa toimenpidevalikon, jonka se yksipuolisesti ilmoitti olevan Nuuksion tulevassa luonnonhoitosuunnitelmassa noudatettava toimenpidevalikko. Menettely oli työryhmässä sovitun vastainen.


5. Kävijätutkimuksista


Esityksessä on käytetty taustamateriaalina useasta eri osatutkimuksesta koostuvaa Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuskokonaisuutta. Tutkimuskokonaisuudella on ansionsa, mutta sen tuloksia on käytetty luonnonhoitosuunnitelman suunnitelmaluonnoksessa hyvin valikoivasti.

Yksittäisiin osatutkimuksiin haastateltujen Nuuksion kävijöiden määrä vaihteli välillä 22-1474 henkilöä. Yleisen tutkimusmetodiikan mukaan kyseisen kaltaiselle tutkimuskokonaisuudelle ei voida määrittää otosta (ts. haastateltujen yhteenlaskettu kokonaismäärä 1947 henkilöä ei ole otos), vaan jokaisella osatutkimuksella on oma otoksensa, jonka kattavuutta ja edustavuutta on arvioitava erillään muista.

Tutkimuskokonaisuuden yhteenvedossa on selkeästi todettu, että osatutkimusten otoksissa ovat aliedustettuina suunnistajat, partiolaiset, sekä ylipäätään ulkoilijat, jotka liikkuvat ulkoilualueiden syrjäisimmissä osissa. Tämä ei voi olla vääristämättä tuloksia. Lisäksi osassa tutkimuksia haastatelluille tarjottiin ennen vastaamista viherosaston ja tutkijoiden valmistelema infopaketti Nuuksion alueen arvokkaista luontokohteista ja niiden merkityksestä (Luonnon monimuotoisuus, maisema ja virkistysarvot ulkoilumetsien hoidossa, s.31), joten haastatellut eivät ole vastanneet kysymyksiin pelkästään omien käsitystensä pohjalta. Kuitenkin esityksessä väitetään tutkimuksen tulosten edustavan Nuuksion ulkoilualueiden kävijöiden ”hiljaisen enemmistön” mielipidettä. Väitettä ei perustella mitenkään esityksessä, saati sitten tutkimusjulkaisussa, josta väite on poimittu.

Huomioitavaa on myös se, että osatutkimuksiin vastanneet eivät ole arvioineet ulkoilualueilla harjoitetun ”luonnonhoidon” linjaa, vaan eri hoitovaihtoehtoja kahdella Nuuksiossa esiintyvistä lukuisista metsätyypeistä sekä ulkoilualueiden metsämaiseman yleistä tilaa haastatteluhetkellä. Haastatteluvuotta (1998) seuranneina vuosina erityisesti Salmen ja Vaakkoin alueilla on tehty metsäkuvaa voimakkaasti muuttaneita hakkuita, joten intensiivisesti käsiteltyjen metsien määrä alueilla on lisääntynyt merkittävästi.


6. Ratkaisuehdotukset


Eriävän mielipiteen allekirjoittaneet järjestöt esittävät seuraavia muutoksia Nuuksion ulkoilualueiden luonnonhoitosuunnitelmaan:
1. Selkeästi arvokkaat kuviot siirretään hoidon ulkopuolelle (liite).

2. Toimenpidevalikkoon lisätään pienaukotus. Työlaji maisemanhoito määritellään.Viljelemällä uudistettavien kohteiden toimenpidekuvaukseen lisätään yleisten töiden lautakunnan päätöksen mukainen jättöpuiden vähimmäismäärä.

3. Virkistysmahdollisuuksien parantamiseen Nuuksion ulkoilualueilla muilla kuin laaja-alaisilla metsänkäsittelytoimilla kiinnitetään jatkossa erityistä huomiota (kts. kohta 3).

Helsingissä 31.3. 2004

Markku Koskinen
Varapuheenjohtaja
Espoon nuoret ympäristönsuojelijat ry

Stephen Venn

Puheenjohtaja
Espoon ympäristöyhdistys ry


Leena Sjöblom
Puheenjohtaja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry


Jussi Pesola
Puheenjohtaja
Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry


Esko Oksanen
Nuuksio-vastaava
Luonto-Liitto ry


Sofia Virtanen
Varapuheenjohtaja
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry


Keijo Savola
Suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n
edustaja luonnonhoitotyöryhmässä


Jussi Pesola
Varapuheenjohtaja
Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry



Liitteet


1. Seitsemän luontojärjestön 9.2.2004 viherosastolle toimittama kommenttipaperi
2. Kuviokohtainen
kommenttipaperi, johon on merkitty viherosaston kommenttikierroksen perusteella suunnitelmaan tekemät muutamat muutokset.