Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Eriävä mielipide soidensuojelun täydennysohjelmatyöryhmän raporttiin

Eriävä mielipide soidensuojelun täydennysohjelmatyöryhmän raporttiin

SLL ja LL 20.10.2015. - Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto eivät voi hyväksyä laajapohjaista työryhmätyötä ja hyvää hallintotapaa halveksinutta poliittista poukkoilua, jonka seurauksena soidensuojelun täydennysohjelma vesitettiin.
Eriävä mielipide soidensuojelun täydennysohjelmatyöryhmän raporttiin

Kuva: Teemu Saloriutta

Työryhmän asettamiskirjeeseen kirjatun, alustavaan arvioon pohjautuneen, noin 100 000 hehtaarin suojeluohjelman valmistelusta jäi lopulta konkreettiseksi tulokseksi vain noin 20 000 hehtaaria lakisääteisesti suojeltavia valtionmaiden soita, noin 16 000 hehtaaria Metsähallituksen omilla päätöksillä säilytettäviä soita, sekä noin 500 ha vapaaehtoisesti suojeltuja ei-valtionmaiden valtakunnallisesti arvokkaita soita. Muiden työryhmän valtakunnallisesti arvokkaiksi tunnistamien
ja suojeltavaksi esittämien kohteiden suojelu jää työryhmän esityksen perusteella erittäin epävarmaksi.

Yksityis- ja yhteisömaiden soidensuojeluohjelman pääpiirteissään hyvin edenneen valmistelun kaatoi syksyllä 2014 ministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok). Heti ympäristöministeriksi tultuaan hän keskeytti viimeistelyvaiheessa olleen ohjelmavalmistelun. Keskeytys tapahtui juuri ennen maanomistajien kuulemista, jossa olisi saatu selville heidän todellinen kantansa suojeluohjelmaan.
Tällä tempulla käytännössä heitettiin roskakoriin usean vuoden valmistelutyö. Tällainen ei voi olla valtion varojen asianmukaista käyttöä. Toimintatapa halveksii paitsi valtion virkatyönä tehtyä
ohjelmavalmistelua, myös laajapohjaisen asiantuntijaryhmän osallistujien valtiolle lahjoittamaa työpanosta.

Lopullisen suoneniskun vapaaehtoisenkin soidensuojelun aktiiviselle edistämiselle antoi pääministeri Juha Sipilän (Kesk) hallitus, joka leikkasi uusien luonnonsuojelualueiden vuotuisesta hankintarahoituksesta pois peräti 62 %. Soidensuojelun täydennysohjelma jäi torsoksi ja kauas työryhmän työlle alun perin asetetusta tavoitteista. Tätä allekirjoittaneet luonnonsuojelujärjestöt eivät voi hyväksyä.

Valtionmaiden mahdollisuudet jäivät osaksi käyttämättä Metsähallituksen sekä maa- ja metsätalousministeriön toiminta valtionmaiden soiden suojelun osalta oli työryhmätyön loppuvaiheessa asiatonta. Metsähallitus sai ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriöiltä toimeksiannon esittää oma arvionsa valtion mailla osittain tai kokonaan sijaitsevien valtakunnallisesti arvokkaiden soiden suojelun toteutuksesta. Toimeksiannon tuloksena syntyi Metsähallituksen esitys, jossa suurelta osin poikettiin mielivaltaisesti kaikista työryhmässä
aiemmin sovituista valtakunnallisesti arvokkaiden soiden rajausperiaatteista. Rajauksia oli esityksessä supistettu vastoin ohjeita mm. siten, että jopa uhanalaisia suotyyppejä jätettiin ulos rajauksista. Lisäksi monet suot oli esityksessä uudelleenrajattu vastoin periaatteita siten, että ne eivät enää olisi muodostaneet hydrologisesti ehjiä kokonaisuuksia. Kohteiden turvaamistavaksi Metsähallitus esitti lakisääteisen suojelun sijaan pääosin Metsähallituksen omia päätöksiä
sellaisessa muodossa, että niiden vaikuttavuus olisi ollut hyvin heikko.

Työryhmän enemmistö suhtautui Metsähallituksen vastoin ohjeita tekemiin rajaus- ja suojelutapaesityksiin hyvin kriittisesti. Lopulta kelvottomat esitykset kiersivät uudestaan
Metsähallitukseen, mutta MMM:n salliman viivyttelyn seurauksena työryhmä ei koskaan ehtinyt nähdä lopullisia rajauksia, tai edes kaikkien kohteiden jaottelua lakisääteisesti suojeltaviin ja MH:n omalla päätöksellä säilytettäviin. Työryhmän toimintaan ammattimaisesti suhtautuva jäsen ei voi
hyväksyä rajauksia tilanteessa, jossa niitä ei vielä ole. Erityisen ongelmallisen tilanteesta tekee se, että aiempi työskentely oli jo osoittanut Metsähallituksen vesittävän esityksiä heti tilanteen tarjoutuessa.

Metsähallitus jätti toimittamatta työryhmälle pyydetyn tiedon siitä, kuinka suuri osa valtionmaiden suojeluohjelmaan sisällytettävistä soista on jo nykyisin Metsähallituksen erilaisina suojelu- tai muina erityiskohteina. Edes ministeriöissä ei työryhmätyön loppuessa vielä tiedetty, kuinka suuri osa valtionmaiden noin 36 000 hehtaarin suojelu- ja säästöpäätösten alueista on jo nyt Metsähallituksen alue-ekologisina luontokohteina tai muuten poissa metsätalouskätöstä. Raporttiin lisätty hakkuumenetysarvio Metsähallitukselle (15 miljoonaa euroa), ei perustu ainakaan työryhmän arvioimaan tietoon.

Työryhmän suojeltavaksi esittämien valtionmaiden todelliseen luonteeseen perustumaton keinotekoinen hehtaarijako lakisääteisen suojelun ja Metsähallituksen omalla päätöksellä
säilytettävien soiden välillä, tuli työryhmään annettuna, ministeri Kimmo Tiilikaisen (Kesk) linjauksena. Linjauksen mukaan noin puolet soista suojellaan lakisääteisesti, puolet jää
Metsähallituksen omien päätösten varaan. Tälle 15 000 / 15 000 hehtaarin jakosuhteelle ei ollut, eikä ole, mitään asiaperusteita. Linjaus sen sijaan aiheutti arviolta 9 000 – 14 000 hehtaarin lakisääteiseen suojeluun paremmin sopivan valtionmaan suoalueen päätymisen hehtaarirajoituksen vuoksi ”väärään koriin”. Näin kävi jopa vastoin Metsähallituksen omiakin jaotteluperiaatteita. Soidensuojelun täydennysohjelmaa edeltävässä suo- ja turvemaiden strategiassa, ja siitä tehdyssä
valtionneuvoston päätöksessä (www.mmm.fi/attachments/ymparisto/suojaturvemaat/6AK6or04E/MMM-119690-v5-
suostrategia_valtioneuvoston_periaatepaatos_v4_2.pdf
) linjattiin, että: ” Valtion metsätalousmailla sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaat suoluontokohteet sisällytetään soidensuojelun täydennysohjelmaan ja edistetään laajempien suo- ja metsämosaiikkien suojelua. Alueellisesti tai
paikallisesti arvokkaiden soiden säilyminen valtion metsätalousmailla turvataan Metsähallituksen Metsätalouden ympäristöoppaan periaatteiden mukaisesti ja perustamalla niistä esimerkiksi Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelussa suojelu- tai ympäristöarvometsiä”.

Valtioneuvoston päätöstä ei ole Metsähallituksessa toteutettu, eikä sitä haluttu soidensuojelun täydennysohjelmaa valmisteltaessakaan toteuttaa. Kaikkia valtakunnallisesti arvokkaita valtion omistamia soita ei sisällytetty soidensuojelun täydennysohjelmaan, koska keinotekoiset hehtaarirajoitteet sen estivät. Suo-metsämosaiikkikohteita Metsähallitus käsitteli kaikkein rankimmin poistoin, eikä niitä lopulliseen ohjelmaan montaakaan jäänyt. Viime vuosien kokemukset Metsähallituksen toiminnasta eivät lisää uskoa laitoksen kykyyn hoitaa etenkään laajempien aluekokonaisuuksien suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämistehtävää asiallisesti.
Esimerkiksi soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun loppukauden aikana (2014-2015) tehdyssä Metsähallituksen Kainuun luonnonvarasuunnitelmassa ei esitetty mitään konkreettisia soidensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Suunnitelmassa vahvistettiin lähinnä ylikorkeat hakkuutavoitteet, mutta yhtään uutta suojelu- tai ympäristöarvometsää ei osallisten esityksistä huolimatta perustettu. Kuvaavaa on myös se, että laajempien luontokohteiden huomioinnissa käytettyjen erikoiskohteiden, suojelu- tai ympäristöarvometsien, perustaminen ei kelvannut
toimenpiteeksi tai suositukseksi myöskään soidensuojelun täydennysohjelmatyöryhmän raportissa.


Muita ongelmia

Muista ongelmista soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa mainittakoon se, että työryhmän toimeksiannossa esitetty alustava suojelutaso, noin 100 000 hehtaaria, pyrittiin työryhmän enemmistön toimesta heti työryhmätyön alusta alkaen tulkitsemaan lisäsuojelun maksimimääräksi. Näin siitäkin huolimatta, että hehtaarimäärä oli kirjattu alustavaksi arvioksi, ja oli tiedossa, että se perustui huomattavasti työryhmän toimeksiannon kattamaa  maantieteellistä aluetta suppeamman alueen lisäsuojelutarpeen hyvin karkeaan arvioon. Tämä ohjasi työryhmän esitykseen mukaan mahtuneiden soiden määrää. Etenkin Pohjois-Suomessa, mutta myös metsäkasvillisuusvyöhykkeillä 3a ja 3b, runsaasti valtakunnallisesti arvokkaita soita jätettiin priorisoinnissa valitsematta, koska etukäteen asetetut hehtaarirajat täyttyivät. Vähäisemmässä määrässä tätä tapahtui myös vyöhykkeillä 2a ja 2b. Menettely ei tehnyt oikeutta suoluonnon valtakunnallisesti arvokkaiden soiden suojelutavoitteelle ja siksikin soiden lisäsuojeluun joudutaan palaamaan koko maassa.

Työryhmätyön loppuvaiheessa luonnonsuojelujärjestöt tekivät yksityismaiden suojeluohjelman kaatumisen vuoksi esityksen siitä, että ohjelmaa täydennettäisiin arvokkailla valtion soilla, jotka jäivät aiemmin hehtaarirajoituksen vuoksi ulos työryhmän lopulta suojeltavaksi esittämien runsaan 100 000 hehtaarin joukosta. Esitystä ei missään vaiheessa kunnolla käsitelty työryhmässä, eikä täydennystä tehty. Koska valtakunnallisesti merkittäviä soita oli myös valtion omistamilla alueilla enemmän kuin esitettiin suojeltaviksi, olisi ollut erittäin perusteltua täydentää kohdelistaa. Nyt myös valtion maiden soiden suojeluun joudutaan palaamaan myöhemmin uudelleen.

Julkisin varoin kerätyt aineistot ovat lähtökohtaisesti julkisia. Soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa kerätty laaja tietopaketti Suomen soista on syytä saada mitä pikimmin maankäytön suunnittelusta vastaavien tahojen käyttöön. Se on saatava myös kansalaisten tietoon. Tilanteessa, jossa vaikkapa auton rekisterinumeron perusteella saa tekstiviestinä tietoonsa omistajan henkilöllisyyden, on jonkin valtakunnallisesti arvokkaan suon vesitaloudellisen kokonaisuuden rajauksen salaaminen sillä varjolla, että maanomistustiedot voisivat paljastua, lähinnä huvittavaa.


Yhteenveto

Yhteenvetona todettakoon, että työryhmätyön aikana tehdyillä poliittisilla päätöksillä on estetty työryhmää toteuttamasta alkuperäistä toimeksiantoaan. Poliittisten rajoitusten vuoksi työryhmän antamat toimintasuositukset eivät edistä kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden
saavuttamista likimainkaan siinä mitassa, kuin ne olisivat voineet tehdä. Suoluonnon lajien ja luontotyyppien heikkenevä kehitys ei näillä vesitetyillä toimenpiteillä pysähdy, joten soiden
suojeluun joudutaan palaamaan mitä pikimmin.


Helsinki 20.10.2015

Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto, työryhmän jäsen
Keijo Savola, Luonto-Liitto, työryhmän jäsen