Allaoleva juttu on otettu Luppi-tiedotteesta 1/2002.

UUDENMAAN METSISSÄ SUOJELUTARPEITA JA -MAHDOLLISUUKSIA

Uudellamaalla aarniometsiä ei ole aikoihin ollut suojeltavaksi. Yhtenäiset, suuret metsäalueet on laskettavissa kahden jalan varpailla. Jo suojellut alueetkin ovat kovin pirstaleisia. Onko metsätoiminta Uudellamaalla edes tarpeen?!

Uudellamaalla yhdistyvät Suomen rikkain ja monipuolisin luonto, intensiivisin luonnonkäyttö (metsätalous, rakentaminen jne.) pirstaleinen suojelualueverkosto sekä olemassaolevien luonnonympäristöjen ja suojelualueiden suuri merkitys virkistyskäytölle. Tästä huolimatta maakunnan metsistä on suojeltu vain runsas prosentti eli noin 10 000 hehtaaria (100 neliökilometriä).

Uudenmaan suojelualueet ovat kooltaan pieniä eivätkä muodosta alueellisesti ja laadullisesti kattavaa verkostoa. Suojelualueiden metsät eivät ole erityisen luonnontilaisia: mm. lahopuustoa on niukasti. Uudenmaan suojelualueverkosto onkin puutteellinen kaikkien metsäisten luontotyyppien osalta. Vakavimpia puutteet ovat lahopuustoisten kangasmetsien, lehtojen ja korpimetsien suhteen.

Noin neljäsosa Uudenmaan metsistä on sellaisten omistajien mailla, joihin voidaan vaikuttaa suorilla suojelualoitteilla. Näitä ovat yhteisöt, eli kunnat, kaupungit ja seurakunnat (10%), sekä yhtiöt (n. 10%). Myös valtiolla on jonkin verran omistuksia maakunnassa (n. 3,5%). Kaikkien näiden omistajaryhmien mailta on jo tällä hetkellä tiedossa tärkeitä suojelualueiden ulkopuolisia metsäalueita.

Yksin Helsinki, Vantaa ja Espoo omistavat Uudellamaalla lähes 20 000 hehtaaria metsää -- kaksi kertaa enemmän kuin maakunnassa on suojelumetsiä.

SUOJELUALUEILLE KYSYNTÄÄ

Luonnonsuojelujärjestöjen Suomen Gallupilla teettämän mielipidetiedustelun (http://www.wwf.fi/index.php?id=557) vastaajista 86% halusi lisätä metsien suojelua. Suomalaisten sopivaksi katsoma suojelumetsien määrä vastaa 5-10 prosentin lisäsuojelua. Suojelutoimia pitäisi vastanneiden näkemysten mukaan kohdentaa erityisesti valtion ja yhteisöjen metsiin. Pääkaupunkiseudun metsätoiminnan kannalta gallupin olennaisin viesti on se, että yli 50% eteläsuomalaisista haluaa luonnontilaisia virkistysmetsiä alle 10 kilometrin päähän kodistaan.

Pieniä vanhan metsän alueita lahopuustoineen on Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudullakin vielä suojelematta. Nämä tulisi yhdistää jo olemassa oleviin alueisiin. On myös opittava katsomaan metsää uudella silmällä ja ehdotettava suojeluun alueita, joista sikseen jätettynä tulisi muutamassa vuosikymmenessä komeaa vanhaa metsää. Lisäksi muun muassa yhteisöjä tulisi innostaa omatoimisesti ennallistamaan soita ja pienvesiä, joita viime vuosikymmeninä on surutta tärvelty.

Uusimaa tarjoaa metsäpuuhastelijalle paitsi haasteita, myös mahdollisuuksia. Ilmapiiri on suojelumyönteinen ja myös media on kiinnostunut lähimetsistä ja niihin liittyvästä kunnallispoliittisesta toiminnasta. Moni toimittaja retkeilee esimerkiksi Nuuksiossa, Porkkalassa tai Sipoonkorven alueella. Omakohtaisesti koetut metsät kiinnostavat enemmän kuin Kainuun perukoiden erämaat -- Suomen Luonnonsuojeluliiton aloite tehdä Porkkalasta kansallispuisto sai ehkä osin siksi paljon julkisuutta suhteessa samaan aikaan Hämeenvaarassa käytyyn metsäkiistaan.

HYVIÄ UUTISIA JA VAIKUTTAMISMAHDOLLISUUKSIA

Sipoonkorven osalta saatiin erävoitto tammikuussa, kun Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta ilmoitti keskeyttävänsä muut kuin nuorten metsien harvennushakkuut kuluvan vuoden ajaksi. Tämä antaa työrauhan Sipoonkorpi-työryhmälle, johon kuuluu mm. kaupungin viherosaston ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajia. Helsingin kaupunki jatkaa kuitenkin edelleen tappiollista metsätalouttaan hakkaamalla mm. Nuuksion kansallispuistoa ympäröiviä virkistysmetsiä.

Porukalla kannattaa tutustua oman kunnan tai muun yhteisön (seurakunnat jne.) metsänhoitosuunnitelmiin. Apua voi kysyä esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitosta tai Luonto-Liiton Metsäryhmältä.

Kuluvan vuoden aikana Helsingin kaupunki laatii luonnonhoito- ja metsätaloussuunnitelmat Nuuksion ulkoilualueille sekä Sipoonkorvessa omistamilleen alueille. Myös Luonto-Liitto on mukana Nuuksio-prosessissa -- vielä on siis aikaa esittää arvokkaita luontokohteita ja muita suojelualueita...

TOSI LUONNONSUOJELIJAT TAPPAVAT PUITA...

Uudenmaan metsien täyssuojelua odotellessa kannattaa vaikuttaa myös hakkuiden tekotapaan. Ruuhka-Suomen rikkaat kunnat voisivat käynnistää ekometsätalouden pilottihankkeita malliksi pohjoiselle ja Metsähallitukselle. Virka- ja luottamusmiehille kannattaa purnata kuntien harjoittamista kesähakkuista ja toivoa, että tuulenkaadot jätetään metsiin. Virkistysalueilla tehtävät hakkuut olisi minimoitava. Vähitellen yhä aarniometsämäisemmiksi muuttuvat virkistysalueet toimisivat myös vanhan metsän mainoksina, jotka muistuttaisivat metsien ja talousmetsien eroista. Kokemukset luonnonmukaisista metsistä saattaisivat parhaimmillaan tarjota avaimet suomalaisten metsäsuhteen muutokselle.

Ennallistamista on harjoitettu hyvässä yhteisymmärryksessä Metsähallituksen luontopalvelujen kanssa mm. Nuuksiossa -- kunnatkin lähtenevät mukaan tällaiseen mukavaan pr-toimintaan. Yksi ympäristöryhmä, koululuokka tai muu joukkio reippaita nuoria saa viikonlopun aikana yllättävän paljon tuhoa aikaan puita kaulaamalla ja kaatamalla... Ennallistamistalkoiden kaltaiset tempaukset on myös helppo saada läpi paikallismedioissa ja sitä kautta saada kuuluvuutta myös suojeluvaateille.

RETKEILYÄ -- HAKKUUTÄHTEISSÄ?

Retkeilemällä voi tutustua paitsi jo virkistys- tai suojelukäyttöön varattuihin alueisiin, myös uusiin mielenkiintoisiin maisemiin. Kierrellä kannattaa esimerkiksi suojelualueiden ympäristössä. Jos löydät mukavan, kenties luonnonarvojakin sisältävän alueen, kannattaa selvittää, kenen omistuksessa se on. Pienellä aktiivisuudella reuna-alueet voidaan saada liitettyä jo olemassa oleviin suojelu- tai virkistysmetsiin.

Ympäristöpoliittisen vivahteen retkiin tuo toimittajien ottaminen mukaan. Alueellisiin lehtiin ja radioihin on helppo saada juttuja ympäristöjärjestöjen järjestämistä, pyörällä ja kävellen tehdyistä metsäretkistä. Samalla saa toimittajalle ujutettua kannanottoja lisäsuojelun tarpeesta...

Hemi Malkki & Keijo Savola