 |
Mikä LUP?, Tapahtumakalenteri, Kuvia toiminnastamme, Leirit, Luontotalo, Luppi-tiedote, Sähköpostilista |
|
Allaoleva juttu on otettu Luppi-tiedotteesta 3/2001. TÖYHTÖHYYPÄSTÄ TILHEEN - PUOLI VUOTTA SYYSMUUTTOA
Lintujen keväistä muuttoryntäystä etelän maista Suomeen muistetaan hehkuttaa vuosittain jopa tiedotusvälineissä, mutta sama muutto tapahtuu itse asiassa kaksi kertaa vuodessa. Syksyllä lintuja on lisäksi liikkeellä monta kertaa enemmän kuin keväällä, sillä silloin mukana ovat myös kesän aikana kasvatetut poikaset. Syysmuutto jää silti usein vähälle huomiolle. Osasyynä tähän on kenties se, että linnut eivät muuta yhtenä suurena aaltona kuten kevätmuuton aikana, vaan aikataulu on väljä - ensimmäiset syysmuuttajat poistuvat jo kesäkuussa, kun taas viimeiset lähtevät vasta tammikuussa, jos silloinkaan. Pitkä, kiireetön sesonki on kuitenkin toisaalta etu - seuraamaan ehtii, vaikkei joka päivä maastoon pääsisikään. Syysmuutonkin aikana nähdään usein upeita tuhatpäisiä parvia, mikä osaltaan tekee siitä seuraamisen arvoisen luonnonilmiön. MITÄ? MILLOIN?Syysmuuttoaikana voi seurata samoja muuttolintuja kuin keväälläkin. Ensimmäisiä lähtijöitä ovat haahkakoiraat ja kuovinaaraat, jotka poistuvat maasta jo juhannukseen mennessä lisääntymisvelvollisuutensa hoidettuaan jättäen poikasista huolehtimisen toisen sukupuolen vastuulle. Useimmat kahlaajat, niin Suomesta kuin kauempaa tundralta, seuraavat pian perässä heinäja elokuun aikana, ja myös esimerkiki naurulokit sekä tiirat alkavat tehdä lähtöä jo heinäkuussa. Monilla hyönteissyöjillä, kuten kertuilla ja pääskyillä, on edessään pitkä matka Afrikkaan, ja nekin lähtevät yleensä jo hyvissä ajoin elokuun aikana, viimeistään syyskuussa. 
Syys-lokakuu on syysmuuton huippuaika, silloin näkee mm. sorsa- ja hanhiparvia, kurkiauroja, petolintuja, kyyhkyjä, rastaita sekä peippolintuja. Joutsenet viipyvät pidempään, ja niitä kerääntyy loka-marraskuussa valtaviksi parviksi etelärannikon suojaisille merenlahdille. Niiden seurassa viihtyy myös monia muita viivyttelijöitä, jotka usein muuttavatkin vain niin etelään, kuin meren jäätyminen vaatii. Tähän aikaan näkee myös paljon esimerkiksi merikotkia. Kaikkein myöhäisimpiin muuttolintuihin kuuluvat tilhet, joiden muuttovauhti riippuu suuresti pihlajanmarjasadosta - linnut vaeltavat etelään sitä mukaa, kun marjat pohjoisesta loppuvat. Hyvinä vuosina niiden ei tarvitse edes poistua Suomesta, mutta useimmiten suurin osa jatkaa vielä etelämmäs. Etelä-Suomeen tilhiparvet saapuvat marras-joulukuussa. Epäsäännöllisempiä vaelluksia tekevät mm. useat pöllöt, pähkinähakit ja -nakkelit, tiaiset, tikat ja taviokuurnat. Viivyttelijöitä lähtee matkaan pitkin syksyä, viimeiset vasta joulu-tammikuussa. Joka vuosi useita muuttolintuja yrittää myös talvehtia, pakkasten kovuudesta ja ruokatilanteesta riippuen vaihteleva määrä selviytyy. MISSÄ? MITEN?Muuttavia lintuja näkee kaikkialla, mutta varsinaista muutonseurantaa varten kannattaa hakeutua hyviksi havaittuihin paikkoihin. Useimmat muuttavat linnut välttävät pitkiä merenylityksiä ja seuraavat rantaviivaa niin pitkään kuin mahdollista. Niinpä etelärannikon esiintyöntyvät niemet, kuten Porkkala ja Hankoniemi, vetävät syksyisin puoleensa tuhansia muuttavia lintuja. Näille alueille onkin rakennettu runsaasti lintutorneja. Yleisesti ottaen hyviä muutonseurantapaikkoja ovat niemenkärjet, korkeat kalliot ja peltoaukeat, mutta jopa kerrostalojen katoilta saattaa avautua hyviä näkymiä. Lepäileviä vesilintuja ja kahlaajia kannattaa etsiä suojaisilta lahdilta ja hiekkasärkiltä. Pääkapunkiseudulla hyviä kohteita muuttoaikoina ovat esimerkiksi Soukan Kasavuori, Laajalahti, Vantaan Kasaberget, Lauttasaaren Myllykallio, Vanhankaupunginlahti sekä Vuosaaren Kallvik (Kallahti). Uudenmaan parhaisiin muutonseurantakohteisiin kuuluu Hankoniemen ja Porkkalan lisäksi Porvoon Pellinki, mutta hyviä kohteita löytyy paljon. Kattava ja laadukas esittely lähialueiden parhaista muutontarkkailupaikoista löytyy Tringan kustantamasta Uudenmaan lintupaikkaoppaasta. Muutonseuranta eli staijaus tapahtuu käytännössä siten, että hyvällä paikalla havainnoidaan ja lasketaan ohi muuttavia lintuja. Nautinto syntyy havaituista linnuista ja ympäröivästä luonnosta-oikea vaatetus ja hyvät eväät auttavat myös asiaa. Lintuharrastus on valitettavasti jossain määrin välineurheilua. Ilman minkäänlaista optiikkaa jäävät muut kuin miltei viereen tulevat linnut tunnistamatta. Varsinkin muutonseuranta vaatii vähintäänkin kiikarit, useat havainnot kun lentävät kaukana taivaanrannassa. Kohtuulliset kiikarit saa kyllä jo 500 markalla, mutta harrastuksen alkuun pääsee myös lainavälineillä. Esimerkiksi Nuorten luontotalossa Helsingin Mechelininkadulla toimivasta Wempaimistosta sekä Vantaan Luonnonystävien toimistosta Tikkurilasta saa lainaksi kiikareita ja kaukoputkia, jälkimmäisestä myös lintukirjoja. Monet järjestöt järjestävät myös retkiä muutonseurantapaikoille, joilla on hyvä tilaisuus kohentaa lajintunnistustietojaan. Teksti Inka Plit, kuvat Milla Plit LÄHTEET: |
 |
 |
 |