Vinkkejä - lasten kanssa luonnossa

 

Syksy

KOKEILKAA SUOJAVÄRIN TEHOA

Moni eläin vaihtaa talveksi talviturkin, joka on paitsi lämpimämpi kuin kesäturkki, myös suojaa eläintä pedoilta talvella. Kaikki tietävät, että jänis on kesällä ruskea, talvella valkoinen. Oravakin muuttuu talveksi harmaammaksi kuin sen kesäinen punaruskea turkki.

Voitte kokeilla suojavärin tehoa leikillä, jossa pudotatte leikkipaikalle mahdollisimman samanvärisiä langanpätkiä (=matoja) kuin maasto on. Leikkijät ovat lintuja, jotka etsivät matoja - miten helposti löydätte madot? Entä, jos suojaväristen matojen lisäksi tiputatte leikkipaikalle vaikkapa punaisia (tai maastoon nähden mahdollisimman erivärisiä) langanpätkiä? Kummat löytyvät helpommin? Sama idea on eläinten suojavärillä, ne ovat värinsä takia paremmassa turvassa sekä kesällä että talvella!

SYKSYN VÄRIT TALTEEN

Ottakaa käyttöön värikartta (saa lainaksi Luonto-Liiton toimistolta tai hakekaa yksittäisiä liuskoja lähimmästä rautakaupasta) ja etsikää valitsemanne värit luonnosta. Maalatkaa vesiväreillä löytämänne värit A3-paperille, joka on jaettu niin moneen neliöön kuin etsimiänne värejä on, jokainen väri omaan lokeroonsa jäljitellen mahdollisimman tarkasti alkuperäistä väriä. Liimaa kiinni tai piirrä kasvi tai esine, josta väri on peräisin. Lopuksi nimetkää värit uusilla nimillä: keijukaisen keltainen, sudenkorennon sininen, menninkäisen ruskea... Voitte myös jatkaa työtä niin, että teette kuvan, jossa käytätte löydettyjä värejä.

TALVIPESÄN ETSIMINEN

Valitaan yksi leikkijä talvipesää etsiväksi siiliksi. Kaikki leikkijät alkavat kulkea ympäriinsä tuoksutellen ja tunnustellen syksyistä metsää. Kun siili löytää sopivan pesäpaikan, se käpertyy sinne pienelle kiepille ja jää hiljakseen paikoilleen. Muut kulkevat ja kun he huomaavat siilin, käyvät hiljaa köllöttämään siilin viereen talvipesään. Leikki voidaan aloittaa alusta, kun kaikki ovat löytäneet talvipesään ja ohjaaja voi tulla aurinkona herättelemään siilit talvipesästään.

ANTAA SYYSSATEEN TULLA

Sateellakaan ei ole syytä jäädä sisälle. Sadevarusteet päälle ja ulos! Sateella ulkona on ihan omat puuhat: tuoksutellaan, miltä sateessa tuoksuu, kuulostellaan sateen ropinaa räystään alla, puun lehvästön alla ja tunnustellaan, miltä putoilevat pisarat tuntuvat kädellä! Huisin hauskaa hommaa on myös lätäköistä toiseen johtavien purojen tekeminen - kuka saa aikaan pisimmän kuravesiverkoston?

 

Talvi

SUOJAVÄRI

Tarvitset erivärisiä naruja tai paperinpaloja. Levitä narut ulos rajatulle alueelle ja anna kerholaisten etsiä. Minkäväriset narut löytyvät helpoiten? Tai jos aikaa on vähän, mitkä värit löytyvät ensimmäisinä? Mitkä jäävät löytymättä? (johtopäätös: kannattaa olla maaston värinen)

KUKA VIERAILEE LINTULAUDALLA?

Yleisimmät talviruokinnan linnut ovat tali- sini- ja hömötiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku. Tutkikaa lintujen kuvia kirjasta ja tehkää kisa, kuka havaitsee seuraavaan kerhokertaan mennessä eniten näitä lajeja.

ELÄINTEN JÄLJET JA JÄTÖKSET

Tutustukaa eläinten jälkien kuviin, ja lähtekää sen jälkeen etsimään niitä luonnosta. Hyvä kirja on esim. Eero Helle ja Marcus Wikman: Lumijälkiopas. Myös Luonto-Liiton Vihreät varjot -ympäristöetsiväoppaassa puhutaan jäljistä ja jätöksistä.

LUMIHIUTALEEN LUUPITTELU

Lumihiutaleet ovat jännittävän näköisiä ja niitä on hauska luupitella. Hiutale kuitenkin sulaa helposti käteen, joten tutkimusta helpottamaan kannattaa rakentaa lumihiutalepyydystin!

TARVIKKEET: mustaa pahvia (paperia), 2 kpl n. 20 cm mittaista puutikkua, liimaa
OHJE: Leikkaa pahvista n. 10x15 cm suuruinen pala ja kiinnitä suorakulmion kapeampiin päihin puutikut liimalla kiinni niin, että tikkujen yläpäät ovat paperin reunan tasalla, ja alapäät tulevat n. 10 paperin reunasta ulos.

Lumihiutalepyydystintä käytetään lumisateessa ja sillä nimensä mukaan pyydystetään lumihiutale kiinni. Mustaa pahvia vasten lumihiutaleen rakenne näkyy hyvin eikä hiutale sula käsittelyssä.

Sisätiloissa voitte piirtää, millaisia lumihiutaleita saitte napatuksi kiinni!

 

Kevät

YMPÄRISTÖTAIDETTA: TILKKUTÄKKI

Tehkää oma “tilkkutäkki” luonnonmateriaaleista. Rajatkaa sopivan kokoinen alue esimerkiksi kepeillä tai narulla ja ruuduttakaa se. Täyttäkää jokainen ruutu erilaisilla luonnonmateriaaleilla, kuten kävyillä, havuilla, lehdillä jne. Jossakin ruudussa voi olla vaikka kaikkien lapaset tai taskun pohjalta löytyneet tavarat. Ruuduilla voi olla myös teema: punainen, jotain kovaa, piikikästä... Valmista tilkkutäkkiä on hauska ihailla - voitte myös ottaa siitä valokuvia!

TEE OMA VEDENPUHDISTUSLAITOS/ NÄIN LUONTO PUHDISTAA

Tarvitset: puhdistettua hiekkaa, tyhjän maitopakkauksen, likaista vettä, naulan, ämpärin, vesikannun.

Toimi näin: Leikkaa maitopakkauksen yläosa pois ja tee naulalla pohjaan 20-25 reikää. Täytä maitopakkaus pestyllä hiekalla. Pese hiekka kaatamalla 1-2 litraa hiekkaa ämpäriin, jossa on vettä. Heiluttele ämpäriä reilusti. Kaada likainen vesi pois ja toista pesu niin monta kertaa, että vesi on puhdasta. Kaada varovasti 0,5 litraa likavettä (esim. vettä, jossa on kukkamultaa) vesikannusta keskelle hiekkaa, säästä loput likavedestä. Vertaa hiekan läpi purkkiin valunutta vettä kannussa jäljellä olevaan likaveteen. Mitä on tapahtunut?

AARTEEN METSÄSTYS JA TALTUTUS

Tarvikkeet: filmipurkkeja, luuppeja, piirustus- tai maalausvehkeet

Jokaiselle kerholaisella oma filmipurkki käteen ja aarteita etsimään! Tehdään pieni retki kerhopaikan lähistölle ja etsitään jänniä juttuja. Aarteen tulee kuitenkin olla niin pieni, että sen voi sujauttaa filmipurkkiin.

Sisällä tarkastellaan aarretta luupilla. Piirretään tai maalataan aarre paperille mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Aarteen voi liimata paperille suurennoksen viereen. Esimerkiksi männyn silmu on hirmu jännä! Jo syksyllä silmussa on kaikki seuraavan vuoden neulaset. Kun silmun puolittaa, yksittäiset neulaset voi erottaa luupilla. Niiden tarvitsee seuraavana kesänä vaan kasvaa pituutta ja paksuutta (tosin tämän silmun neulasten ei enää tarvitse sitäkään...)

PIHAIHME-LUONTOPOLKU

Perheille, luontokerhoille, eskareille ja pienille koululaisille: Piha-ihme.

Copyright: Vappu Ormio

Sivun kuva: Ilona Oranen