Luontokuvakisan tulokset

Luonto-Liitto järjesti luontokuvakilpailun alle 30-vuotiaille. Kilpailu oli tarkoitettu sekä aloittelijoille että harrastajille. Pääpalkintona A- ja B-sarjassa on ainutlaatuinen retki- ja kuvauspäivä luontokuvaaja Juha Höykinpuron kanssa sekä Luonto-Liiton tuotepaketti. Nuorimpien sarjassa pääpalkintona on lahjakortti Luonto-Liiton lasten luontoleirille.

Kilpailun tuomareina toimivat luontokuvaaja Juha Höykinpuro, graafikko Eero Astala sekä Luonto-Liiton varapuheenjohtaja Inka Plit. Kuvat arvosteltiin nimettöminä.

 

A-sarja (1978-1989 syntyneet)

Voittaja: Halli haukottelee, Laura Weckman (s. 1988)

Tuomariston arvio:

Tiiviisti rajattu perinteinen lähikuva, joka on teknisesti virheetön. Hylkeen hauska asento ja ilme nostivat kuvan sarjavoittajaksi. Myös veden sävyistä pidettiin. Tuomaristo arveli, että kuva on otettu eläintarhassa. Kuvaaja kertoi asian avoimesti, ja rehellisyys maan perii.

Kuvasta:

Kuvassa pitkästynyt halli haukottelee Korkeasaaressa. Yrittäessään päästä yhteyteen hallin kanssa ihminen on sulkenut sen epäluonnolliseen, ahtaaseen ja virikkeettömään ympäristöön. Näin alkuperäinen toive kääntyy itseään vastaan - yrittämällä saada väkisin lähellemme palan luontoa menetämme elämyksen villistä vapaudesta.

Kuvaajasta:

Valokuvaamista olen harrastellut noin viitisen vuotta, joista edelliset kaksi digijärjestelmäkameralla. Motivaationi saan halusta tuoda iloa muille kauniilla kuvilla. Teenkin kuvistani lahjoiksi esimerkiksi kortteja, tauluja ja seinäkalentereita.

Kuvausretkiä teen pääasiassa asuinalueeni lähiympäristöön. Valokuvaamisessa on mielestäni kyse kyvystä nähdä ympäristönsä uusin silmin ja löytää kauneus siitä. Luontokuviini tallennan tilanteita, yksityiskohtia ja tunnelmia. Hyvä kuva on usein pienestä kiinni: onnistuuko tallentamaan ohikiitävän hetken.

Luonto on ollut myös opinnoissani läsnä. Kasvatustieteen ohella olen opiskellut ympäristönsuojelutiedettä ja ympäristökasvatusta. Opiskelu- ja työkiireiden vuoksi valokuvaaminen saattaa usein jäädä tauolle. Tämän kilpailun palkinnon avulla uskon pääseväni kehittymään askeleen eteenpäin kuvaajana ja saavani innostusta ja motivaatiota jatkaa harrastusta.

Kunniamaininta: Sorsa valkovuokoissa, Saara Seppälä (s. 1989)

Tuomariston arvio:

Keväiset valkovuokot luovat rytmikkään kehyksen muutoin tavanomaiselle lintukuvalle. Tuomaristo piti siitä, että sorsa on ikuistettu yllättävässä ympäristössä.  Kuva herätti ajatuksia: mihin lintu on matkalla?

Kuvasta:

Korson Ankkapuistossa oli paljon sorsia ja niitä oli helppo kuvata – ja samalla harjoitella järkkärin käyttöä. Hoidetun puiston vieressä oli istutettua metsää. Kuvissa näytti hauskasti, että linnut olisivat metsässä, vaikka sorsalammikko oli ihan lähellä. Sorsat olivat hetken hämmentyneitä, mutta rentoutuivat pian ja jättivät kuvaajan huomiotta.

Kuvaajasta:

Luontokuvausharrastukseni on alkanut muutama vuosi sitten, mutta ensimmäisen kerran sain digijärkkärin käteeni viime keväänä. Silloin kokeilin myös teleobjektiivin kanssa leikkimistä, ja tulihan sitä otettua monta kuvaa - tosin asetukset olivat kamerassa miten sattuu, eikä oikeastaan yksikään kuvista onnistunut. Sorsakuvan otin toisella tai kolmannella järkkärikuvauskerralla, eli kokemukseeni nähden arvioisin onnistuneeni oikein hyvin!
 
Pidän usein kameraa mukanani, en varsinaisesti luontokuvia varten, vaan ihan yleisesti jos jotain jännittävää sattuu silmään. Usein jännittävimmät asiat ovat hyvin pieniä ja arkipäiväisiä, mutta ne vain pitää nähdä vähän uudelta kantilta. Usein kameralla saa tallennettua jännittäviä värejä luonnossa, kuten syksyn lehtien sävyjä tai ukkospilviä. Usein kiinnitänkin enemmän huomiota väreihin kuin muotoihin tai tilanteisiin.

 

B-sarja (1990-1995 syntyneet)

Voittaja: Naurulokki kalastaa, Teemu Saloriutta (s. 1990)

Tuomariston arvio:

Taitavasti toteutettu toimintakuva. Kaunis valo ja tiivis rajaus luovat puitteet kuvalle, jossa naurulokki nähtävästi poimii saalista veden pinnasta. Kuvaaja on painanut laukaisinta ratkaisevalla hetkellä. Lintujen lentokuvissa siivet ovat yleensä suorina. Lokin siipien kaunis kaareva asento oli lisäansio.

Kuvasta:

Keväinen kuvausretki Helsingin Seurasaareen tarjosi tilaisuuden kuvata naurulokkien kalastuspuuhia. Lokit tuijottivat ensin vedenpinnan läpi ja nähdessään kalan ponkaisivat ilmaan ja syöksyivät nokka edellä kohti kalaa. Aurinko oli jo laskemassa, ja valitsin kuvaussuunnan siten, että valo tuli takaviistosta. Muutaman minuutin napsin kuvia jokaisesta kalastusyrityksestä, mutta lokkien ponkaisut olivat niin salamannopeita, että vain kerran onnistuin painamaan laukaisinta ajoissa ja saamaan kuvan, jossa lokki on vielä ilmassa.

Kuvaajasta:

Valokuvauksen aloitin vuonna 2003 filmikameralla isäni jalanjäljissä, mutta aktiivinen harrastus siitä tuli vasta hankittuani digikameran vuoden 2006 alussa. Kuvasin aluksi pari vuotta kompaktikameralla, ennen kuin viime keväänä hankin kuvausmahdollisuuksien lisäämiseksi järjestelmäkameran.

Kuvauskohteeni vaihtelevat paljon vuodenaikojen mukaan, ja juuri neljä erilaista vuodenaikaa tekevät kuvaamisesta mielekästä. Mieluiten kuvaan ehkä maisemia ja päiväperhosia, mutta oikeastaan lähes mitkä tahansa kohteet kelpaavat. Yleensä en etukäteen suunnittele tarkasti, mitä aion tulevalla reissulla kuvata, joten useimmat kuvani syntyvät enemmän tai vähemmän sattumalta. Yllätyksellisyys onkin yksi harrastuksen parhaista puolista: ikinä ei voi kotoa lähtiessään tietää, mitä reissulla tulee vastaan.

Kunniamaininta: Kesäaamun kuikat, Teemu Saloriutta (s. 1990)

Tuomariston arvio:

Viimeistelty, perinteinen luontokuva kuikkaparista kotivesillä. Matalalta paistava aurinko ja kevyt usva luovat mielikuvan erämaisesta Suomesta. Taustan kallio ja puut kiehtoivat tuomaristoa. Kuva taisteli tiukasti sarjavoitosta.

Kuvasta:

Kuva on otettu viime heinäkuussa Hirvensalmella, Etelä-Savossa, jossa olin viettämässä kesälomaa mökillä. Kauniina ja tyynenä aamuyönä lähdin järven rannalle katsomaan, olisivatko kuikat tai muut vesilinnut liikkeellä. Odottelin rantakalliolla hetken aikaa, ja odottamani kuikat tulivat paikalle heti auringonnousun jälkeen. Kaislikon suojista onnistuin kuvaamaan kuikkia kaikessa rauhassa, edes kameran pauke ei saanut niitä lähtemään karkuun. Otin kuvia parinkymmenen minuutin ajan, kunnes aamuaurinko sai viimeisetkin usvan rippeet haihtumaan järven pinnalta.

Kuvaajasta: ks. yllä
 

C-sarja (1996-2008 syntyneet)

Voittaja: Sienten silta, Terho Thorel (s. 2005)

Tuomariston arvio:

Tyylikkäästi rajattu kuva. Vedessä on hyvä liikkeen tuntu, joka on tavoitettu käyttämällä aiheeseen sopivaa valotusaikaa. Kuva-alan poikki kulkeva runko luo hienon jännitteen risteämällä virran kanssa.

Kuvasta:

Kuva on otettu Pärrinkosken luonnonsuojelualueella Tampereen Peltolammilla. Asumme lähistöllä ja käymme usein tällä varsin urbaanilla luonnonsuojelualueella kävelyillä. Kilpailua varten teimme kuvausretken kosken rannalle syyskuun puolivälissä. Terho sai kameran käteensä ja kuvasi etupäässä sieniä, joista on tavattoman kiinnostunut. Kosken kuohunasta kolmevuotiaskin kuvaaja sai digipokkarin automaattiasetuksilla onnistuneita kuvia.

Sienten sillan Terho kuvasi kallion reunalta alas kurkotellen, isän kädet turvallisesti vyötäisillä. Kosken yllä on monia tällaisia kaatuneita, lahonneita puita, ikään kuin siltoja, joita pitkin sienet voivat ylittää kuohut.

Kuvaajasta

Terho on tosiaan vasta kolmevuotias, joten mistään varsinaisesta kuvausharrastuksesta ei voi vielä puhua. Terho on kiinnostunut valokuvaamisesta yleensä ja kameran toiminnasta kolmevuotiaan uteliaisuudella. Nopeasti hän on oppinut kameraa käyttämään, mutta kuvaamisen periaatteista ei vielä mitään ymmärrä, joten on täysin kameran automatiikan varassa.

Terho ei tietenkään erittele luontokuvaamista muusta kuvaamisesta, vaan kuvaa vain kaikkea mikä sattuu kiinnostamaan. Suurimmassa osassa Terhon kuvista on jokin selkeä kohde, mutta paljon on myös sellaisia otoksia, joista ei oikein pysty sanomaan mitä kuvaaja on ajatellut.

Suuri osa kuvista on sieniä tai kukkia, tai sitten joitain mielenkiintoisia paikkoja (kuten koski). Kuvaajan vauhdikkuudesta johtuen kuvat ovat enimmäkseen hyvin impressionistisia välähdyksiä lapsen ympäristöstä. Voittajakuvahan on skarppi ja huolella kuvattu (kosken partaalla täytyi olla rauhallisesti), mutta usein hurja liike-epäterävyyskin synnyttää hienoja kuvia.

Kunniamaininta: Kolo, Alli Pappila (s. 2000)

Tuomariston arvio:

Kuvaaja on löytänyt mielenkiintoisen yksityiskohdan. Juurakon koloista voisi arvella pian kurkistavan myyrän pään. Rauhallinen sävymaailma sai osakseen kiitosta.

Kuvasta:

Olin pyöräilemässä metsässä, kun huomasin kivan kolon. Kilpailu mielessäni otin siitä kuvan. Ajattelin, että se voisi olla vaikka hiiren pesäkolo!

Kuvaajasta:

Isi ei viitsinyt omaa kameraansa muksuille antaa, joten ostettiin Allille halvin digikamera mitä verkkokauppa.com:sta sai ja siitä se kuvailu sitten enempi tai vähempi on edennyt.
 
Nämä kilpailukuvat on tosiaan "ihan itse" otettuja, ei niin minkäänlaista taiteellista vaikuttamista ole tullut harrastuneempien suunnalta. Sitähän se luovuus on.
 
Retkeilyä harrastetaan enempi vähempi kelien mukaan. Allilla on myös kuvia liito-oravista, eipä taida monen 8-vuotiaan albumista löytyä!