Isokuovi (Numenius arquata)
Kuva: Urpo Lehtimäki
Sananlasku sanoo: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle." Isokuovi onkin varhain, jo huhtikuulla palaava muuttolintu. Isokuovi kuuluttaa reviiriään viheltävällä surumielisellä huiluäänellään: "kuui-kuui-kuui". Usein laulu alkaa hitaasti, mutta kiihtyy väriseväksi liverrykseksi. Isokuovi on helppo tunnistaa muutenkin. Se on suuri pitkäjalkainen kahlaaja, jolla on vaatimaton ruskeapilkkuinen höyhenpuku ja pitkä sapelimaisesti alaspäin kaartuva nokka.
Isokuovin elinympäristönä mieluisia ovat avo-ojitetut pellot, viherkesannot, laitumet sekä kosteat ja avarat rantaniityt. Levinneisyys ulottuu Etelä-Lappiin. Tehomaatalous on vähentänyt ehkä tunnetuimman maatalousmaisemiemme linnun elinympäristöjä etenkin eteläisessä Suomessa ja paikoin kuovikannat ovat hyvinkin taantuneet.
Isokuovin voi sekoittaa hyvin samannäköiseen pikkukuoviin, mutta pikkukuovit saapuvat muuttomatkaltaan vasta toukokuussa, eivätkä juuri viihdy viljelyksillä isokuovien tapaan. Pikkukuovin nokka on hieman lyhyempi, päälaella on tummia juovia ja ääni on aivan omanlaisensa.