Tein heinäkuussa kymmenen päivän pyöräretken Tanskaan. Matkaa kertyi vähän yli 600 km. Matkan varrella kuljettiin myös lautoilla, junilla ja busseilla. Ohessa muutamia pikahavaintoja reitin varrelta.

Ruotsin junissa pyörän kuljettaminen on hankalaa, suorastaan sietämätöntä. Jopa vielä hankalampaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Malmön ja Tukholman välillä menee vain yksi juna päivässä, johon on mahdollista ottaa mukaan polkupyörä. Liput pitää varata etukäteen ja pyörä viedä erilliselle rahtipaikalle vähintään puoli tuntia ennen junan lähtöä. Sen sijaan Tanskassa juna-pyörä -yhdistelmä toimii hyvin.

Tanska on pyöräilijän paratiisi. Oman kokemukseni mukaan Hollannissa pyöräily on kuitenkin vieläkin nautinnollisempaa. Suomi on näihin maihin verrattuna valitettavasti pyöräilyn kehitysmaa.

Tanskassa voi pyöräillä monin paikoin tasaisella maalla. Ei kuitenkaan kaikkialla. Mäkiäkin löytyy, varsinkin saaristossa ja pikkuteillä. Suomi on kuitenkin selvästi mäkisempää ehkä Pohjanmaata lukuunottamatta.

Majoitusta ja erilaisia palveluita, myös pyöräilijöille, löytyy Tanskasta vaikka millä mitalla. Sen sijaan Suomessa pyöräilijöille ei ole olemassa juuri mitään erityispalveluita –  ellei sitten autoilijoille tarkoitettuja huoltoasemia tai kyläbaareja lasketa sellaiseksi.

Luomuruoan saatavuus on Tanskassa huippuluokkaa. Sen sijaan kasvis- ja varsinkin vegaaniruuan saaminen suuria kaupunkia lukuunottamatta on selvästi hankalampaa kuin Suomessa. Tanskalaiset syövät lihaa keskimäärin yli 140 kg vuodessa kun Suomessa syödään noin 74 kg.

Tuulivoimaloita on kaikkialla. Ja ne näyttävät hyvältä. Erityisen vaikuttavia ovat kuitenkin hiilineutraali saari Samsö ja ekosaari Aerö, joissa uusiutuvien energialähteiden käyttö on viety todella pitkälle. Missä ovat Suomen vastaavat esimerkit?

Pyöräteitä ja -kaistoja on vaihtelevasti. Välillä voi löytää päällystetyn pyöräväylän keskeltä vanhaa metsää. Toisinaan joutuu taas kitkuttelemaan huonoa hiekkatietä tai pellonlaitaa pitkin valtakunnallisella pyöräreitillä. Kaupungeissa ajokaistojen yhteyteen on eroteltu lähes poikkeuksetta omat pyöräkaistat ja homma toimii mainiosti!

Pyöräily onkin Tanskassa relevantti tapa liikkua. Erillisten pyörätieden sijaan suositaan ajoradan yhteyteen eroteltuja pyöräkaistoja. Suomessa pyöräilyyn suhtaudutaan kuin johonkin marginaaliin sunnuntaiharrastukseen. Pyöräkaistoja ei ole juuri missään ja esimerkiksi pyöräreiden talvikunnossapito on surkeaa. Liikennesuunnittelu ei juurikaan huomioi pyöräilijöitä, vaan pyörätiet pistetään mutkittelemaan ja kiertämään autoteitä ja risteyksiä miten sattuu. Talvisin autoteiden moskat aurataan yleensä ensimmäisenä jalkakäytävien ja pyöräteiden päälle.

Pyöräily on ekologisesti ja oman terveyden kannalta ylivoimainen tapa liikkua. Suosittelen lämpimästi! Pyöräily kannattaa niin hyötyliikunnan kuin lomareissujenkin muodossa. Matkan varrella näkee, haistaa ja maistaa selvästi juna- tai bussimatkauilua enemmän, puhumattakaan auto- tai lentomatkailusta.

Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri, joka pyöräilee ympäri vuoden noin 5000 km vuodessa.

Kuvia pyöräretkeltä löytyy täältä: http://www.facebook.com/album.php?aid=249116&id=834852845&l=a80bf0f8cc