Sijainti: Pääsivu / Itämeri / Itämeri simpukankuoressa

Itämeri simpukankuoressa

Itämeri on ainutlaatuinen monessa suhteessa: se on mereksi hyvin matala ja nuori. Murtovesi eli pieni suolapitoisuus on yksi meremme erityisimmistä piirteistä. Itämeren valuma-alue (kuva 1) on neljä kertaa laajempi kuin meri itse. Lukuisat joet kuljettavat Itämereen makeaa vettä mutta myös haitallisia aineita.

Itämeri on tärkeä niin rannikon asukkaille kuin kauempana asuvillekin. Hyödynnämme kaikki Itämerta omalla tavallamme: matkustamiseen laivalla, uimiseen, retkeilyyn tai kalastukseen. Sinäkin olet varmaan joskus syönyt Itämeren kalaa! Itämeri on myös koti monille erityisille eläimille ja kasveille. Terve meri onkin kaikkien yhteinen etu.

Kaikki Itämeren valuma-alueella asuvat vaikuttavat valinnoillaan Itämeren tilaan.

Kuva 1: Kaikki Itämeren valuma-alueella asuvat vaikuttavat valinnoillaan Itämeren tilaan.


Itämeren herkät asukit

Katja Laukkonen

Itämeressä elää varsin vähän lajeja matalan suolapitoisuuden vuoksi. Usein lajit ovat sopeutuneet joko suolaiseen tai makeaan veteen, joten vain harva pystyy lisääntymään Itämeren murtovedessä. Myös kylmä talvi ja meren jäätyminen vaativat kasveilta, leviltä ja kaloilta selviytymiskykyä. Itämeri on muotoutunut vasta viimeisen jääkauden jälkeen, joten siihen ei ole ehtinyt kehittyä sen olosuhteisiin täysin sopeutunutta lajistoa. Yksi merkittävimmistä uhkista Itämeren luonnolle ovat muilta meriltä peräisin olevat vieraslajit, jotka syrjäyttävät Itämeren omaa lajistoa.  Koska Itämerellä lajeja on vähän, ne ovat erityisen herkkiä ympäristöongelmille ja -muutoksille.

Itämeren lajit kertovat meren tilasta. Esimerkiksi laajat rakkoleväkasvustot (kuva) viittaavat siihen, että meri voi hyvin: rakkolevä tarvitsee kirkasta vettä kasvaakseen. Myös monet kalalajit, kuten lohikalat vaativat puhtaan elinympäristön. Joskus jopa myrkyllinen sinilevä taas viestii meren heikosta kunnosta, sillä se menestyy elinympäristöissä, joista monet muut lajit katoavat

Kuva: Elisa Vainio

Liikaa ravinteita meressä!

Ihmisen toiminta on heikentänyt herkän Itämeren tilaa. Koska Itämeren vesi vaihtuu hitaasti kapeiden Tanskan salmien kautta, mereen päätyneet haitalliset aineet säilyvät pitkään. Erityisesti Itämerta uhkaa rehevöityminen, joka johtuu maatalouden ja asutuksen ravinnepäästöistä. Suuri ravinnekuorma aiheuttaa happikatoja ja kuolleita merenpohjia sekä tärkeiden lajien harvinaistumista. Samea vesi ja runsastunut sinilevä ovat rehevöitymisen silminnähtäviä merkkejä.

Itämerta uhkaavat myös vaaralliset kemikaalit, jotka kertyvät kaloihin ja lopulta ihmisiin. Öljyliikenteen kasvu taas lisää ympäristöonnettomuuksien riskiä. Ilmastonmuutos saattaa muuttaa Itämerellä elinympäristöjä niin paljon, että herkät lajit eivät sopeudu.

Kuva: Elisa Vainio