Luonto-Liitto tiedottaa 15.10.2013

Metsätuholainsäädännön tarkoitus on estää puuntuotannolle haittaa aiheuttavien hyönteisten ja sienitautien leviäminen. Tähän pyritään vähentämällä tuhonaiheuttajien lisääntymispaikkoina toimivia äskettäin kuolleita puita metsistä.

Nyt ötökkälain tavoitetta ollaan muuttamassa yleiseksi metsähygieniaksi merkittävien metsätuhojen ehkäisyn sijaan – ilman näyttöä saavutettavista hyödyistä.

"Ihmeteltävä on, miksi metsänomistajien etujärjestö MTK ei ole ötökkälain kohdalla puolustanut metsänomistajien etua, vaan hyväksyy maanomistajalle aiheutuvat lisäkustannukset ilman tieteellisiä perusteita", sanoo Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander.

"Eduskunnalla on nyt kuitenkin tilaisuus perua metsänomistajia ja metsäluontoa perusteettomasti uhkaavat tappiot".

Lakiuudistuksen suurin ongelma on se, ettei metsänomistajille aiheutuvien lisäkustannusten suhdetta saavutettaviin hyötyihin ole lainkaan arvioitu. Metsänomistaja pakotetaan keräämään metsistä pieniä puumääriä, joiden korjuukustannukset ovat puusta saatavaa korvausta suuremmat.

Kustannuksia aiheutuu vahingoittuneiden kuusten poistovelvoitteen kiristyvistä raja-arvoista. Kiristyksiä perustellaan kirjanpainajakuoriaisten aiheuttamien tuhojen kasvaneella riskillä. Mitään tutkimukseen perustuvaa näyttöä kiristysten hyödyistä ei ole esitetty. Männyn osalta koko poistovelvoite on tarpeeton. Tutkimuksissa ei ole saatu näyttöä siitä, että suuretkaan kuolleiden mäntyjen määrät olisivat lisänneet merkittäviä metsätuhoja.

Lakiesityksen uudistukset heikentävät myös metsänomistajan oikeusturvaa. Laissa käytetyt raja-arvot vaihdetaan yksiselitteisestä runkojen kappalemäärästä vaikeasti mitattavaan kuutiotilavuuteen. Vahingonkorvausvelvollisuuden raja-arvo taas on säädetty niin alas, että korjuuvelvoitteen laiminlyönnistä aiheutuneiden tuhojen erottaminen luontaisista puukuolemista tai vaurioista on mahdotonta.

Lakiesitys on myös ristiriidassa Suomen kansallisten ja kansainvälisten luonnon monimuotoisuutta koskevien sitoumusten kanssa. Lahopuun väheneminen on merkittävin yksittäinen metsälajiston uhanalaisuutta aiheuttava tekijä. Esitys metsätuholaiksi uhkaa vesittää lahopuun lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet.

LISÄTIETOJA:
Lauri Kajander
metsävastaava, Luonto-Liitto,
puh. 045 1179 610,
lauri.kajander(at)luontoliitto.fi