Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Luonto-Liiton lausunto eläinsuojelulaista

Luonto-Liiton lausunto eläinsuojelulaista

Luonto-Liitto ry:n lausunto liittyen luonnokseen hallituksen esitykseksi laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 27.2.2018.

Vastaanottaja: Maa- ja metsätalousministeriö 

Asia: LAUSUNTOPYYNTÖ 2070/01.01/2017
Lausuntopyynnön päiväys: 21.12.2017

Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä liittyen esitykseen laiksi eläinten hyvinvoinnista ja haluaa lausua seuraavaa. 

Yleistä

Näkemyksemme mukaan lain tavoitteet ovat pääosin hyviä, mutta tuotantoeläimiä koskevat poikkeukset vesittävät lain siten, ettei se täytä omia tavoitteitaan.

Laki ei ota riittävällä tavalla huomioon edes perustavimpia eläinten lajityypillisiä käyttäytymistarpeita, kuten liikkumista, kehon hoitoa ja sosiaalisia suhteita, sillä etenkin tuotantoeläinten kohdalla taloudelliset ja tuotannolliset syyt ohittavat lakiluonnoksessa eläinten hyvinvointitarpeet, minkä johdosta jopa eläinten liikkumisen täysin estävät pitomuodot, kuten lehmien parsinavetat ja emakoiden kääntymisen estävät häkit yhä sallitaan. 

Tässä pitkään valmistellussa laissa on jopa tiettyjä heikennyksiä voimassa olevaan vanhaan lakiin nähden. Esimerkiksi vaatimus mahdollisuudesta liikkumiseen on poistettu pykälästä 34 (”Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta.”) verrattuna nykyiseen lainsäädäntöön (Eläinsuojeluasetuksen 1 § ”Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua”). Laki ei myöskään takaa eläimille oikeutta jatkuvaan juomaveteen. Voimassa olevassa laissa todetaan, että eläimen on saatava riittävästi juotavaa. Nyt lakiesityksen kirjattu ilmaus ”sopivasta määrästä” juomavettä jättää tämän eläinten perustavimman tarpeen tuotantomuotojen käytäntöjen armoille.

Lakiesitykseen sisältyy kuitenkin joitain myönteisiä uudistuksia. Luonnonvaraisten eläinten näytöskäytön rajoitukset kuvastavat vallitsevaa tutkimustietoa ja asenneilmastoa, jonka mukaan luonnonvaraisille eläimille ei voida taata hyväksyttäviä olosuhteita tällaisessa käytössä eikä tämän kaltainen käyttö sovellu kokemukseen eläinten arvosta. Vaikka suorasanaista delfinaariokieltoa ei ole laissa, lakiesitys merkitsee, ettei delfiinejä voisi pitää näytöskäytössä. 

Luonto-Liitto pitää asianmukaisina myös emakkojen tiineytyshäkkien kieltoa sekä tiukennuksia eläinjalostukseen ja kivunlievitykseen. Sekä tiukennukset eläinjalostukseen että kivunlievitykseen on kuitenkin kirjattu jossain määrin epämääräisesti, jättäen jatkosäädösten laatimiseen liikkumavaraa, mikä vaarantaa riittävän kivunlievityksen ja aidot toimenpiteet eläinten hyvinvoinnille ja terveydelle haitalliseen jalostukseen puuttumiseksi. Muun muassa porsaiden kastraation pitäisi tapahtua aina puudutuksessa eikä pelkkä kivunlievitys lääkkein ole hyväksyttävä tapa toimia. Kirurgisesta kastraatiosta pitäisi myös siirtyä mahdollisimman nopeasti muihin käytäntöihin ja lakiesityksen pitäisi edistää tätä kehitystä.

Luonto-Liitto on hyvin pettynyt siihen, ettei lakiesitys sisällä toimenpiteitä turkiseläinten häkkikasvatukseen puuttumiseksi, huolimatta merkittävistä alaan kohdistuneista rajoituksista ja kielloista useissa EU- ja muissa Länsi-Euroopan maissa, tuoreimpana esimerkkinä Norjan hallituksen sitoutuminen turkistarhauskieltoon. Turkistarhaus tulisi kieltää, sillä se ei ole eettisesti eikä ekologisesti kestävää. Se aiheuttaa sekä turhaa kärsimystä että ympäristökuormitusta eikä ole lakiesityksen hengen eikä edes sen kirjaimen mukaista. Luonto-Liitto on erityisen huolissaan supikoiran ja ketun häkkikasvatuksen jatkamisesta rajoituksitta. Näitä lajeja tarhaa Euroopassa Suomen lisäksi enää Puola merkittävämmässä määrin.

Euroopan Neuvoston pysyvän komitean laatimissa turkiseläinten pitoa koskevissa suosituksissa todetaan, että eläimiä ei tule tarhata niiden turkisten vuoksi, mikäli Neuvoston suosituksia ei pystytä noudattamaan (pysyvän komitean suositus 22.6.1999). Euroopan Neuvoston suositusta ei Suomessa kuitenkaan täysimääräisesti noudateta, vaikka siihen on sitouduttu. Esimerkiksi ketuille ei tarjota suosituksen määrittelemää piilopaikkaa. Tieteellisesti huonommin tunnetun, pariuskollisen ja talviunta luonnossa nukkuva supikoiran tarhausta pidetään vielä ongelmallisempana. Tästä huolimatta Suomessa supikoiran kasvatusolosuhteita ei ole edes erikseen määritelty säädöksissä, vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti lajin suurimpia tuottajia. Suomen jatkaminen turkistarhaajamaana vaikeuttaa myös muiden maiden toimia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi maamme turkistarhaajien pyrkiessä vaikuttamaan niin eläinsuojelusäädösten parantamisen vastaisesti (kuluneena talvena Puolassa) kuin pyrkiessä lisäämään turkisten käyttöä ja suosiota maissa, jotka saattaisivat olla seuraamassa läntistä trendiä turkisten käytöstä luopumiseksi (erityisesti Kiina).

Eurobarometrin mukaan 90 % suomalaisista haluaa, että eläimiä suojellaan nykyistä paremmin. Yli 84 000 suomalaista on myös allekirjoittanut Animalian ja SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton Eläinlaki-vetoomuksen, jossa on paljon kunnianhimoisempia vaatimuksia kuin nyt julkaistussa esityksessä. Jo lain taustaselvityksissä tuli selkeästi ilmi ihmisten asenteiden muutokset suhteessa eläinten hyödyntämiseen ja sen rajoihin, voimakkaasti lisääntynyt tutkimustieto eläinten kyvyistä ja tarpeista sekä kansainvälinen ripeä eläinsuojelullinen kehitys. Kaiken edellä mainitun valossa hallituksen esitys laiksi eläinten hyvinvoinnista on auttamattomasti vanhentunut jo laadintahetkellään, ei vastaa tutkimustietoa eläinten lajityypillisistä tarpeista eikä edes itse lakiin kirjattuja tavoitteita. Tämän johdosta Luonto-Liitto vaatii lain palauttamista valmisteluun.

Lakiehdotuksen pykälät ja yksityiskohtaiset perustelut

1 luku

Yleiset säännökset

1 § lain tarkoitus

5 § määritelmät
- erityisesti luonnonvarainen eläinlajiluonnonvarainen eläin

Lain 1 § mukaan lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä huolimatta luonnoksessa todetaan, että eläimistä saatava taloudellinen hyöty voi ohittaa eläimille aiheutuvan haitan. Eläinten hyvinvointia ei siis edistetä lakiesityksessä parhaalla mahdollisella tavalla. Lain 1 § mukaan lain tarkoituksena on myös lisätä eläinten kunnioitusta. Taloudellisen hyödyn asettaminen eläinten perustavimpienkin lajityypillisten käyttäytymistarpeiden sekä esimerkiksi kivun ja kärsimyksen aiheuttamisen edelle ei ole eläimen kunnioittamista. Räikeimpinä esimerkkeinä eläinten hyvinvoinnin jäämisestä taloudellisten tekijöiden alle ovat tuotantoeläimiä koskevat poikkeukset liittyen pitopaikkavaatimuksiin ja vaatimuksiin liikuntatarpeen tyydyttämisestä (liikkumisen ja jopa kääntymisen estäminen sallimalla yhä parsinavetat ja porsimishäkit sekä lajityypillisen käyttäytymisen estäminen sallimalla turkiseläinten kasvattaminen pienikokoisissa verkkopohjaisissa häkeissä), kirurgisten toimenpiteiden salliminen pelkällä toimenpiteen aikaisella tulehduskipulääkityksellä (porsaiden kastraatio) sekä jatkuvan juomaveden saannin jättäminen pois lakiesityksestä ja kirjaus siitä, että eläimille on tarjottavaa juotavaa vain sopivassa määrin.

5 § määritelmät
- erityisesti luonnonvarainen eläinlajiluonnonvarainen eläin

Pykälässä 5 määritellään luonnonvarainen eläinlaji ja luonnonvarainen eläin sekä tuotantoeläin. Näiden määritelmien ohella lakiin tulisi lisätä domestikoituneen tai kesyn eläinlajin määritelmä ja vastaavasti villieläimen määritelmä. Kaikki yksilöt, jotka eivät ole luonnonvaraisia eläimiä, eivät ole domestikoituneita eläimiä.

2 luku

Yleiset periaatteet ja vastuu eläimistä

6 § lain yleiset periaatteet

Lain yleisissä periaatteissa kirjoitetaan, ettei eläimille saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Lain perusteluissa todetaan, että kärsimyksellä tarkoitettaisiin epämiellyttävää tunnetta tai tuntemusta, kuten tuskaa, pelkoa ja ahdistusta. Tähän määrittelyyn tulisi lisätä myös käyttäytymistarpeiden patoutuminen, kun eläin ei saa toteuttaa sille keskeisiä lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. Kärsimyksen määrittely olisi myös syytä nostaa lakiin, esimerkiksi pykälän 5 määritelmiin.

Lain yleisten periaatteiden mukaan eläinten hyvinvointia ei saa tarpeettomasti vaarantaa. Sitä, että laissa kuitenkin sallitaan keskeisten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisen estäminen tiettyjen tuotantoeläinten kohdalla, ei voi pitää lain hengen mukaisena, sillä se vaarantaa eläinten hyvinvoinnin vältettävissä olevalla tavalla. Lain perusteluissa todetaan tämän kirjauksen tarkoituksena olevan ennalta ehkäistä tilanteita, joissa eläimelle ei ole vielä aiheutunut kipua tai kärsimystä, mutta joissa riski tarpeettoman kivun tai kärsimyksen aiheutumisesta on ilmeinen. Tässä ennaltaehkäisyssä on otettava huomioon myös tieteellisen tiedon tarjoava näkemys siitä, minkälainen toiminta voi vaarantaa eläinten hyvinvoinnin ja tulkittava tätä tietoa varovaisuusperiaatteen mukaisesti: mikäli on todennäköistä, muttei vielä täysin varmaa, että kohtelu vaarantaa eläimen hyvinvoinnin, siitä on pidättäydyttävä. 

7 § Sairaan tai vahingoittuneen eläimen auttaminen 

Tässä pykälässä on uutta kolmannen momentin loppu, jossa maakunnalle säädetään vastuu eläinlääkärille tuotujen luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta. Maakunnalle ei tulisi asettaa laissa pelkkää lopettamisvelvoitetta, vaan velvoite joko lopettamisesta tai hoitoon ohjaamisesta. Olisi myös punnittava lajin uhanalaisuutta. Uhanalaisten lajien yksilöiden elinmahdollisuus luonnossa tai myös ihmisen hoidossa olisi otettava huomioon lopetuspäätöstä tehtäessä.

8-10§ eläinlajien ja eläinten pitoa koskevat rajoitukset
liite 1: tuotantoeläiminä pidettävät nisäkkäät ja linnut, sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävät eläinlajit

Eläinlajien rajaaminen positiivilistoilla on kannatettava ehdotus niin ekologisista, eettisistä kuin valvonnallisista syistä. Sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä pidettävien eläinlajien listaa pitäisi rajata selvästi esitettyä suppeammaksi, sillä liikkuvissa olosuhteissa eläinten hyvinvoinnin takaaminen on normaalia vaikeampaa. Muiden kuin nisäkkäiden ja lintujen pidosta tuotantoeläiminä olisi määrättävä tarkemmin, kuin liitteessä on tehty. Tuotantoeläinlistalta (Liite 1, 1.) tulisi poistaa petoeläinlajit kokonaan. Näiden lajien keskeisten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen tuotanto-olosuhteissa on osoittautunut niin haasteelliseksi, ettei kyseisten lajien hyvinvointia voida taata laissa vaaditulla tavalla. Näihin lajeihin kuuluvat minkki, hilleri, soopeli, kettulajit sekä lisäksi supikoira.

8 §:n 3 momentissa olisi säädettävä, että kyseessä olevien eläinyksilöiden, jotka on saatu haltuun ennen lain voimaantuloa, lisääntyminen tulee estää.

10 §:n poikkeamismahdollisuus on huonosti perusteltavissa ja se voi näin ollen työllistää viranomaisia turhaan. Ehdotamme tämän poikkeamismahdollisuuden poistamista.

11 § vastuu eläinten hyvinvoinnista

Pykälässä säädetään toimimisvelvollisuudesta, mikä on myönteistä. Viime vuosien aikana on tullut ilmi lukuisia tapauksia, joissa tuotantoeläintiloille ja lemmikkieläinten omistajien tiloihin on tehty useita eläinsuojelutarkastuksia, joissa on todettu eläinten kaltoinkohtelu. Tilanteen on annettu kuitenkin kehittyä niin pitkälle, että lopulta on päädytty tilanteeseen, jossa eläimet on hätäteurastettava. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi pykälässä on säädettävä ehdottomasta toimimisvelvollisuudesta. Esitetyssä muodossa pykälässä todetaan, että viranomaisen on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Muotoilu ”tarvittaessa” jättää velvollisuuden yhä epämääräiseksi. 

Eläinten kohtelu

12 § Kohtelun yleiset vaatimukset 

Pykälän momenttiin 2 kirjattu vaatimus eläinten totuttamisesta pito-olosuhteisiin on myönteinen uudistus. Pykälään olisi hyvä lisätä, että eläintä on kohdeltava kunnioittaen. Lisäksi pykälään olisi lisättävä, että eläimen käsittelyssä ja koulutuksessa on hyödynnettävä eläimen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita ja siinä on käytettävä positiivista vahvistamista, kuten palkitsemista. 

13 § Kielletty kohtelu

Pykälään tulee lisätä, ettei eläintä tule käyttää sellaisessa harrastustoiminnassa, josta aiheutuu merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Tämän kiellon tulisi pitää sisällään sekä eläimet, joiden kanssa harrastetaan (esim. koetoiminta koirilla) että harrasteissa käytetyt niin sanotut kohde-eläimet, joiden terveydelle tai hyvinvoinnille voi aiheutua toiminnasta merkittävää haittaa. Esimerkiksi luolakoirakokeet eläviä kohde-eläimiä käyttäen on kiellettävä. 

Laissa on otettava kielteinen kanta harrastuksena harjoitettavaan pyydystä ja päästä -kalastukseen. Kyseessä on eläimen tarpeeton vahingoittaminen. Pyydystä ja päästä -kalastus voidaan kirjata tämän pykälän perusteluihin esimerkkinä kielletystä eläimen tarpeettomasta vahingoittamisesta. Tämä ei tarkoita tavallisen kalastuksen yhteydessä tapahtuvaa esimerkiksi alamittaisten kalojen vapauttamista.

15 § Eläimille tehtävät toimenpiteet

Pykälässä tulisi kieltää sellaisten eläinten näytteillä pitäminen, kilpailuttaminen ja myyminen, joille on tehty pykälässä kielletty toimenpide. Asiaa ei tule jättää asetustasolle.

Pykälään on lisättävä, että mikäli kipua aiheuttavan toimenpiteen tavoitteeseen voidaan päästä myös muilla menetelmillä, on menetelmistä valittava eläimelle vähiten haittaa aiheuttava tapa.

Myös porsaiden hampaiden katkaiseminen olisi lisättävä esimerkkeihin kielletyistä toimenpiteistä.

16 § Toimenpiteiden tekijä ja kivunlievityksen käyttö

Pidämme erittäin kannatettavana sitä, että kivunlievitys säädetään pakolliseksi kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä. Pykälässä olisi kuitenkin määrättävä tarkemmin, että kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on käytettävä myös toimenpiteen aikaista tehokasta kivunpoistoa. Nyt riittävän kivunlievityksen tulkinta jätetään asetustasolle. Porsaiden kastroinnin kohdalla perusteluissa mainittu pelkkä tulehduskipulääke toimenpiteen yhteydessä on täysin riittämätön ja kirjausta tulee muuttaa. Tutkimustiedon perusteella porsaiden kastroinnin yhteydessä tarvitaan sekä puudutusta että pidempiaikaista kipulääkitystä. Vasikan nupoutuksesta säädetyn tulisi koskea myös kilejä, sillä pykälä sallii toimenpiteen myös kilien kohdalla.

18 § Välineet, laitteet ja aineet

On myönteinen uudistus, että eläinten pitoon tarkoitettuihin välineisiin ja laitteisiin voidaan puuttua sillä perusteella, että ne saattavat aiheuttaa vahingon vaaraa ja että eläimille saa antaa vain aineita, joiden voidaan osoittaa olevan vaarattomia eläinten hyvinvoinnille.

19 § Kielletyt välineet ja laitteet

Pykälän ensimmäinen momentti olisi väärinkäsitysten estämiseksi muotoiltava siten, että erikseen mainitut kielletyt välineet ovat esimerkkejä eivätkä kattava lista. Pidämme tärkeänä, että myös kiellettyjen välineiden hallussapito kielletään. Lisäksi tulisi kieltää niiden markkinointi.

Eläinten hoito

22 § Ruokinta ja juotto

Luonnoksen muotoilu, jonka mukaan eläimen on saatava ”sopivassa määrin” juotavaa on riittämätön. Laissa on määrättävä, että eläimellä on oltava sulaa vettä tarjolla jatkuvasti. Poikkeuksista voidaan säätää asetustasolla. Vaikka vettä saisi kerran päivässä kerralla riittävästi, voi eläintä vaivata pitkittynyt janon tunne, joka saattaa voimistua huomattavasti olosuhteiden muutoksen tai esimerkiksi sairastumisen johdosta. Valvovat tahot ovat tuoneet esiin, että puutteellinen vedensaanti on yleinen ongelma, johon puuttuminen voi olla hankalaa todentamisongelmien vuoksi, sillä liian vähäisen veden saannin vaikutukset voivat ilmetä hitaasti.

26 § Eläinjalostus

Lakiluonnoksen 26 § koskee eläinjalostusta ja on sisällöltään lakiluonnoksen tärkeimpiä pykäliä. Lakiluonnoksessa ei ole kuitenkaan onnistuttu muuttamaan pykälää siltä osin, että se olisi valvonnan kannalta yksiselitteisempi.

Pykälässä säädetään nisäkkäiden omistajan tai pitäjän velvollisuudesta estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin kieltää lemmikkieläinten tarkoituksellinen, mutta piittaamaton ja liian usein tapahtuva lisäännyttäminen, niin kutsuttu pentutehtailu.

Myös jalostuksen tarkempi sääntely erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyen on myönteinen uudistus. Säännös jättää kuitenkin viranomaisen toimintavelvollisuuden edelleen epämääräiseksi. Vaikka nykyisen, voimassa olevan lain mukaan viranomaisilla on mahdollisuus puuttua eläinten terveydelle tai hyvinvoinnille haitalliseen jalostukseen, ei näin tiettävästi ole tapahtunut, vaikka jalostuksen aiheuttamista terveys- ja hyvinvointiongelmista on keskusteltu paljon ja niitä koskeva tieto ja myös tietoisuus ovat lisääntyneet. Tämän vuoksi valvoville viranomaisille olisi säädettävä velvollisuus käyttää hallinnollisia pakkokeinoja, mikäli eläinjalostus vaarantaa eläimen tai sen jälkeläisten terveyden tai hyvinvoinnin.

Tämän pykälän valvontaa ja sen tavoitteiden toteutumista edesauttaisi, mikäli laissa säädettäisiin myös koirien ja kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä.

27 § Löytöeläimet

Myös tämän pykälän tavoitteiden toteumista edesauttaisi koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti. Se edistäisi löytöeläinten palautumista omistajalleen ja näin ollen todennäköisesti vähentäisi löytöeläinten hoitovuorokausien määrää. Mikäli kissoille ja koirille säädettäisiin pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti, löytöeläinten säilytysaikaa voitaisiin lyhentää luonnoksessa ehdotetusti 15 vrk:sta 10 vrk:een, sillä tunnistusmerkintä ja rekisteröinti nopeuttaisi omistajan löytymistä. Ilman pakollista tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä säilytysajan lyhentämistä ei sen sijaan voida hyväksyä, vaan säilytysaika tulee säilyttää nykyisessä 15 vrk:ssa.

7 §, 29 § ja 60 §: avuttomassa tilassa olevan luonnonvaraisen eläinten hoito

Lakiluonnoksen 7 §:n mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan, mutta pykälä kuitenkin korostaa lähinnä eläimen lopettamista. Pykälässä pitäisi puhua sairaiden tai vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta tai hoitoon ohjaamisesta.

7 §:ssä tai 29 §:ssä pitäisi säätää maakunnan velvollisuudesta järjestää alueellaan 60 §:n vaatimukset täyttävä hoitopaikka luonnonvaraisille eläimille. Myös eläinten kuljetuksia hoitoon, joko eläinlääkäriin tai hoitolaan, olisi tuettava. 29 §:n viimeinen lause velvoittaa lopettamaan villieläimen 60 §:n mukaisesta hoitopaikasta, jos sitä ei voida vapauttaa luontoon tai sijoittaa eläintarhaan hoidon jälkeen. On vaikea nähdä, miksi lopetus olisi aina parempi vaihtoehto kuin hoito lajien suojelutarkoitukseen tarkoitetussa pysyvässä hoitopaikassa. Pykälän ongelmallisuus korostuu uhanalaisten eläinten kohdalla. Luonnonvaraisille eläimille olisi tarjottava kaikissa osissa Suomea vähintään ensiapua ja ihmisille ohjeistusta siitä, miten loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten kohdalla on toimittava ja miten niille on saatavissa hoitoa.

Kaikkien eläintarhaan sijoitettavien eläinten kohdalla pitäisi arvioida, onko eläintarhaan sijoittaminen kyseisen eläimen etu.

30 § Eläinten hoitajien pätevyys ja riittävyys

Luonnoksen mukaan eläimen pitäjällä ja muulla hoitajalla on oltava pidettävän eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävä osaaminen eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Tätä pätevyyttä pitäisi vaatia myös eläinten kouluttajilta ja muilta ammattiryhmiltä, jotka työskentelevät vaikuttaen suoraan eläinten hyvinvointiin. Eläinten hoitajan pätevyys ja hoitajien määrä ovat erityisen merkittäviä kysymyksiä eläimiä laajamittaisesti ja/tai ammattimaisesti pitävien kohdalla. Erityistä huomiota asiaan on kiinnitettävä aloilla, joilla kausityöntekijöiden ja ulkomaisten työntekijöiden määrä on suuri.   

5 luku Eläinten pitopaikka

34 § Pitopaikan yleiset vaatimukset

Pykälässä 34 säädetään, että eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta. Tämä on erittäin kannatettava kirjaus ja periaate. Tämä pykälä vesitetään kuitenkin laissa täysin, kun siitä sallitaan poikkeukset niin emakoiden, hiehojen kuin lypsylehmienkin kohdalla. Näiden eläinten kohdalla eläinten ei sallita toteuttaa edes kaikkein perustavimpia käyttäytymistarpeita, vaan niiden pitäminen kääntymisenkin estävissä rakenteissa sallitaan.

38 § Pysyvän pitopaikan yleiset vaatimukset

Tässä pykälässä säädetään eläinten pitopaikkoja koskevista keskeisistä vaatimuksista: pysyvän pitopaikan on oltava riittävän tilava sekä muutoinkin rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden sekä niiden olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, jotka liittyvät liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään tai muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin. Eläintä ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa eläimen kääntymisen estävillä rakenteilla.

Täysin tässä lausutun vastaisesti kuitenkin seuraavassa pykälässä sallitaan eläinten pitomuotoja, jossa keskeiset pitopaikkavaatimukset eivät lainkaan toteudu. Tämä on keskeinen kohta, jossa lain tarkoitus ja periaatteet vesitetään siten, että on vaikea nähdä lain toteuttavan julkilausuttua tavoitettaan tai periaatteitaan.

39 § Poikkeukset pysyvän pitopaikan vaatimuksiin

Pykälässä esitetyt poikkeukset vesittävät pykälän 38. Pykälän 39 poikkeukset tarkoittavat, että  lypsylehmien ja hiehojen jatkuva kytkettynä pitäminen ja emakoiden ja ensikoiden pitäminen porsitushäkeissä olisi jatkossakin sallittua. Tiineytyshäkkien pitkäaikainen käyttö kiellettäisiin äärimmäisen pitkällä, 15 vuoden siirtymäajalla.

Liikkumisen merkitys sekä eläinten fyysiselle terveydelle että yleiselle hyvinvoinnille on suuri. Parressa tai emakkohäkissä pitäminen rajoittaa ja estää liikkumisen ohella kehonhoitoa sekä eläinten väliset sosiaaliset suhteet.  Porsimishäkin salliminen on äärimmäisen ongelmallista, sillä kyse ei ole vain eläimen normaalin käyttäytymisen estämisestä, vaan sen normaalin toiminnan estämisestä synnyttämisen aikana. Myös jo synnyttäneelle eläimelle on taattava mahdollisuus poikastensa hoitoon.

Hevosten sekä muiden nautojen kuin lypsylehmien ja hiehojen jatkuva kytkettynä pito kiellettäisiin hyväksyttävissä olevalla viiden vuoden siirtymäajalla. Nämä erot osoittavat, että lain sisällön määrää tuottajien etu, ei tutkimustieto ja eläinten lajityypilliset ominaisuudet. Lakiuudistusta varten teetetyssä raportissa “Selvitys nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksista” (2014) todetaan, että uusien parsinavetoiden rakentaminen on vähentynyt marginaaliseksi. Lisäksi selvityksessä kuvataan, kuinka parsinavetoiden lukumäärä vähenee vuosi vuodelta pihattojen yleistyessä. Pitkällä siirtymäajalla parsinavettakiellon kustannusvaikutukset vaikuttavat pieniltä. Tämän pohjalta asettuu kyseenalaiseksi voiko parsinavettojen salliminen pohjautua tuotannollis-taloudellisiin perusteisiin. Olisikin selvitettävä, millä perustein parsinavettoja ei kielletä edes pitkällä siirtymäajalla ja mitä ovat ne tuotannolliset ja taloudelliset syyt, jotka perustelevat lypsylehmien ja hiehojen kytkemispoikkeusta. Lain tarkoituksen perustelussa korostetaan hyöty-haittapunninnan tärkeyttä, mutta parsinavetoiden kohdalla punninnan perustelut jäävät puutteellisiksi: miksi lehmien ja hiehojen hyvinvoinnille voidaan aiheuttaa merkittävää haittaa, kun parsinavettakiellon kustannusvaikutukset alalle ja yhteiskunnalle näyttävät hyvin kohtuullisilta.

Eläimen pitäminen kääntymisen estävässä parressa tai häkissä on kiellettävä laissa poikkeuksetta. Vain tilapäinen, esimerkiksi sairaudenhoidollisesta syystä tapahtuva kytkeminen, on sallittava poikkeuksella. Emakoiden ja ensikoiden pito porsitushäkeissä tulisikin kieltää siirtymäajalla, samoin lypsylehmien ja hiehojen pito parressa. Siirtymäkauden aikana tällaisissa tuotantomuodoissa pidettäville eläimille on taattava päivittäinen jaloittelumahdollisuus ja ulkoilumahdollisuus ainakin kesäkaudella.

Lakiluonnokseen kirjattu siirtymäaika tiineytyshäkkien kiellossa ei ole hyväksyttävä. Siirtymäaika päättyy ehdotuksen mukaan vasta vuonna 2036. Emakkoja tulisi saada pitää tiineytyshäkissä ainoastaan siemennyspäivinä, minkä pitäisi olla todennettavissa tilan kirjanpidossa. Nyt lakiluonnoksessa sallitaan neljän vuorokauden tiineytyshäkissä pitäminen myös siirtymäajan loputtua.

Valvonta ja tietojen julkisuus

72 §

Lakiluonnoksen mukaan maakunta huolehtii eläinten hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä. Luonnoksesta puuttuvat kuitenkin eläinsuojeluvalvontaa harjoittavan  henkilöstön pätevyysvaatimukset. Eläinsuojeluvalvontaa tekevän on omattava eläinlääkärin pätevyys.

72 §:n 5 momentissa maakunnalle asetettu velvoite järjestää eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virka-ajan ulkopuolella on tarpeellinen.

75§ valvonnan yleiset periaatteet

Pykälän toiseen momenttiin on lisättävä valvontaviranomaiselle oikeus tehdä ilman epäilyä tarkastus myös tuotantoeläintiloille. Ilman epäilyä tehtäviä tarkastuksia tulisi on voitava tehdä kaikkiin paikkoihin, joissa eläimiä pidetään laajamittaisesti tai ammattimaisesti. Vain tuotantotilojen jättäminen pois ilman epäilyä tehtävän valvonnan piiristä ei ole tasa-arvoista.

78 § teurastamojen kameravalvonta

81 § asiantuntijan ja avustajan käyttäminen

87 § eräiden viranomaisten ja muiden tahojen ilmoitusvelvollisuus

89 § virka-apu

Lakiluonnos mahdollistaa eläinsuojeluviranomaisille teurastamoiden tallentavan kameravalvonnan, mutta tämä valvonta ei olisi kattavaa eikä pakollista, toisin kuin esimerkiksi juuri voimaan astuvassa laissa Iso-Britanniassa. Lakiluonnoksen mukaan teurastamojen videovalvonta koskisi vain Eviran halutessaan valitsemia kohteita tietyllä ajanjaksolla. Käytännössä rajalliset resurssit voivat johtaa siihen, ettei kameravalvontaa pidetä perusteltuna toimenpiteenä. Esitämme, että kameravalvonnasta tehdään pakollista kaikissa teurastamoissa ja valvontaviranomaisten tulee seurata materiaalia säännöllisesti. Kameravalvonta teurastamoissa on pakollista myös Ranskassa.

3. Muut kommentit

Eläinasiavaltuutetun virka tulee kirjata lakiin. Eläinasiavaltuutetun rooli riippumattomana toimijana on merkittävä, kun yhteiskunnassa sovitellaan yhteen erilaisia eläimiin liittyviä intressejä ja eläimistä saatua tutkimustietoa. Eläinasiavaltuutetun riippumattomuus on taattava siten, että virka on institutionaalisesti erillään niistä toimijatahoista, joiden tehtäviin kuuluu eläintuotannon edistäminen.

Lakiluonnoksessa sallitaan luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi tai riistanhoidollisista syistä. Tälle luonnonvaraisten eläinten tarhaukselle on vaikea löytää eläinsuojelullisia perusteluja, kun lakiluonnos suhtautuu kaikkeen muuhun luonnonvaraisten eläinten kasvatettavaksi ottamiseen tiukan kielteisesti.

Lakiluonnoksen 30 §:ssä todetaan, että eläimen pitäjällä ja muulla hoitajalla on oltava pidettävän eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävä osaaminen eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Luonnoksen 41 §:ssä säädetään eläimen luovutuksen yhteydessä annettavista tiedoista. Tässä kohdassa todetaan, että jokaisen, joka myy tai muutoin luovuttaa eläimen tilapäisesti tai pysyvästi, on annettava eläimen luovutuksen yhteydessä vastaanottajalle tarvittavat tiedot eläimen hoidosta, pitopaikasta ja muista hyvinvoinnin kannalta oleellisista seikoista. Näiden mainittujen kohtien ohella pitäisi säätää eläimen hankkijan velvollisuudesta selvittää eläimen tausta ja pyrkiä varmistumaan siitä, että hankittavan eläimen emoa tai itse eläintä ei ole kohdeltu kaltoin eikä eläintä ole tuotettu esimerkiksi sellaisia jalostusmenetelmiä käyttäen, joista voi aiheutua merkittävää haittaa eläimen hyvinvoinnille. Kiitämme samalla lakiluonnoksen 42 §:n muotoilua, jonka mukaan eläintä ei saa pysyvästi luovuttaa alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta.