Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Luonto-Liitolle merkittävä Wihurin rahaston kunniapalkinto

Luonto-Liitolle merkittävä Wihurin rahaston kunniapalkinto

Luonto-Liitto tiedottaa 9.10.2009

Jenny ja Antti Wihurin rahasto on myöntänyt Luonto-Liitolle 100 000 euron kunniapalkinnon pitkäaikaisesta ja arvokkaasta työstä lasten ja nuorten omaehtoisen ympäristötoiminnan edistämiseksi.

Palkinto jaettiin perjantaina 9.10.2009 Finlandia-talolla. Samassa tilaisuudessa jaettiin myös Wihurin Sibelius-palkinto ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston apurahat.

Luonto-Liitolle myönnetty kunniapalkinto on yksi suurimmista rahaston myöntämistä kunniapalkinnoista. Aiemmin rahasto on palkinnut mm. vuonna 2006 presidentti Martti Ahtisaaren perustaman Crisis Management Initiative -järjestön 200 000 eurolla.

Wihurin rahasto on yksityinen, suomalainen kulttuurirahasto, jonka merikapteeni, laivanvarustaja ja teollisuusmies Antti Wihuri perusti yhdessä vaimonsa Jennyn kanssa vuonna 1942. Säätiö tukee kulttuuria ja tiedettä, mutta myös vapaata kansalaistoimintaa.

Lisätietoa rahastosta: www.wihurinrahasto.fi


Luonto-Liiton puheenjohtajan Mauno Särkän puhe Jenny ja Antti Wihurin rahaston palkintojen ja apurahojen jakotilaisuudessa Finlandia-talolla 9.10.2009


Arvoisa presidentti Martti Ahtisaari, Eeva Ahtisaari, Wihurin rahaston hallitus, hyvät juhlavieraat.

Minun nimeni on Mauno Särkkä. Olen Luonto-Liiton puheenjohtaja.
Tahdon täydestä sydämestäni ja koko edustamani järjestön puolesta kiittää Jenny ja Antti Wihurin rahastoa vuoden 2009 kunniapalkinnon myöntämisestä Luonto-Liitolle. En voi kuvitella suurempaa julkista kunnianosoitusta suomalaisessa yhteiskunnassa lasten ja nuorten ympäristökasvatustyölle. Koska en kykene kylliksi ilmaisemaan kiitollisuuttani, haluan selventää puheessani, mikä on ympäristökasvatuksen arvo tässä ajassa.

Haluatteko elää kevään, jolloin linnut eivät enää laula?

Tähän kysymykseen voidaan tiivistää yhdysvaltalaisen biologi-kirjailija Rachel Carsonin vuonna 1962 ilmestyneen teoksen Äänetön kevät viesti. Kirjassaan Carson popularisoi suurelle yleisölle torjunta-aineiden, erityisesti DDT:n haitallisia vaikutuksia eliöiden, kuten lintujen, ja koko ekosysteemin kannalta.

Äänetön kevät ilmestyi aikana, jota määritti toisen maailmansodan jälkeinen usko teknologian kaikkivoipaisuuteen ja rajattomaan taloudelliseen kasvuun. Rachel Carson halusi murtaa tämän myytin ja korostaa ihmisen täydellistä riippuvuutta luonnosta. Minkä ihminen teki luonnolle ympäristömyrkkyjen välityksellä, sen hän teki viime kädessä itselleen.

Carsonin kirja nostatti laajan keskustelun luonnon pahoinvoinnista, joka johti vain muutamassa vuodessa DDT:n tuotannon kieltämiseen Yhdysvalloissa ja Yhdysvaltain Ympäristönsuojeluviraston perustamiseen, ja loi siten pohjaa kansalliselle ympäristöhallinnolle ja -lainsäädännölle. Carsonin esimerkillä oli kauaskantoiset vaikutukset myös kansainvälisesti. Se antoi ratkaisevan sysäyksen modernin ympäristöliikkeen synnylle. Äänetöntä kevättä pidetään syystä yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä kirjoista.

Rachel Carsonin kirjan ilmestymisen jälkeen ympäristöliike on nostanut ympäristökysymykset yhteiskunnan marginaalista maailmanpolitiikan keskiöön. Tämä on huikea saavutus vain vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa. Valitettavasti samana ajanjaksona myös konkreettinen ympäristötuho on edennyt ennennäkemätöntä vauhtia.

Tällä hetkellä ihmiset käyttävät planeetan luonnonvaroja 1,4 kertaisesti sen vuotuiseen tuotantokykyyn nähden. Ilmaston lämpeneminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen rapauttavat ekosysteemien toimintakykyä ja aiheuttavat kärsimystä miljoonille ihmisille ruoka- ja vesivarojen vähentyessä.

Länsimaiden yltäkylläisen korkea, halpaan öljyyn ja fossiilisiin polttoaineisiin perustunut elintaso on tullut tiensä päähän. Mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää alle kriittisen pisteen, on tavoitteeksi asetettava uusiutuviin energianlähteisiin perustuva hiilineutraali yhteiskunta, jossa luonnonvaroja kulutetaan radikaalisti nykyistä vähemmän. Kyseessä on niin suuri muutos yhteiskunnan aineellisen perustan ja yksilön maailmankuvan kannalta, että voidaan mielestäni perustellusti puhua sivilisaation kriisistä.

Lapset ja nuoret ovat huolissaan ympäristöstä. Nuorten mielipiteitä kartoittavan viimevuotisen Nuorisobarometrin mukaan nuorten suurimmat turvattomuuden tunteet liittyvät ilmastonmuutokseen ja energian riittävyyteen. Kasvavan sukupolven huoli pitää ottaa tosissaan. Mikäli aikuiset eivät kykene ratkaisemaan itse luomiaan ympäristöongelmia ja siten luomaan toivoa lasten ja nuorten silmissä, uhkaa huoli lamauttaa heidät taakkansa alle. Ihminen, jolla ei ole toivoa, ei usko elämään.

Luonto-Liitto on tarjonnut lapsille ja nuorille tietoa, elämyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia jo vuodesta 1943 lähtien. Alkujaan se syntyi oppikoulujen luontokerhojen yhteenliittymänä, jossa nuoret vihkiytyivät luonnontieteellisen tutkimuksen ja luonnonharrastuksen saloihin. Ympäristöliikkeen voimistuttua poliittisena voimana 1960-luvulta alkaen, luontoliittolaiset alkoivat vaatia alkuperäisluonnon säilyttämistä, ympäristömyrkkyjen vähentämistä ja ekologisesti kestävämpää elämäntapaa. 1980-luvulla luonnonharrastuksen ja ympäristöpoliittisen toiminnan rinnalle nousi Luonto-Liiton toiminnan kolmas peruskivi, lasten ympäristökasvatus.

Luonto-Liitto on Suomessa ainoa lajiaan: Lasten ja nuorten oma valtakunnallinen luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan siten, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan.

Luonto-Liiton kokonaisvaltainen lähestymistapa, kasvatuksen ja politiikan yhteys, on paitsi edistänyt konkreettisesti suomalaisen luonnon suojelua, myös vaikuttanut suomalaisen yhteiskunnan ympäristösuhteeseen. Lapsuuden luontokokemukset Luonto-Liiton leireillä ja kerhoissa ovat jättäneet lähtemättömän jäljen lukuisten kansalaisten elämänarvoihin. Luonto-Liiton piiristä on noussut vuosikymmenien aikana myös useita näkyviä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Moni ympäristöliikkeen keulahahmo, ympäristöhallinnon virkamies ja yliopistollisen ympäristötutkimuksen professori on alkujaan Luonto-Liiton kasvatteja. Kaikkien aikojen kansainvälisesti tunnetuin luontoliittolainen on presidentti Martti Ahtisaari.

Kasvatus on yhteiskuntaa muuttava voima. Ympäristökasvatus tähtää luonnon kunnioittamiseen kaikissa teoissa. Se ei kuitenkaan ole työtä ainoastaan luonnon, vaan myös ihmisen puolesta. Luonnon rajallisuus määrittää myös ihmisen rajat. Kasvatus, joka tähtää tämän rajallisuuden ymmärtämiseen, on välttämätön ohjenuora elämälle 2000-luvun kutistuvalla maapallolla.

Ihminen, joka ymmärtää rajansa, ei suinkaan alenna, vaan ylentää itsensä. Ihminen, joka näkee itsensä osana luontoa eikä siitä irrallaan, ei luovu itsestään, vaan hän ymmärtää itsensä laajemmin ja rikkaammin. Hänessä syntyy yhteys toisiin lajeihin, menneisiin ja tuleviin sukupolviin, ja elonkehän kokonaisuuteen. Yhteys, joka on kaiken olemassaolon tosiasiallinen perusta.

Haluatteko elää kevään, jolloin linnut eivät enää laula?

Rachel Carsonin kysymys ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Se on nerokas kysymys. Siihen sisältyy keväinen elämänusko ja toivo lämmöstä, jonka linnut tuovat etelästä mukanaan kylmään pohjoiseen – ja pelko kaiken tämän menettämisestä. Ensi keväänä, katsokaa lasten silmiä muuttolintujen peittäessä taivaan. Kuunnelkaa heidän sanojaan punarinnan livertäessä ensimmäistä kertaa lämpimänä huhtikuisena aamuna. Lasten silmissä, lasten sanoissa asuu toivo, jota meillä ei ole koskaan varaa menettää.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: