Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Luonnonvarakeskuksen tuoreet tilastot liioittelevat suojeltujen metsien määrää

Luonnonvarakeskuksen tuoreet tilastot liioittelevat suojeltujen metsien määrää

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi tänään (15.9.) uudet metsien suojelun tilastot. Luken mukaan Suomen metsistä on suojeltu 12 %. Luku on kuitenkin harhaanjohtava. Varsinaista tuottavaa metsämaata on lakisääteisesti suojeltu hakkuilta koko maassa vain noin 5,7 %.
Luonnonvarakeskuksen tuoreet tilastot liioittelevat suojeltujen metsien määrää

Avohakkuu Valkeajärven Natura 2000 -alueella Ilomantsissa. Tämäkin alue sisältyy Luonnonvarakeskuksen suojelualuetilastoon. Kuva: Olli Manninen

15.9.2016

”Metsien suojelupinta-alaa liioitellaan tarkoitushakuisesti. Suomi ei ole kantanut vastuutaan luonnon monimuotoisuuden suojelusta, eikä kansainvälisiä sitoumuksia suojelun lisäämisestä ole näköjään aikomustakaan noudattaa. Nykyinen hallitus on leikannut uusien suojelualueiden hankinnan rahoituksesta valtaosan, vaikka samaan aikaan tavoitellaan ennätysmäisiä hakkuiden lisäyksiä. Tilastokikkailulla yritetään saada suomalainen metsätalous näyttämään kestävältä, mutta todellisuudessa uhanalaistuvan metsäluonnon suojelun lisäämisellä on valtava kiire. Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa metsä- ja kitumaat yhdistettynäkin päästään vain noin 3 prosentin suojelutasoon”, sanoo Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander.

Suurin ongelma Luken ilmoittamissa suojelupinta-aloissa on metsä- ja kitumaan laskeminen yhteen. Kitumaaksi sanotaan aluetta, jolla puuta kasvaa alle 1 kuutiometri hehtaarilla vuodessa. Kitumaista valtaosa on soita, kalliometsiä ja tunturikoivikoita. Noin kolmasosa näistä alueista ei edes täytä FAO:n kansainvälistä metsän määritelmää, koska niillä puuston määrä on niin vähäinen. Näillä alueilla on kyllä oma arvonsa suojelualueverkostossa, mutta lähes puuttomia alueita ei pitäisi laskea metsien suojelupinta-aloihin mukaan. Kitumaita on Luken ilmoittamasta 12 % suojelupinta-alasta lähes puolet.

Toinen ongelma Luken laskelmissa on, että suojelupinta-alaan luetaan mukaan alueita, joilla hakkuut ovat sallittuja. Suojelluiksi kutsutaan alueita, joilla metsätaloutta on "rajoitettu". Tällaisia alueita ovat esimerkiksi osa rantojensuojeluohjelmaan kuuluvista Natura-alueista (kts. linkki tiedotteen lopussa). Todellisuudessa suuri osa tällaisista alueista on vallitsevan avohakkuumetsätalouden piirissä. Rajoitukset ovat useilla alueilla niin nimellisiä, ettei näitä alueita voida mitenkään pitää suojeltuina. 1,4 prosenttiyksikköä Luken ilmoittamasta 12 % suojelupinta-alasta on alueita, joilla hakkuut ovat sallittuja.

Kolmas ongelma Luken luvuissa on se, että suojelluksi lasketaan sellaisia "talousmetsien monimuotoisuuskohteita", joita koskeva tieto ei ole julkista. Suojelun piiriin ei pitäisi laskea maanomistajien omilla päätöksillään hakkuiden ulkopuolelle rajaamia alueita, joiden olemassaoloa ei voida julkisista dokumenteista varmentaa. Tällaisten alueiden siirtäminen takaisin hakkuiden piiriin onnistuu kenenkään tietämättä, eikä niillä siksi pitäisi olla sijaa virallisissa suojelutilastoissa. Metsävaratiedon julkisuudesta käydään parhaillaan poliittista keskustelua. Tietojen julkisuus parantaisi myös suojelutilastoinnin luotettavuutta.

Lisätiedot:

Lauri Kajander, Luonto-Liiton metsävastaava, p. 045 1179 610, lauri.kajander@luontoliitto.fi

Linkkejä:

Luken tiedote 15.9. 2016: Metsäpinta-alasta on suojeltu 12 prosenttia

SLL: Natura-alueiden suojelun toteutuksessa on vakavia puutteita

 

kuuluu seuraaviin kategorioihin: , , ,