Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Lausunto uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi

Lausunto uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi

Luonto-Liitto tiedottaa 1.9.2010

Ympäristöministeriö
Kasarmikatu 25
PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO


Asia: Lausunto toimintasuunnitelmaluonnokseen uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi


Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.


YLEISTÄ

Tässä lausunnossa tarkastellaan toimintasuunnitelmaluonnosta metsien ja soiden sekä Itämeren osalta.

Luonto-Liitto pitää toimintasuunnitelman strategisia tavoitteita hyvinä, ja katsoo yhteistyön merkityksen korostamisen tärkeäksi lähtökohdaksi. Ekosysteemilähestymistapa on kannatettava lähtökohta toimenpiteiden suunnittelemiselle ja toteuttamiselle.

Metsien osalta todetaan, että vaikka resursseja lisättäisiin METSO-ohjelman toteuttamiseen, etenee ohjelma siitä huolimatta liian tehottomasti, jotta tavoite luontotyyppien uhanalaistumisen pysähtymisestä saavutettaisiin vuonna 2020. Tähän vaikuttaa ensisijaisesti suojelusuunnittelun systemaattisuuden puute sekä metsänomistajien puutteellinen tieto vapaaehtoisesta suojeluvaihtoehdosta. Toiminpidelinjausten osalta tuleekin painoarvon olla toiminnan keinovalikoiman ja menettelyjen täydentämisessä, sillä nykyisellään käytössä olevat kehittämishankkein, lainsäädännöllisin ja hallinnollisin menettelyin luontotyyppien uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminen on haasteellista.

Soiden suojelun osalta keinovalikoimaa on laajennetteva esim. uudella soidensuojeluohjelmalla. Suojeltujen soiden määrää on lisättävä niin ojittamattomien kuin osin ojittamattomien sekä ennallistettavien soiden osalta.

Itämeren luonnon monimuotoisuuden merkittävin uhka on rehevöityminen, joten tärkein toimepide on maatalouden ravinnepäästöjen vähentäminen. Valtion tukien ja eri sektoripolitiikkojen (ilmasto, energia, maatalous, metsänhoito) arviointi ja parempi politiikkakoherenssi ovat välttämättömiä.


3.1 Lainsäädäntö, hallinto ja ohjaus

Toimenpidevalikoimaan lukuun 3.1 on lisättävä luonnon monimuotoisuutta heikentävien valtion tukien poistaminen tai uudelleensuuntaaminen. Esimerkiksi taloudellisesti kannattamattomien suometsien fosforilannoituisen lopettaminen vähentäisi metsätalouden fosforipäästöjä 27,5 % ja säästäisi valtion rahaa. Sama koskee metsäojituksia. Ympäristötuen uudelleenjärjestely on välttämätöntä vesistöjen rehevöitymisen vähentämiseksi.

Liikenne ja energiantuotanto aiheuttaa kolmanneksen Suomen typpipäästöistä Suomenlahteen. Tässä kohtaa ilmastopolitiikan keinot kuten ruuhkamaksut, auto- ja energiaverotus sekä uusi energiansäästötekniikka auttavat myös Itämerta.

Vesiensuojelun suuntaviivat 2015-, Valtioneuvoston Itämeri-selonteon sekä vesipuitedirektiivin alueellisten vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseen on varattava riittävästi varoja ja priorisoitava vaikuttavimpia ja kustannustehokkaimpia toimenpiteitä.


3.1.2 Luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelun toimeenpano ja kehittäminen

(1) Kohteiden rajaamisen luonnontieteelliset perusteet on tarpeellista tarkastaa. Rajaamisen ohjeistamisen tehostaminen on myös tarpeen.

(2) Toimenpidesuunnitelmaan on syytä kirjata selvittämisen lisäksi myös lain uusiminen ja käytöntöön pano luonnonsuojelulain suojelemien elinympäristöjen listaan täydennettävien elinympäristöjen osalta. Ainakin CR- ja EN-luokkien elinympäristöt tulisi suojella lailla. Tämä mm. sekä ohjaisi maankäytön suunnittelussa huomioimaan elinympäristöjen uhanalaistumisen vakavuuden sekä vapauttaisi resursseja muuhun suojeluun (esim. METSO-ohjelmassa enemmän rahoitusta elinvoimasemmille elinympäristöille).


3.1.3 Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelun toimeenpano ja sen
kehittäminen

(3)
• Toimenpidettä tulee tarkentaa siten, että tarkastelun lisäksi on kirjattava tarkempia tavoitteita.
• Elinympäristön pienialaisuuden vaatimus tulee poistaa luonnontieteellisesti perusteettomana. Tämä on tarpeen erityisesti lehtojen, korpien ja rämeiden osalta. Myös purouomien riittävää leveyttä on syytä arvioida uudelleen.
• Tulkinnan yhtenäistäminen on hyvä tavoite: koulutusta metsälain 10 § kohteiden rajaamiseksi ja tunnistamiseksi tulee lisätä.
• Kohteiden luonnontilaisuuden vaatimusta tulisi höllentää. Kohteiden ominaispiirteiden säilymisen perusteita tulisi tarkentaa.
• Metsälakikohteiden tietojen tulee olla julkisia tai vähintään pyynnöstä digitaalisessa muodossa saatavia, jotta lain vaikuttavuuden arvioiminen olisi mahdollista.
• 10 § täydentämisen lisäksi lakien osalta on myös tarve tarkastella metsien hoitoon liittyviä toimenpiteitä. Metsäisten elinympäristöjen elinvoimaisuuden säilymisen sekä uhanalaistumisen pysäyttämiseksi on tärkeää huomioida myös metsien käsittelyjen vaikutukset. Tarkasteltavia asioita ovat mm. myrskytuhojen korjuuseen sekä kunnostus- ja uudisojittamiseen liittyvät säädökset.


3.1.5 Metsähallituksesta annetun lain toimeenpano

(7) Valtion maiden osalta tulee toimenpidesuunnitelmaan kirjata konkreettisempia tavoitteita. Näitä ovat mm. huomattava metsien suojelun määrän lisääminen ja monipuolisempien käsittelymenetelmien käyttöönottaminen talousmetsissä sekä hakkuumäärien tuntuva laskeminen. Tarpeen on myös mm. rajoittaa rantojen kaavoittamista rakentamiseen sekä vähentää soiden vuokraamista turvetuotantoon.

3.2.5 Soiden ja turvemaiden kestävä käyttö

(21)
• Maakuntakaavojen valmistelussa on tehtävä kattavat selvitykset kaikista soista ja luokitella ne kaavoitukseen oman statuksensa mukaisesti. On tärkeää, että kaavoituksessa merkitään kartalle myös muut suot kuin turvetuotantoon varatut suot. Tällä tavoin tehdään aitoa luonnonvarojen käytön suunnittelua, jossa huomioidaan myös muut soiden käyttömuodot kuin turvetuotanto.
• Soiden suojelutoimenpiteitä tulee kohdentaa myös suojelualueiden ulkopuolelle.


3.3 Suojelualueverkoston kehittäminen

3.3.2. Suot

(26) Soidensuojeluverkoston täydentämisen yhteydessä on tarpeen korjata nykyisten soidensuojelualueiden rajaukset valuma-alueiden mukaisiksi.


3.3.3 Metsäiset luontotyypit

(27, 28)
METSO-ohjelman toteutukseen on syytä lisätä resursseja huomattavasti. Nykyisellään pelkästään ei-uhanalaisten elinympäristöjen suojelu on haastavaa, sillä METSO:n nykytilanteen mukaisesti ei ohjelmakauden aikana tulla saavuttamaan valtioneuvoston asettamia tavoitteita vuoteen 2016 mennessä. Tämä johtuu mm. riittävän rahoituksen ja henkilöresurssien puutteesta sekä siitä, että suojeluohjelmaa ei toteuteta systemaattisen suunnitelman pohjalta ja näin ollen tietoa sopivista kohteista ei ole riittävissä määrin. Kohteiden ostorahoituksen lisäksi keskeistä on lisätä työntekijäresursseja tiedonvälittämiseen ja maanomistajayhteydenpidon hoitamiseen.

Eri viranomaisten välistä yhteistyötä on lisättävä siten, että informaation välittäminen viranomaiselta toiselle on vaivatonta. Uhanalaisten elinympäristöjen tilan parantamiseksi olisi laadittava oma toimintaohjelma, jossa elinympäristöt paikannettaisiin systemaattisesti ja niiden suojeluun varattaisiin omat resurssinsa. Pääpaino METSO-ohjelmassa tulisi olla VU-, NT- ja LC-luokkien elinympäristöjen suojelussa. Uhanalaisten elinympäristöjen suojelussa käytössä tulisi olla luonnonsuojelu- ja metsälaki.

Metsiensuojelun toimenpiteissä keskitytään oikeutetusti metsoalueeseen, mutta huomiota tulee kiinnittää myös METSO-alueen ulkopuolisiin alueisiin, joilla metsiensuojeluprosentti jää edelleen alle ekologien suositusten (<5-20%).

Lehtojen hoidossa on huomioitava kuusen luonnollinen kuuluminen lehtoluontoon.


3.4.2 Muiden alueiden hoito ja käyttö

(32) Lahopuu määrän ja laadun osalta tulee lisätä ohjeistusta sekä tehdä neuvontaa selkeämmäksi, jotta näiden asioiden merkitys tulee ymmärretyksi ja lahopuun muodostaminen hyväksytymmäksi. Säästöpuiden jättämisen ohjauskeinoja on myös hyvä selvittää ja lisätä.



3.6 Viestintä ja koulutus

Lukuun voisi lisätä myös Luonto-Liiton tekemän viestintä- ja koulutustyön. Esim. näin: ”Luonto-Liitto tekee viestintä-, koulutus-, ympäristökasvatus- ja luonnonharrastustyötä. Kansalaisjärjestön toiminnassa lapset ja nuoret saavat luontosuhteensa kannalta tärkeitä elämyksiä ja oppivat myös luonnontieteellistä tietoa, jopa tunnistamaan ja inventoimaan uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. Luonto-Liitto järjestää runsaasti aiheeseen liittyvää koulutusta, talkooleirejä ja yleisöretkiä. Esimerkiksi Luonto-Liiton metsäryhmän pitkään jatkunut inventointityö Suomessa ja lähialueilla, satoja lapsia ja nuoria vuosittain tavoittavat luontoleirit ja tuhansia oppilaita tavoittavat, uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuvat metsä-, Itämeri- ja ilmastokouluvierailut luovat laaja tietopohjaa minimaalisilla kustannuksilla.”


Luonto-Liitto ry

Leo Stranius
Pääsihteeri


Lisätietoja
Metsävastaava Mari E. Niemi
puh. 050-3224363, sposti: mari.niemi@luontoliitto.fi

LuTU-toimintasuunnitelman luonnos:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=281737&lan=fi&clan=fi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,