Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Lausunto: Luonto-Liiton lausunto ilveksen metsästyksestä

Lausunto: Luonto-Liiton lausunto ilveksen metsästyksestä

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖLLE

Viitaten lausuntopyyntöönne Dnro 1704/15/2009 (6.11.2009)

ASIA: LAUSUNTO MÄÄRÄYSKIRJEESTÄ KOSKIEN PYYNTILUVAN NOJALLA SALLITTAVAA ILVEKSEN METSÄSTYSTÄ

Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä, joka koskee maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltua määräyskirjeluonnosta. Luonto-Liitto toivoo ministeriön muuttavan lausuntoaan. Perusteluinaan Luonto-Liitto esittää seuraavaa:

RKTL:n antaman lausunnon mukaan arvio ilveksen yksilömääristä ennen 2009/2010 metsästyskautta on koko maassa 1905-2060. Arvioitu ekologisesti kestävä metsästysmäärä, joka pitää sisällään myös muun ihmisen aiheuttaman kuolleisuuden, on 220 yksilöä.

RKTL:n lausunnosta käy ilmi, että heidän kantansa mukaan suurin metsästysmäärä ilvekselle poronhoitoalueella on 10 ilvestä. Määräyskirjeluonnoksessa on Pohjois-Suomeen lupia 80 ilveksen kaatamiseen. Koko poronhoitoalueen ilvesmäärä on 80-110 ilvestä. Mikäli kaikki luvat kohdistuvat poronhoitoalueelle, voi kannan poistuma poronhoitoalueella olla yli 70% ja jopa lähes 100 %.

Poronhoitoalueen eteläosissa, mihin ilveksen aiheuttamat porovahingotkin enimmäkseen rajoittuvat, poronhoito ei ole poronomistajien pääelinkeino ja sen taloudellinen kannattavuus on heikkoa. Varsinkin eteläisellä poronhoitoalueella talvilaidunten kunto on huono. Poronhoitoalueen eteläraja muodostaa myös keinotekoisen rajan metsäpeurakannan levittäytymiselle ja kannan hoidolle. Luonto-Liitto toivookin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa poronhoidon, riistakantojen ja ympäröivän luonnon ekologisesti kestävän hoidon yhteensovittamisessa.

Ainoan Suomen ilveksistä tehdyn populaatiogeneettisen tutkimuksen (Pääkkönen 2008) mukaan ilveksen efektiivinen populaatiokoko olisi karkeasti esittäen noin 13 % koko kannan yksilömäärästä, ja efektiivinen populaatiokoko on pienempi kuin lisääntyvien aikuisten määrä.

Kestävän metsästyksen suunnittelu perustuu oletukselle, että noin 50% metsästetyistä eläimistä on nuoria yksilöitä, joiden kuolleisuus on luonnostaankin korkeampaa ja siten poistuman merkitys efektiiviseen populaatiokokoon melko pieni. Mikäli metsästys jostain syystä kohdistuisi enenevässä määrin lisääntyviin yksilöihin, voi poistuman vaikutus populaatioon ja kannan kehitykseen olla ennustamaton. Lisäksi ilveksen biologian perusteella on luultavaa, että muutokset kannan kehitykseen tulevat näkymään vasta viiveellä. Varovaisuusperiaatteen mukaista olisi seurata, miten viime vuoden suuret metsästyskiintiöt ovat jakautuneet ja miten ne vaikuttavat Suomen ilveskannan kehitykseen eikä ylittää RKTL:n kestäväksi arvioimaa poistumaa kahtena peräkkäisenä vuonna.

Kannan tihentymäalueet kuuluvat ilveksen biologiaan, ja niitä on ollut Suomessa aikaisemminkin. Nykyiset ”tihentymäalueet” ovat myös niitä alueita, joille ilveskanta palasi ensimmäisenä rauhoituksen jälkeen. Tihentymäalueiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä ja ilvesten dispersaalia täytyisi tuntea, ennen kuin tihentymäalueiden kantaa aletaan verottaa yli RKTL:n arvioiman kestävän vuotuisen poistuman.

Tiedotteessaan MMM esittää olevansa huolissaan paikallisten asukkaiden sietokyvyn alentumisesta, joka voi johtaa ilvesvastaisuuden lisääntymiseen. Poronhoitoalueen ulkopuolella ilveksen aiheuttamat vahingot ovat hyvin pieniä. Ilvekset voivat kuitenkin liikkua lähellä ihmisasutusta, missä myös ilveksen luontaiset saaliseläimet liikkuvat. Kansallisesti ja alueellisesti kestävä ilveskanta näkyy jälkihavaintoina, saalislöytöinä ja myös lisääntyvinä näköhavaintona ilveksestä ja mikäli tämä on keskeinen syy ”ristiriitojen” lisääntymiseen, ei se tule poistumaan ennen kuin alueen ilveskanta on hyvin alhainen. Suomen ilveskanta on jo kertaalleen, 1900-luvun alkupuolella, lähes hävitetty sukupuuttoon metsästämällä.

Mihin ministeriö perustaa uskonsa, että lausunnossa esitetyt toimenpiteet vähentävät paikallisia ristiriitoja ja auttavat saavuttamaan runsaan ilveskannan alueella asuvien hyväksynnän ilvesten suojelulle, ja miten asenteiden mahdollista muutosta tullaan seuraamaan?

Ilveskantaa tulee Luonto-Liiton näkemyksen mukaan tarkastella monipuolisemmin kuin MMM määräyskirjeessään tekee. Ilves on ravintoverkon ylimmällä tasolla toimiva huippupeto, joka osaltaan vaikuttaa monin paikoin luonnontilan kannalta ongelmallisen korkeiksi nousseisiin pienpetokantoihin. Lisäksi lounaisessa ja eteläisessä Suomessa, jossa valkohäntäkauriskannat ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta ongelmallisen suuret, ilves on valkohäntäkaurista saaliinaan käyttäessään nähtävä pikemminkin ongelmia helpottavana kuin niitä aiheuttavana eläinlajina.

Luonto-Liitto esittää, että ilveksen “kannanhoidollisen” metsästyksen kestävyyttä arvioitaisiin uudelleen sekä kattavan mielipidetutkimuksen että RKTL:n ilvestutkimuksen tulosten perusteella.

Leo Stranius
Luonto-Liiton pääsihteeri

Lisätietoja lausunnosta antaa tarvittaessa:

Sami Lyytinen
Luonto-Liiton Susiryhmän puheenjohtaja
040 5586097
sami.lyytinen@utu.fi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,