Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi metsätuhojen torjuntaa koskevaksi laiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi metsätuhojen torjuntaa koskevaksi laiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Luonto-Liitto toteaa seuraavaa.

Luonto-Liitto ry
Annankatu 26 a
00100 Helsinki

Maa- ja metsätalousministeriö
PL 30
00023 Valtioneuvosto

ASIA: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi metsätuhojen torjuntaa koskevaksi laiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntö, MMM033:00/2011

Luonto-Liitto toteaa lausuntonaan seuraavaa.

Nyt esitetty maa- ja metsätalousministeriön lakiluonnos on ristiriidassa kansallisten ja kansainvälisten metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamistavoitteiden kanssa. Toteutuessaan se vaarantaa Suomen sitoutumisen kansainväliseen tavoitteeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi lakiesitys on ristiriidassa metsälain (1§, 10§), perustuslain (20§), luonnonsuojelulain (9§, 47§, 65§) ja EU:n luontodirektiivin kanssa.

Näistä syistä metsätuholaki on palautettava uudelleen valmisteltavaksi siten, että työssä huomioidaan metsätaloudellisten näkökohtien lisäksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Lain merkitys

Lahopuun väheneminen on Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin 2010 mukaan merkittävin yksittäinen metsälajiston uhanalaisuutta aiheuttava tekijä. Metsien eliölajeista n. 20-25 % eli 4000–5000 lajia on riippuvaisia lahopuusta. Luonnontilaisten metsien lahopuumäärään (20-120 m3 / ha) verrattuna talousmetsissä lahopuuta on nykyisin hyvin niukasti, Etelä-Suomessa keskimäärin 3,3 m3/ ha ja Pohjois-Suomessa 9,0 m3 / ha (VMI10). Lahopuun lisääminen metsissä on yleisesti katsottu yhdeksi merkittävimmistä keinoista hidastaa metsäluonnon monimuotoisuuden häviämistä ja se on otettu tavoitteeksi useissa metsäalan strategioissa tai ohjeistuksissa (esim. KMO 2015, Hyvän metsänhoidon suositukset, metsäsertifiointi).

Nämä tavoitteet on unohdettu metsätuholain luonnosta kirjoitettaessa. Esitetty lakiluonnos vaikeuttaa olennaisesti lahopuun lisäämisen mahdollisuuksia. Lakiluonnoksessa esitetyt kiristykset eivät myöskään perustu tutkimustietoon, vaan oletettuihin uhkakuviin. VMI10:n mukaan hyönteisten aiheuttamia metsikön laatua alentavia metsätuhoja havaittiin vain 0,3 %:lla puuntuotannon metsämaan alasta, kun yhteensä kaikkien tekijöiden aiheuttamia tuhoja todettiin 25,1 %:lla puuntuotannon metsämaasta.

Suurimmat puutteet

Lakia valmistelleen työryhmän esitykseen jättivät eriävän mielipiteen ympäristöministeriö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Metsähallitus ja Metsäteollisuus ry. Näissä eriävissä mielipiteissä osoitettuja puutteita ei ole lausuntokierrokselle lähetetyssä lakiluonnoksessa asianmukaisesti korjattu.

Vähintään seuraavat seikat lakiluonnoksessa olisi syytä korjata:

  • Lain soveltamisalasta pitää poistaa monimuotoisuuden turvaamiseen rajatut kohteet. Luonnoksen mukaisen metsätuholain noudattaminen edellyttää metsälain rikkomista, mikäli metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ei siirretä lain soveltamisen ulkopuolelle. Useiden metsälakikohteiden ominaispiirteiden säilyttämiseen kuuluu olennaisena osana kohteella syntyvän lahopuun säästäminen. Metsälakikohteiden lisäksi metsätuholain soveltamisalasta on poistettava muut luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen osoitetut metsät, kuten valtionmaiden alue-ekologisen suunnittelun luontokohteet ja ekologiset yhteydet, muut valtion, kuntien ja yhtiöiden luontokohteet, metsälailla suojellut Naturaalueet sekä Kemeran ympäristötukikohteet. Lain pitää mahdollistaa myös muilla metsäalueilla maanomistajan omaehtoinen suunnitelmallinen lahopuun lisääminen.
  • Mänty pitää poistaa laista. Suuretkaan kuolleiden mäntyjen määrät eivät tutkimustiedon valossa ole aiheuttaneet merkittäviä kasvutappioita ympäröiviin metsiin. Männyn poistovelvoite aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia maanomistajalle ja heikentää kuolleesta männystä riippuvaisen lajiston elinolosuhteita.
  • Vahingoittuneiden puiden poistovelvoitteen raja-arvoa ei pidä kiristää nykyisestä. Nykyisin laki velvoittaa poistamaan vahingoittuneet puut, mikäli niiden määrä on vähintään 10% runkoluvusta tai kuolleita puita on yli 20 kpl ryhmänä. Uudeksi raja-arvoksi esitetty 10m3/ha on liian alhainen ja kiristää poistovelvoitetta erityisesti järeiden runkojen ja pienialaisten metsiköiden osalta huomattavasti. Lisäksi puun tilavuus on käytännössä vaikeasti mitattavissa, mikä vaikeuttaa lain noudattamista.
  • Poistettavien kuusten läpimittarajaa ei pidä laskea. Läpimitan raja-arvo on esitetty laskettavaksi 20 senttimetristä 10 senttiin. Tämä kiristys ei ole merkittävien metsätuhojen torjumisen kannalta perusteltu.
  • Maanomistajan korvausvelvollisuuden raja-arvoa ei pidä laskea. Metsien luontaiseen kehitykseen kuuluu yksittäisten puiden kuoleminen. Lakiluonnoksessa esitetyt korvausvelvollisuuden raja-arvot ovat liian alhaisia (10 m3 / ha viidessä vuodessa). Esimerkiksi avohakkuun tekeminen naapuripalstaan rajautuen aiheuttaa tuulituhojen lisääntymistä helposti paljon enemmän, mutta ei aiheuta korvausvelvollisuutta. Korvausvelvollisuus pitää rajata merkittäviin tuhoihin.


Lausuntopyynnön kohdentaminen

Metsätuholaki vaikuttaa suoraan lahopuun määrään Suomen metsissä ja on siten erittäin merkittävä laki koko metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta. Siksi olisi ollut perusteltua pyytää lakiluonnoksesta lausunnot kaikilta metsäasioiden parissa työskenteleviltä valtakunnallisilta ympäristöjärjestöiltä. Nyt lausuntopyyntö lähetettiin vain lakityöryhmässä mukana olleelle Suomen luonnonsuojeluliitolle. Lisäksi lausunnot olisi ollut syytä pyytää myös Luonto-Liitolta, BirdLife Suomelta, Greenpeacelta, Natur och miljöltä sekä WWF Suomelta.

Lisätietoja: Lauri Kajander, metsävastaava, p. 045 117 9610, sposti: lauri.kajander@luontoliitto.fi

Luonto-Liiton puolesta Helsingissä 15.4.2013,

Pia Pässilä
puheenjohtaja

Sami Säynevirta
toiminnanjohtaja

kuuluu seuraaviin kategorioihin: ,