Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Kuulumisia Jokkmokkin ilmastokonferenssista

Kuulumisia Jokkmokkin ilmastokonferenssista

Osallistuin tammi-helmikuun vaihteessa Pohjois-Ruotsin Jokkmokkissa järjestettyyn ilmastokonferenssiin. Paikalle kokoontui 250 poliitikkoa, tutkijaa ja järjestöjen edustajaa keskustelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta arktiseen alueeseen. Oulusta matkaan lähti yhdeksän nuorta luontoliittolaista.

Luonto-Liitto tiedottaa 9.2.2012

Yleisessä konferenssiohjelmassa painotus tuntui selkeästi olevan poliitikoissa ja tutkijoissa, ja ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt pääsivät esille vasta viimeisenä konferenssipäivänä, jolloin myös Luonto-Liiton Senni Luosujärvi esitteli lyhyesti järjestön toimintaperiaatteita ja toimintaa lasten ja nuorten parissa. Konferenssin ohjelmaan kuuluneessa työpajassa Senni ja Kirsi Eskelinen pohtivat nuorten vaikutusmahdollisuuksia esimerkkinään kouluprojektit. Ympäristöjärjestöt ylipäänsä olivat konferenssissa havaintoni mukaan aliedustettuina: Luonto-Liiton lisäksi ainoastaan Greenpeace ja Ruotsin luonnonsuojeluliitto olivat lähettäneet paikelle edustajiaan.

Konferenssin pääteemaa, ilmastonmuutosta, käsiteltiin melko yleisellä tasolla, ja näkökulmat paikalliseen ympäristöön ja kulttuuriin jäivät kaiken kaikkiaan hieman pimentoon. Ottaen huomioon, että konferenssi järjestettiin Jokkmokkissa, joka on Ruotsin saamelaiskeskus, olisi ollut vähintäänkin asiaan kuuluvaa nostaa enemmän esille sitä uhkaa, jonka ilmastonmuutos pohjoisten alkuperäiskansojen perinteisille elinkeinoille ja kulttuurille muodostaa. Äänessä olisi myös toivonut olevan enemmän paikallisia ihmisiä, kuten saamelaisia poronhoitajia ja kansalaisaktivisteja, ulkopuolisten tutkijoiden ja virkamiesten lisäksi ja sijaan. Nyt konferenssissa käsitellyt aihepiirit jäivät useimmiten vaille konkreettista ja ympäristöön sidottua yhteyttä. Saamelaisasiat olivat esillä yhdessä työpajassa, joka käsitteli saamelaisen poronhoidon sopeutumista ilmastonmuutokseen erään ruotsinsaamelaisen porokylän kokemusten kautta, sekä luennossa, joka käsitteli saamelaisten osallistumista Laponia -kulttuuriperintökohdehankkeeseen.

Ympäristöjärjestöjen heikko edustus näkyi seminaarissa mielestäni kriittisen näkökulman puuttena ja kunnianhimottomuutena. Ilmastonmuutoksesta puhuttiin lähinnä siitä näkökulmasta, miten paremmin voitaisiin sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin sen sijaan, että keskitettäisiin kaikki käytössä olevat voimavarat ja tahto ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Sopeutumisnäkökulman ymmärtää toki siltä kannalta, että ilmastonmuutosta ei enää täysin voida pysäyttää, ja ilman sopeutumiskeinoja pohjoisten alkuperäiskansojen perinteinen elämäntapa on vaakalaudalla. Näkökulma on siinä suhteessa kuitenkin vaarallinen, että se luo helposti mielikuvan, että ilmastonmuutosta vastaan voidaan lakata taistelemasta, koska siihen sopeutuminen on mahdollista.

Yhtenä esimerkkinä sopeutumiskeskustelusta voisin mainita konferenssissa esitellyn ruotsalaistutkimuksen, jonka tarkoituksena oli löytää keinoja lasketteluturismin sopeuttamiseksi muuttuvaan ilmastoon. Tuntui paradoksaaliselta, että toiminta, joka itsessään kiihdyttää ilmastonmuutosta pyritään sopeuttamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin sen sijaan, että pohdittaisiin, miten voitaisiin kehittää vaihtoehtoja ympäristöä kuormittaville turismin muodoille. Myöskin ilmastonmuutoksen vaikutus arktiseen luontoon ja ekosysteemeihin jäi täysin vaille huomiota, ja ilmastonmuutos näyttäytyi ainoastaan ihmisten elinkeinoja uhkaavana tekijänä näkökulman ollessa korostetun ihmiskeskeinen.

Yhteenvetona konferenssin jättämistä ajatuksista ja vaikutelmista voisin sanoa, että konferenssi vahvisti käsitystäni siitä, että kansalaisjärjestöjen ja ruohonjuuritason toimijoiden kriittinen näkökulma ja käytännön teot ovat äärimmäisen tärkeitä ympäristö- ja luonnonsuojeluasioissa. Uskoisin, että tieteen saavutuksia saataisiin paremmin hyödynnettyä ympäristönsuojelussa, jos tieteen tekemisessä otettaisiin voimakkaammin huomioon yhteys paikalliseen ympäristöön sekä kulttuuriin. Paljon hyvää saataisiin varmasti aikaiseksi, jos tiede ja ruohonjuuritason toimijat voisivat enemmän kohdata ja tehdä yhteistyötä.

Kati Tiitola

Kirjoittaja toimii harjoittelijana Luonto-Liiton toimistolla

kuuluu seuraaviin kategorioihin: , ,