Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Järjestöjen ilmastorahoituskannanotto 2010

Järjestöjen ilmastorahoituskannanotto 2010

Luonto-Liitto tiedottaa 12.10.2010

1. Yleiset tavoitteet

Kehitysmaihin kohdistuvan ilmastorahoituksen hallinnoinnissa, kohdentamisessa ja raportoinnissa keskeisinä periaatteina tulee olla läpinäkyvyys ja kehitysmaiden omistajuus. Erityistä huomiota tulee kiinnittää gender-näkökulman huomioimiseen rahoituksen hallinnoinnissa ja kohdentamisessa.

Ilmastorahoituksen tulee olla lisäistä sitoumuksille nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Kehitysyhteistyöksi laskettavan ilmastorahoituksen tulee noudattaa Pariisin julistukseen avun tuloksellisuudesta (2005) ja Accran toimintaohjelmaan (2008) kirjattuja periaatteita.

Rahoitustarpeita tulee kartoittaa jatkuvasti ja rahoituksen volyymia tulee voida kasvattaa tarpeen vaatiessa.

Tällä hetkellä ilmastonmuutokseen hillitsemiseen tähtääviä toimenpiteitä tuetaan paljon enemmän kuin ilmastonmuutokseen sopeutumista. Juuri sopeutumistoimenpiteet kuitenkin kohdistuvat useimmin kaikkiin köyhimpiin, kun taas ilmastonmuutoksen hillitsemisessä päävastuu on kehittyneillä mailla. Järjestöjen mielestä ilmastorahoitusta tulisikin ohjata nykyistä enemmän ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien toimien tukemiseen.

2. Lyhyen aikavälin ilmastorahoitus

Suomen ja EU:n tulisi sitoutua raportoimaan läpinäkyvästi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sovitun lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen lähteistä ja käyttökohteista. Suomen tulisi ilmoittaa selkeästi seuraavat asiat, joiden tulisi sisältyä myös EU:n Cancúnin kokoukseen lupaamaan raporttiin lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta:

1) Lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen suhde kehitysyhteistyömäärärahoihin

2) Miten rahoitus on jaettu sopeutumisen ja hillitsemisen välille, eri alueiden ja maiden välille ja kahdenvälisten ja monenvälisten rahoituskanavien välille, sekä miten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on huomioitu rahoituksen kohdentamisessa

3) Kuinka suuri osa rahoituksesta on lainarahaa, eli laina- ja lahjarahan suhde

Lyhyen aikavälin rahoituksen ehtona ei saa olla Kööpenhaminan sitoumukseen liittyminen. Me järjestöt tuemme Hollannin perustamaa nettisivustoa (http://www.faststartfinance.org) lyhyen aikavälin rahoituksen seuraamiseksi ensimmäisenä askeleena kohti rahoituksen läpinäkyvyyttä ja kannustamme Suomea lisäämään tietonsa nettisivustolle.

3. Pitkän aikavälin ilmastorahoitus

Rahoituslähteet

• Julkinen rahoitus

Julkisen rahoituksen tulee toimia tukirankana toimissa ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen liittyen. Suomen tulee pystyä varmistamaan että sekä julkiselle että muille rahoituslähteille on olemassa mekanismit, joilla rahoituksen lisäisyys ilmastotoimiin liittyen voidaan osoittaa.

• Uudet rahoitusmekanismit

Uusia innovatiivisia rahoitusmekanismeja tulee ottaa käyttöön hyödyntäen sekä julkisen että yksityisen sektorin potentiaalia. Näitä mekanismeja voivat olla esimerkiksi:

- Rahoitusmarkkinavero
- Päästökaupan huutokauppatulot
- Hiilivero
- Fossiilisten polttoaineiden tukiaisten siirtäminen ilmastorahoitukseen

Rahoitusmarkkinavero tarjoaisi merkittävän uuden rahoituslähteen ilmastotyölle, ja sen toimeenpanoa tulisikin tukea nykyistä voimakkaammin. Jo 0,05 prosentin rahoitusmarkkinaverolla voitaisiin kerätä Euroopassa vuositasolla arviolta 250 miljardia euroa, maailmanlaajuisesti jopa 600 miljardia euroa.

Vuodesta 2013 alkaen suuri osa Euroopan unionin päästökaupassa jaettavista päästöoikeuksista tullaan huutokauppaamaan. Huutokaupasta saatavat tulot Suomen kohdalla nousevat satoihin miljooniin euroihin. Merkittävä osa näistä lisätuloista tulisi päästökauppadirektiivin hengen mukaisesti kanavoida kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi tehtäviin toimiin.

Rahoituksen hallinnointi ja kohdentaminen

Rahoituslähteiden ja volyymin lisäksi on oleellista varmistaa resurssien hyvä hallinnointi ja seuranta, jossa UNFCCC:llä tulee olla keskeinen rooli.

• Tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoon

Ilmastorahoituksen hallinnoinnin ja päätöksenteon tulisi rakentua siten, että se mahdollistaa kehitysmaiden tasapuolisen osallistumisen päätöksentekoon ja tukee paikallisen tiedon ja tarpeiden huomioimista rahoituksen ohjaamisessa ja hallinnoinnissa. Hallinnoinnin ja päätöksenteon tulee olla myös luotettavaa ja uskottavaa kaikkien asianosaisten näkökulmasta.

Gender-näkökulma tulee huomioida ilmastorahoituksen hallinnoinnin ja kohdentamisen yhteydessä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin juuri maailman köyhimmillä alueilla eläviin naisiin. Toisaalta juuri naisilla on kehitysmaissa keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvässä työssä. Onkin tärkeää, että ilmastorahoitusta ohjataan erityisesti naisten ilmastohankkeille ja että naisten rooliin hankkeiden suunnittelussa, hallinnoinnissa ja toteutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota.

• Ilmastorahastot

Ilmastorahoituksen hallinnointi ja kohdentaminen eivät nykymuodossaan täytä tasapuolisen osallistumisen ja läpinäkyvyyden periaatteita. Järjestöt tukevatkin Green Climate Fundin perustamista Cancúnin kokouksen yhteydessä. Rahaston hallinnossa ja toiminnassa tulee noudattaa yllä mainittuja periaatteita ja sen rakenteiden tulee taata kehitysmaiden omistajuuden toteutuminen käytännössä.

Sopeutumisrahasto (Adaptation Fund) on myös potentiaalisesti merkittävä kanava rahoituksen ohjaamiseen kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävään työhön. Sen rahoitusta tulisi kuitenkin kasvattaa ja rahoituksen ohjaamista konkreettisiin hankkeisiin tehostaa ja nopeuttaa.

• Rahoituksen kanavointi köyhimpien tarpeisiin

Ilmastorahoituksen puitteissa ohjatut varat eivät ole useinkaan ohjautuneet niitä eniten tarvitseville ja heikoimmassa asemassa oleville. Ilmastorahoituksen kohdentamisessa tuleekin huolehtia siitä, että rahoitettujen toimien hyödyt kohdentuvat kaikkein köyhimpiin. Rahoituksen kanavoinnissa tulee myös ottaa huomioon gender-näkökulma.

• Rahoituksen seuranta, raportointi ja todentaminen

llmastotoimien rahoitukselle ja näillä resursseilla toteutettaville toimenpiteille tulee rakentaa uskottavat ja läpinäkyvät seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmät (Measurement, Reporting and Verification, MRV). Näiden avulla pitää pystyä luotettavasti ja riippumattomasti varmentamaan sekä torjunta- että sopeutumistoimenpiteiden vaikutukset. Tiedon tulee olla läpinäkyvää ja keskitetysti saatavilla, siten että MRV-mekanismien avulla voidaan jatkuvasti parantaa toimintaa parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella.

Vapaaehtoisille rahoitusmekanismeille tulee rakentaa myös yhtä luotettavat MRV-järjestelmät, jotka takaavat kaikkien rahoitusmekanismien uskottavuuden.

Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa
Kirkon Ulkomaanapu
Luonto-Liitto
Suomen luonnonsuojeluliitto
WWF Suomi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: , ,