Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Ajankohtaista / Luonto-Liiton hallitusohjelmatavoitteet

Luonto-Liiton hallitusohjelmatavoitteet

Hallitusneuvotteluita käydään parhaillaan keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen voimin. Luonto-Liitto on koostanut hallitusohjelmatavoitteet neuvottelijoiden tueksi.
Luonto-Liiton hallitusohjelmatavoitteet

Kuva: Hanna Heikkilä

1. Bio- ja kiertotaloutta luonnon monimuotoisuuden ehdoilla


Luonnon monimuotoisuus on kaiken elämän, myös ihmisen toiminnan, edellytys. Luonto tulee nähdä monimuotoisena ja -käyttöisenä kokonaisuutena, ei vain raaka-ainereservinä. Luonnonvarojen kulutus on saatava kuriin ja ekosysteemipalvelut tulee nostaa luonnonvarapolitiikan keskiöön.

Kestävän biotalouden ehdoton edellytys on riittävän laaja, alueellisesti kattava ja ekologisesti kytkeytynyt suojelualueiden verkosto. Suomi on sitoutunut YK:n monimuotoisuuden suojelun sopimukseen ja EU:n monimuotoisuuden suojelun strategian tavoitteisiin. Nagoyan sopimuksen tavoitteena on, että vähintään 17 prosenttia maapinta-alasta maantieteellisesti ja luontotyypeittäin edustavasti tulisi saattaa suojelu- tai muiden sellaisten toimenpiteiden piiriin, jotka pysäyttävät monimuotoisuuden heikkenemisen. Suomi ei ole tehnyt riittävästi näiden tavoitteiden puolesta, joten hallituksen tulisi lisätä toimia luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Luonto-Liitto haluaa nostaa hallitusohjelmaan monimuotoisuuden suojelun osalta erityisiksi painopisteiksi metsät, suot, Itämeren ja suurpedot, erityisesti sudet. Metsiä koskevassa päätöksenteossa on huomioitava myös matkailun, virkistyskäytön ja luonnonsuojelun tarpeet. Soidensuojeluohjelma on toteutettava viipymättä alkuperäisessä muodossaan, laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän esittämässä laajuudessa. Itämerta on suojeltava pienentämällä maatalouden ravinnekuormitusta, lisäämällä luomutuotantoa sekä merikansallispuistoilla (esimerkiksi Porkkala). Suomen susikanta ei ole geneettisesti kestävällä tasolla, eikä täten kannanhoidollista metsästystä tule jatkaa.

Kiertotalouden edellytyksiä on parannettava. Hyvin suunniteltu talous, jossa materiaalien hukkaaminen ja jätteen syntyminen on minimoitu, on sekä ympäristön että talouden etu. Kestävä kiertotalous säästää maamme arvokkaita luonnonvaroja, tuo talouskasvua ja työpaikkoja sekä edistää globaalia kilpailukykyä. Kestävä tulevaisuus ja biotalous edellyttää toteutuakseen uusien tietojen ja taitojen kehittämistä, jotta luonnonvaroja voidaan hyödyntää monimuotoisuuden vaarantumatta. Perinteisen metsäbiomassan käytön rinnalle tulisi kehittää osaamista, joka hyödyntää kestävän kiertotalouden mukaisesti maataloudessa, teollisuudessa ja yhdyskunnissa syntyviä sivutuotteita erilaisiksi jalosteiksi. 

Hallitusohjelma, joka innostaa puolueita ja suomalaisia kansalliseen energiaremonttiin, sisältää selkeän linjauksen siitä, että Suomi siirtyy käyttämään ainoastaan uusiutuvaa energiaa vuoteen 2050 mennessä ja että muutos alkaa välittömästi. Kivihiilen ja turpeen energiakäytöstä on luovuttava vuoteen 2025 mennessä ja tiekarttaa tavoitteisiin pääsemiseksi on alettava laatia välittömästi. Vesivoiman lisärakentaminen tulee unohtaa, sillä sen tuotantokapasiteetti on pieni ja vaikutukset luontoon suuria ja haitallisia. Myös ydinvoiman lisärakentaminen on lopetettava, koska ydinvoimaan liittyy huomattavia ympäristöongelmia ja turvallisuusriskejä sen koko elinkaaren ajan.

Vanhan teknologian ja tuontienergian sijaan energiatehokkuuden parantaminen, kestävän uusiutuvan energian lisääminen, älykkäiden järjestelmien käyttöönotto, lähienergian esteiden poistaminen sekä cleantech-viennin kasvu ansaitsevat kaikki omat paikkansa hallitusohjelmassa. Suomesta on tehtävä biokaasutalouden johtava asiantuntija. Ruokakasveja, kuten palmuöljyä, ei pidä käyttää polttoaineena, vaan on siirryttävä suoraan toisen sukupolven biopolttoaineisiin, eli pääasiassa biodieseliin ja bioetanoliin, jotka eivät aiheuta ruokapulaa tai joiden elinkaaren aikaiset ilmastovaikutukset ovat pienemmät suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin.


2. Koulutusta ja osaamista ympäristökasvatuksella


Ilmastonmuutoksen etenemisen myötä ympäristötietoisuuden edistäminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Nykyiset lapset ja nuoret joutuvat tulevaisuudessa kohtaamaan ilmastonmuutoksen torjunnan haasteen sekä myös muutokseen kytkeytyvän luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnan maailmanlaajuisen heikkenemisen. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen tulee asettaa koulutuksen tärkeäksi päämääräksi.

OKM:n ja YM:n asettaman ympäristökasvatuksen ja -tietoisuuden työryhmän esityksen mukaisesti tulee laatia kansallinen suunnitelma kestävän kehityksen koulutuksen ja kasvatuksen edistämiseksi. Tulevan hallituksen keskeisenä tehtävänä on edistää ympäristötietoisuutta niin, että välttämättömät toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi saavat riittävän tuen. Siksi tulevan hallituksen tulee myös turvata ne resurssit, joilla ympäristökasvatusta, -koulutusta - ja ympäristötietoisuutta edistetään.

Ympäristökasvatuksen ja koulujen ympäristö- ja luonnontiedon sekä biologian opetuksen kannalta tärkeät kaupunkien ja taajamien lähimetsät ja luontoalueet on turvattava monimuotoisiksi oppimisympäristöiksi.
 

3. Ympäristöhallinnon ja luonnonsuojelun turvaamista varmistamalla resurssit


Luonnonsuojelun määrärahat ovat häviävän pieni osa kokonaisbudjetista, mutta ne ovat ensiarvoisen tärkeitä suomalaiselle luonnolle ja maaseudun hyvinvoinnille. Suuri osa luonnonsuojeluun käytettävistä rahoista päätyy suojelukaupoissa yksityisille maanomistajille. On tärkeää, että maanomistajilla on mahdollisuus suojella arvokkaita luontokohteitaan korvausta vastaan. Järkevät suojelutoimet mahdollistavat monesti hyvin myös luontoturismiin perustuvia elinkeinoja.

Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain n. 2 %. Tällä hetkellä merkittävin valtion panostus luonnonsuojelualueverkostoon on metsien monimuotoisuusohjelma METSO. Ohjelman jatkuvuus on varmistettava säilyttämällä rahoitus minimissään nykytasolla. Rahoituksen lisäksi on varmistettava, että ELY- ja metsäkeskuksissa on riittävät henkilöresurssit ohjelman toteutukseen. Todellisuudessa suojelun tarve on METSO-ohjelman nykyisiin tavoitteisiin nähden moninkertainen.

Kaikille on taattava mahdollisuus osallistua omaa hyvinvointia ja ympäristöä koskevaan päätöksentekoon paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Poliittisten päätösten valmistelun tulee olla julkista ja kansalaisten osallistumismahdollisuudet on turvattava kaikilla päätöksenteon tasoilla. Ympäristöhallinnolle tulee taata riippumattomuus ja riittävät toimintaresurssit valtakunnallisella ja alueellisella tasolla.


4. Kestävää elämäntapaa taloudellisilla ohjauskeinoilla


Ihmisellä on vastuu koti- ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Karjataloudessa on siirryttävä sellaisiin tuotantomuotoihin, jotka huomioivat eläinten luontaiset käyttäytymistavat ja turvaavat arvokkaan elämän ilman tarpeetonta kärsimystä. Luomutuotantoon siirtymistä on helpotettava ja maatalouden ympäristötukea suunnattava siten, että se vähentää ravinnekuormitusta mahdollisimman tehokkaastiTurkistuotanto on lopetettava, sillä se ei ole eettisesti eikä ekologisesti kestävää.

Luonnonvarojen käytöstä on maksettava veroa, ja verotuksen on muutenkin ohjattava valintoja ympäristöystävälliseen suuntaan. Työllisyyden ja kasvun kannalta vähiten haitallisia veroja, kuten ympäristö- ja terveysperustaisia haittaveroja tulee kiristää. Näistä hyvänä esimerkkinä toimivat kivihiilen ja jätteenpolton verotus. Valtion on vähennettävä haitallisia tukia erityisesti maatalouden, liikenteen ja teollisuuden osalta ja lisättävä tukia puhtaaseen teknologiaan.