Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Tiedotteet / Ahman metsästystä ei tule sallia

Ahman metsästystä ei tule sallia

Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriölle ahman poikkeusluvilla tapahtuvasta metsästyksestä
Ahman metsästystä ei tule sallia

Kuva: Lassi Rautiainen

Helsingissä 31.1.2017

Maa- ja metsätalousministeriölle Viitaten lausuntopyyntöönne Dnro 2059/01.03/2016

Luonto-Liitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa. Ahman poikkeusluvilla tapahtuvaa metsästystä ei Luonto-Liiton mielestä tule sallia. Ahma luokitellaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusarvioinnin perusteella erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Suomen ahmakanta on täysrauhoituksesta huolimatta kasvanut hitaasti. Vuoden 2013 kanta-arvion perusteella yksilömäärä on pysynyt samana tai jopa hieman laskenut. Vuonna 2013 ahmakanta arvioitiin 230-250 yksilön suuruiseksi. Laittoman metsästyksen on todettu vaikuttavan ahman populaatiodynamiikaan ja siten vaikuttavan negatiivisesti populaation kasvuun. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan 60% aikuisten ahmojen kuolleisuudesta johtui laittomasta metsästyksestä, joka tapahtui pääosin lumisena vuodenaikana ajoittuen Ruotsin Lapissa joulu-toukokuulle. Laittomassa metsästyksestä tapetaan vuosittain 10 % aikuisista ahmoista. Kannan kasvua rajoittaa myös luontaisesti poikasiin kohdistuva lajinsisäinen predaatio.

Tunturi-Lapin ahmakanta lasketaan osaksi Skandinavian ahmapopulaatiota, jonka geneettinen vaihtelu on suhteellisen pieni, johtuen muun muassa liian vähäisestä vaihtuvuudesta toisten populaatioiden kanssa. Tästä johtuen tulevaisuudessa on tärkeää, että Skandinavian populaatio saisi geneettistä vahvistusta Suomalais-Venäläisestä populaatiosta. Suomen ahmakannan pienuuden vuoksi kannan geneettinen monimuotoisuus tulisi selvittää myös Suomessa.

Suomella tulee olla elinvoimainen ahmakanta, jonka määrittämisestä voi ottaa mallia Ruotsista. Ruotsin ympäristöviranomainen Naturvårdsverket on asettanut ahmakannan vähimmäistavoitteeksi 600 yksilöä, jonka katsotaan takaavan lajin säilymisen elinvoimaisena pitkällä aikavälillä. Vuoden 2012 jälkeen Ruotsin ahmakanta on vähentynyt kolmanneksella ollen nyt alle lajille asetetun tavoitteen.

Suomessa ahman poikkeusluvilla metsästystä on perusteltu sillä, että metsästys sallitaan myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsin ahmakanta oli kuitenkin yhtä pieni Suomen nykyisen kannan kanssa viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Norjassa tavoitekannan määrä on ylittynyt ja metsästyksestä huolimatta maan ahmakanta on suurempi kuin Suomen, käsittäen noin 350 yksilöä. Metsästyksen salliminen ei siis voi pohjautua muiden maiden toimintatapoihin, koska maiden väliset olosuhteet ja kannankoot ovat erilaisia. Suomessa varsinkin naaraiden ampuminen olisi vahingollista pienelle ahmakannalle, koska laji on hidas lisääntymään. Lisääntymisaikana tapahtuvassa metsästyksessä olisi myös vaikea todentaa, ettei kyseessä ole emo jolla on poikaset pesässä. Norjassa ahmat nukutetaan ennen lopetusta helmikuun puolivälistä lähtien, jotta emojen tappamiselta vältytään.

Ruotsissa suurpetojen esiintyvyyteen pohjautuvaan korvausmenetelmään siirtyminen vuonna 1996 on saanut ahmakannan kasvamaan ja levittäytymään maahan. Luonto-Liitto esittää, että Suomessa siirrytään yksittäisten porojen korvaamisesta Ruotsissa käytettävään korvausjärjestelmään. Reviirikohtainen korvausmenetelmä on Suomessa käytössä jo maakotkalla. Erityistä ongelmaa aiheuttavat yksilöt tulee siirtää poronhoitoalueen ulkopuolelle kansallispuistoihin tai valtion suojelualueille. Tämä toimenpide olisi ahman hoitosuunnitelman mukainen, jossa ahmojen levittäytymistä uusille elinalueille poronhoitoalueen ulkopuolelle tuetaan. Ahmaan kohdistuvaa tutkimusta tulee myös lisätä.

Ahma on pääasiassa haaskaeläin, joka hyödyntää muiden suurpetojen tappamia tai muutoin kuolleita poroja. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan niillä alueilla missä elää ilveksiä noin 50% ahman hyödyntämistä kuolleista poroista oli peräisin ilveksen saalistuksesta. Luonto-Liiton mielestä porovahingot pitää dokumentoida ja varmistaa nykyistä paremmin. Vaikka porossa on ahman syöntijälkiä, poron kuolinsyy voi olla jokin muu. Syyt ahmavahinkojen suuriin vuosittaisiin vaihteluihin tulisi myös selvittää. Poroelinkeinosta luopuminen eteläisellä poronhoitoalueella vähentäisi petovahinkoja ja niistä maksettuja korvauksia, ja olisi pitkällä aikavälillä kannattavaa.

Leo Stranius Toiminnanjohtaja / Luonto-Liitto ry

Lisätiedot:

Christa Granroth, Luonto-Liiton susiryhmä, c.granroth@gmail.com

Mari Nyyssölä-Kiisla, Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja, mari.nyyssolakiisla@ luontoliitto.fi