Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2021–2022

Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2021–2022

Luonto-Liitto katsoo, että ehdotettua 320:n ilveksen metsästyskiintiötä ei pidä sallia. Ilveksen metsästyskiintiö on suurempi kuin edellisenä metsästysvuonna, vaikka ilveskanta on kasvanut arviolta vain 4 % edelliseen vuoteen verrattuna.
Luonto-Liiton lausunto maa- ja metsätalousministeriön luonnokseen koskien ilveksen metsästyskiintiötä metsästysvuonna 2021–2022

Kuva: Marko Junttila, Visit Finland

Vuonna 2014–2015 ilveksen kanta-arvio oli 2740–2890 yksilöä. Ilveskanta on sittemmin taantunut liiallisen kannanhoidollisen metsästyksen johdosta, ja on nyt yhtä pieni kuin kymmenen vuotta sitten. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa elää arviolta vain 2155–2280 yli vuoden ikäistä ilvestä ennen tulevaa metsästyskautta. Kannanhoidollisen ja vahinkoperusteisen metsästyksen lisäksi ilveksiä kuolee liikenteessä ja ilveksiä tapetaan myös laittomasti*.

Ilves on tiukasti suojeltu laji

Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään asetuksen mukaan muun muassa vakiinnuttamaan ilveskantaa, ylläpitämään ilvesten ihmisarkuutta, lisäämään paikallisten ihmisten hyväksyntää ja ilvesten arvostusta riistaeläimenä. Kannanhoidollinen metsästys on esityksen mukaan ainoa keino saavuttaa edellä mainittuja päämääriä. Ilves on luokiteltu EU:n luontodirektiivin IV liitteessä tiukasti suojeltuihin lajeihin. Siitä huolimatta ilvekselle myönnetään vuosittain kannanhoidollisia metsästyslupia, joilla pyritään estämään ilveskannan kasvua ja rajoittamaan lajin luontaista levittäytymistä.
Ilves on jo valmiiksi erittäin arka suurpeto. Vain harva suomalainen on päässyt näkemään ilveksen luonnossa. Jahdit tapahtuvatkin koirien avulla metsäisillä alueilla ja usein kaukana asutuksesta. Kyse on trofeemetsästyksestä, sillä ampuja saa pitää eläimen osia kuten turkin ja kallon itsellään.

Suomalaisten mielestä ilveksiä ei ole liikaa

Luonnoksessa esitetään, että ihmisten sietokykyä ilvestä kohtaan  tulee lisätä metsästyksellä. Suurin osa suomalaisista suhtautuu ilvekseen jo valmiiksi myönteisesti, joten sietokyvyn lisääminen ei ole perusteltua. Yli 60 % suomalaisista ilmoitti WWF Suomen tekemässä selvityksessä**, ettei ilveksiä ole liikaa.
Myös perustelu, jossa ilveksen arvostusta riistaeläimenä pyritään lisäämään metsästyksellä, on kyseenalainen. Vuoden 2019–2020 metsästyskaudelle ilvekselle haettiin 700 kaatolupaa, joista myönnettiin 242. Tämä tarkoittaa, että lähes 40 % koko ilveskannasta (1845–1955 yksilöä) olisi kyseisenä metsästysvuonna haluttu ampua. Ilveksen metsästämisen suosio on aivan liian suuri, eikä lajin arvostusta riistaeläimenä pidä kasvattaa. Voisiko olla mahdollista, että ilveskanta halutaan pitää mahdollisimman pienenä, jotta ilves olisi harvinainen, ja siten yhä halutumpi saalis?
Myönnetyt kaatolupakiintiöt ovat suuria, jotta mahdollisimman moni halukkaista saisi mahdollisuuden osallistua ilveksen metsästykseen. Ilveksen metsästyksen suosio on pitkään ollut korkea. Vuoden 2014–2015 metsästyskaudelle haettiin yhteensä 1302 ilveksen kaatolupaa Suomen riistakeskukselta, ja vuonna 2016–2017 lupia haettiin yhteensä 1100.

Ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan

Ilveksen metsästys alkaa poronhoitoalueella ensimmäinen päivä lokakuuta ja muualla maassa ensimmäinen päivä joulukuuta, kestäen seuraavan vuoden helmikuun loppuun saakka. Ilveksen pennut syntyvät touko-kesäkuun aikana ja ne ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen. Metsästyksen alkaessa pennut ovat vasta noin puolen vuoden ikäisiä. Ainoastaan emoilves, jota vuotta nuorempi pentu seuraa on rauhoitettu.
Ryhmänä liikkuvien ilvesten metsästys muodostaa suuren riskin emon ampumiselle, jolloin pentujen selviytymismahdollisuudet heikkenevät. Luonto-Liitto katsoo, että ilvespentueet pitää rauhoittaa metsästykseltä kokonaan. Naaraiden osuus metsästyssaaliista on vaihdellut vuosittain 40–50% välillä. Lisääntymisikäisten naaraiden osuus on muutaman vuoden ajan ollut noin 45 % kaikista metsästetyistä ilvesnaaraista. Tästä johtuen herää kysymys, miten paljon emoja ammutaan, sillä ilvekset pakenevat yleensä ahdistettuina puihin, eivätkä pennut välttämättä ole havaittavissa ampumistilanteessa.

Pitkäkestoinen jahti on ilvekselle erittäin stressaavaa

Metsästystilanne tuottaa ilvekselle runsaasti stressiä. Jahdit kestävät usein tunteja, jonka aikana ilves pakenee sitä ajavia tai haukkuvia koiria, usein vaikeakulkuisessa lumisessa maastossa. Kun ilves ei jaksa enää paeta, se voi kiivetä pakoon puuhun, josta eläin on helppo ampua.
Ilveksen ja muiden suurpetojen metsästyksessä käytetään nykyään kovaluonteisia suurpetojen metsästykseen jalostettuja kestäviä ajokoiria. Ilveksen perään voidaan laskea samanaikaisesti useita koiria, sillä metsästyksessä käytettävien koirien määrää ei ole rajoitettu. Luonto-Liitto katsoo, että koirien käyttö ilveksen metsästyksessä on kiellettävä.

Poronhoitoalueen suurpetotilanne on kestämätön

Poronhoitoalueen ilveskanta käsittää vain 3 % Suomen arvioidusta ilveskannasta. Tästä huolimatta ilvekselle ei aseteta metsästyskiintiötä poronhoitoalueelle, missä ilvestä saa metsästää viiden kuukauden ajan. Luonto-Liitto katsoo, että suurpetojen tilanne poronhoitoalueella on kestämätön. Ei ole oikein, että 36 % Suomen pinta-alasta, joka käsittää laajoja erämaa-alueita, pidetään petovapaana. Poronhoitoalueen petopolitiikka estää suurpetojen liikkumisen Pohjoismaiden välillä aiheuttaen lajien sisäsiittoisuutta.

Ilves on hyötyeläin ja rikastuttaa luonnon monimuotoisuutta

Ilves on hyötyeläin ja ilveskantaa pitäisikin kasvattaa tuntuvasti. Ilveskannan kasvun mahdollistaminen onnistuu parhaiten pidättäytymällä kannanhoidollisesta metsästyksestä. Ilves saalistaa monia vieraslajeja ja vähentää niiden aiheuttamia vahinkoja, sekä lisää samalla luonnon monimuotoisuutta.
Ilvekset pitävät myös runsaat kauriskannat terveinä saalistaen heikkoja yksilöitä, ja ehkäisevät siten tautien leviämistä. Valkohäntäkauris on vieraslaji, joka on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, suurpetokantojen pienuudesta ja metsästäjien ylläpitämistä ruokinnasta. Valkohäntäkauriskanta on voimakkaassa kasvussa ja levittäytyy jatkuvasti uusille alueille. Lajia esiintyy jo saaristossa uhaten saaristoluonnon monimuotoisuutta. Suuret kauriskannat lisäävät myös punkkien määrää ja niiden levittämiä tauteja.

Ilveksiä tarvitaan kauris- ja hirvikantojen kasvun hillitsemisessä

Ilveskanta on kasvanut selvästi Uudellamaalla ja Oulun poronhoitoalueen eteläpuoleisella alueella. Esityksen mukaan kannanhoidollista metsästystä pyritään kohdistamaan alueille, jossa on tiheä ilveskanta. Ilveksiä ja muita suurpetoja tarvitaan varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomen alueilla hillitsemään kauris- ja hirvikantojen kasvua.
Ilvekset parantavat liikenneturvallisuutta ja vähentävät maatalousvahinkoja vähentämällä hirvieläinten määrää. Hirvieläinten aiheuttamat liikennevahingot ovat lisääntyneet merkittävästi. Vuonna 2020 Suomessa tapahtui 6507 valkohäntäkauris ja 4792 metsäkauriskolaria***. Suurpetoja tarvitaan kauris- ja hirvikantojen kasvun hillitsemiseksi.

Lähteitä:



Lisätiedot:

Christa Granroth
Luonto-Liiton suurpetojaoston jäsen

Riku Eskelinen
Toiminnanjohtaja
Luonto-Liitto ry

Kuva: Marko Junttila, Visit Finland