Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / BLOGI: Pormestaritentin antia

BLOGI: Pormestaritentin antia

Helsinkiin saadaan luonto- ja ilmastopormestari – vai saadaanko?
BLOGI: Pormestaritentin antia

Kuva: Emilia Hoisko

Teksti: Enja Seppänen ja Otto Snellman

Tilanne vaikuttaa hämmentävän hyvältä luontokadosta ja ilmastokriisistä huolestuneelle helsinkiläiselle äänestäjälle kuntavaalien lähestyessä. Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Natur och Miljön järjestämässä pormestarivaalitentissä 21.5. Helsingin neljän suurimman puolueen ehdokkaat olivat samoilla linjoilla useista ilmastokriisin hillintään ja luontokadon pysäyttämiseen tähtäävistä tavoitteista ja teoista. Ehdokkaiden vastausten tarkempi erittely kuitenkin paljastaa, että yksimielisyys on osin petollista.

Jos Suomesta tulee hiilineutraali vuonna 2035 ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen todella saadaan maassamme pysäytettyä, on se suurelta osin kuntien ansiota. Kunnat tuottavat kaksi kolmasosaa koko Suomen suorista ilmastopäästöistä.

Kunnilla on maankäytön suunnittelussa merkittävästi valtaa, jota voidaan käyttää elonkirjon turvaamiseen. Kunnat voivat minimoida hankintojensa ympäristövaikutukset. Lisäksi ne voivat tehdä päätöksiä, jotka auttavat suomalaisia muuttamaan kulutustaan niin, että planeetta pystyy kannattelemaan elämäntapaamme myös tulevaisuudessa.

Kuntavaalit ovat siis ilmasto- ja luontovaalit. Greenpeace, Luonto-Liitto ja Natur och Miljö järjestivät vaalikevään aikana luonto- ja ilmastokysymyksiin keskittyvät pormestariehdokastentit Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Helsingin Sanomien analyysin mukaan Anni Sinnemäki (vihr), Juhana Vartiainen (kok), Nasima Razmyar (sd) ja Paavo Arhinmäki (vas) “esiintyivät yksimielisinä” pääkaupungin tentissä.

Tässä kirjoituksessa pureudumme tarkemmin ehdokkaiden vastauksiin ja väitämme, että yksimielisyyden liika korostaminen voi johtaa harhaan. Helsingin pormestariehdokkaat olivat toki samaa mieltä monista tärkeistä kysymyksistä. Vastaukset kuitenkin paljastavat myös merkittäviä eroja sekä osaamisessa ilmasto- ja ympäristöasioissa että yleisissä käsityksissä, miten ihmiskunnan suurimpia ongelmia ratkotaan kuntapolitiikassa.

Korostamme, että kuntavaalit ovat ensisijaisesti puoluevaalit eivätkä pormestarivaalit. Emme analysoi tässä kirjoituksessa puolueiden kuntavaaliohjelmien ilmasto- ja ympäristökantoja tai suhteuta pormestariehdokkaiden vastauksia niihin. Kehotamme äänestäjiä paneutumaan puolueiden ohjelmiin ennen vaaliuurnille menoa.

Kestävää ja päästötöntä lämpöä omistajaohjauksella

Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali kaupungin alueella suoraan syntyvien päästöjen osalta vuoteen 2035 mennessä. Käytännössä Helsinki tavoittelee 80% päästövähennystä, sillä nykyisten suunnitelmien mukaan (peräti) 20% päästöistä kompensoidaan.

Vuoden 2018 lopussa hyväksytyssä Hiilineutraali Helsinki 2035 -ohjelmassa kerrotaan toimenpiteet, joiden avulla kaupunki pyrkii tavoitteeseen. (Voit seurata ohjelman edistymistä Helsingin ilmastovahdissa.)

Ylivoimaisesti merkittävin toimenpidekokonaisuus on lämmityksen päästöjen vähentäminen. Kaukolämmön osuus koko kaupungin CO2-päästöistä on 52% (Helsingin kaupungin ympäristöraportti 2019, s. 26). Niiden vähentämisestä vastaa isolta osin kaupungin omistama energiayhtiö Helen.

Kaupunki on kuitenkin viime aikoina viestinyt selvästi, että se tulee ohjaamaan Helenin toimintaa lämmitysjärjestelmän uudistamisessa aktiivisesti. Esimerkiksi alkuvuodesta päättyneessä Helsinki Energy Challenge -ideakilpailussa kaupunki etsi päästöttömiä ja polttoon peruuttamattomia ratkaisuja vuonna 2029 sulkeutuvan Salmisaaren hiilivoimalan lämmöntuotannon korvaajaksi.

Kilpailun yhteydessä istuva pormestari Jan Vapaavuori (kok) julisti, että kaupungin “pitää omistajana ottaa ison energiastrategian ja -vision pohtiminen omiin käsiin”. Ehdokkailta kysyttiin, aikoisivatko hekin pormestareina jatkaa kiristyvän omistajaohjauksen linjalla.

Sinnemäki ja Arhinmäki sitoutuivat vahvaan omistajaohjaukseen. Sinnemäki myös kaipasi “laajaa keskustelua” kaukolämmön systeemisestä muutoksesta.

Sinnemäki haluaisi, että hiilenpoltto lopetetaan Helsingissä jo ennen vuoden 2029 kansallista takarajaa. Lisäksi hän korosti energiatehokkuuden ja maalämmön tärkeyttä, jotka vähentäisivät Helenin vastuulla olevan kaukolämmön osuutta kaupungin lämmöntuotannossa.

Arhinmäki painotti markkinoiden tuottamia ratkaisuja ja jatkuvaa kykyä ottaa käyttöön uusimpia innovaatiota. Lisäksi hän piti tärkeänä omistajaohjauksen kannalta, että Helenin hallituksessa istuu poliitikkoja. Tällä hetkellä Helen hallituksen kahdeksasta jäsenestä neljä on poliitikkoja, joista kolme on demokraattisesti valittuja valtuutettuja.

Vartiainen ja Razmyar olivat varauksellisempia vahvasta omistajaohjauksesta. Razmyar piti Helenin ja kaupungin yhteistyötä keskeisenä. Hänestä Helen on onnistunut toistaiseksi hyvin, mutta kaupungin tulisi pohtia omaa rooliaan tarkemmin. 

Vartiainen luotti Helenin nykyisiin suunnitelmiin ja energiamarkkinoiden vetoapuun. Hän piti tärkeänä, että Helenin nykyiset suunnitelmat näyttävät yhtiölle kannattavilta, sillä “pitää kuitenkin käytännössä mennä raha edellä, jotta mitään tapahtuu”.

Kun Vartiaiselta kysyttiin erikseen, olisiko hän valmis tarvittaessa tiukentamaan omistajaohjausta, hän vastasi myöntävästi ja lisäsi, että ”yhtiöiden hallitukset on sitä varten”. Hän siis vaikutti ymmärtävän “omistajaohjauksen” – jos sille on ensinnäkään tarvetta – kapeasti lähinnä Helenin hallituksen asiana.

Ehdokkaat vaikuttivat olevan samaa mieltä siitä, että Helsinkiin ei enää rakenneta metsäbiomassaa polttavia voimaloita, jotka uhkaavat Suomen hiilinieluja ja metsäluontoa. Sinnemäki antoi ymmärtää, että tästä ollaan laajasti samaa mieltä myös kaupungin päättävissä elimissä.

Tämä on erinomaista, vaikka kukaan ehdokkaista ei tarttunut juontaja Hanna Nikkasen huomautukseen, että tälläkin hetkellä Vuosaareen ollaan rakentamassa uutta biomassavoimalaa, joka korvaa suuren osan vuonna 2024 sulkeutuvan Hanasaaren hiilivoimalan lämmöntuotannosta.

Millä liikenteen päästöt kuriin?

Jopa yksi viidesosaa Helsingin kaupungin ilmastopäästöistä syntyy liikenteestä. On siis selvää, että päästövähennystavoitteisiin pääsemiseksi kaupungin liikennejärjestelmää on uudistettava monin eri tavoin.

Näistä toimenpiteistä nostettiin tentissä esiin ruuhkamaksujen mahdollinen käyttöönotto sekä pyöräilyn osuuden nostaminen 20 prosenttiin kaikesta liikenteestä vuoteen 2035 mennessä. 

Kaikki ehdokkaat kannattivat pyöräilyn edistämistä. Ehdokkaat pitivät pyöräilyä tärkeänä ympäristö-, viihtyvyys- ja terveyssyistä, ja Helsingistä maalailtiin kuvia seuraavana Kööpenhaminana.

Vartiainen oli ainoa, joka suhtautui varauksella 20 prosentin tavoitteeseen. Razmyar muistutti, että pyöräilyn osuus kaupungin liikenteestä on tällä hetkellä vain 11 prosenttia ja että lisää resurssointia kaivattaisiin.

Sinnemäki osoitti kokemusta liikenteeseen liittyvissä kysymyksissä. Hän on ollut mukana neuvottelemassa kaupungille 20 miljoonan euron vuosittaisia investointeja pyöräilyyn. Hän kertoi tämän olevan suurin investointitaso pyöräilyn kehittämiseen Suomessa.

Sinnemäki puolsi 20% tavoitetta, mutta myönsi juontajan esille nostamat ongelmat pyöräväylien talvikunnossapidossa ja pyöräilijöiden huomioimisesta rakennustyömaiden poikkeusjärjestelyissä.

Ruuhkamaksuihin kaikki ehdokkaat lukuunottamatta Vartiaista suhtautuivat myönteisesti. Vartiainen sanoi, etteivät ruuhkamaksut ole lupaava keino ilmastopäästöjen vähentämiseen vaan liikenteen sujuvoittamiseen. Sinnemäki korjasi Vartiaista, että asiantuntijaselvitysten mukaan ruuhkamaksut ovat tehokkain yksittäinen keino liikenteen päästöjen vähentämiseen Helsingissä.

Elonkirjon turvaaminen kaupunkiluonnossa

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on haastavaa Helsingin kaltaisissa suurissa kasvukeskuksissa. Toisaalta koronapandemia on korostanut ympäristön monimuotoisuuden tärkeyttä. Helsinkiläiset haluavat viettää entistä enemmän aikaa lähiluonnossa ja ovat huolestuneempia laajemmista globaaleista ympäristökysymyksistä.

Helsingissä kumpuaa jatkuvasti konflikteja tiiviin rakentamisen ja lähiluonnon säilyttämisen välisestä jännitteestä. Tälläkin vaalikaudella helsinkiläiset ovat olleet usein puolustuskannalla oman lähiluontonsa suojelemiseksi. Viime aikoina huomiota herättäneitä taisteluita on käyty esimerkiksi Myllypurossa ja Pirkkolassa.

Razmyar kommentoi jännitteitä tentissä seuraavasti: “Asioiden kanssa joutuu tasapainoilemaan. Tärkeää on ennustettavuus ja jatkuvuus kumppanina. Emme voi välttyä, etteikö raiteiden varsilta katkota metsiä, mutta on ajateltava ilmastovaikutuksia pitkällä tähtäimellä. Monimuotoisuuden vaaliminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista.”

Arhinmäki näki ratkaisuna suurien luontokokonaisuuksien säilyttämisen ja ympäristöjärjestöjen kuulemisen. Hän korosti myös luontokohteiden tunnearvon sekä lähidemokratian toimivuuden tärkeyttä.

Vartiainen katsoi, että etusijalla tulee olla asukkaiden kuuleminen ja uusien innovaatioiden käyttöönotto. Esimerkkinä hän mainitsi Hermannin rannan ja rakennetun kaupunkiluonnon muotoilun elonkirjoa tukevaksi.

Hermannin ranta on jättömaata, josta kaavaillaan 5000 asukkaan tiivistä “ekoaluetta”. Sinne on tarkoitus rakentaa uusiutuvaa energiaa, hulevesiä ja biodiversiteettipuistoja hyödyntävää vihreää infrastruktuuria.

Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa on hiljattain hyväksytty Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma (LUMO). Sinnemäki kertoi, että hän on juuri luonnonsuojelukysymyksien takia on alunperin lähtenyt politiikkaan ja että tämä tulisi varmasti näkymään myös hänen pormestarikaudellaan.

Hänen mukaansa sekä rakennettua ympäristöä että laajempia luontoalueita tulisi hoitaa niin, että niiden lajisto monipuolistuu. Sinnemäki näki toivonpilkahduksen siinä, että suurimmat konfliktit lähiluonnon säilyttämisestä nousivat vanhoista kaavoista.

Vartiainen nosti tässä yhteydessä esiin kiertotalouden. Sen toimeenpano on suuri ja tärkeä kokonaisuus, jonka toivotaan auttavan talouskasvun irtikytkennässä luonnonvarojen liikakulutuksesta. Kiertotalouden tavoitteena on, että uusien raaka-aineiden käyttöönotto ympäristöstä vähenee.

Lisäksi Vartiainen ei vaikuttanut olevan niin huolissaan lähiluonnon tuhoamisesta. Hän piti “isossa kuvassa” kaupungistumista ja Helsingin kasvua elonkirjoa vaalivana kehityskulkuna, koska tiiviisti kapungissa asuvat ihmiset rasittavat vähemmän luontoa.

Razmyar korosti viheralueiden verkostomaisuutta, mikä on elintärkeää esimerkiksi pölyttäjille.

Kaikki ehdokkaat vaikuttaisivat allekirjoittavan, että luonnon monimuotoisuutta on turvattava Helsingissä entistä tarmokkaammin, mutta ehdotetut keinot vaihtelivat voimakkaasti. Tiiviin rakentamisen ja viheralueiden verkostomaisuuden sekä luontoalueiden luonnonmukaisuuden ja rakennetun ympäristön luontoratkaisujen välillä tasapainottelu tulee olemaan yksi tulevan valtuustokauden vaikeimpia tehtäviä. 

Ottaako Helsinki vastuun ulkoistetuista päästöistä ja ympäristötaakoista?

Kaupungin hankintojen ja helsinkiläisten elämäntavan ympäristötaakasta suurin osa on ulkoistettu Helsingin rajojen ulkopuolelle.

Kaupungin ja helsinkiläisten ostamien tavaroiden ja palveluiden valmistuksessa käytetään luonnonvaroja ja maa-alaa, joiden kestämätön hyödyntäminen ajaa ekosysteemeitä yhä ahtaammalle ympäri maailmaa. Esimerkiksi LUMO-ohjelmassa ulkoistettuja ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan huomioida.

Helsingissä kulutettujen mutta muualla valmistettujen tuotteiden tekeminen synnyttää myös ns. epäsuoria ilmastopäästöjä. Hiilineutraali Helsinki -ohjelman (s. 87) mukaan epäsuorat päästöt ovat jopa yli kaksinkertaiset verrattuna suoriin päästöihin.

Siitä huolimatta niitä ei lasketa Helsingin ilmastotavoitteissa. Ohjelmassa (s. 21) perustellaan, että “epäsuorien päästöjen arviointiin ja seurantaan ei ole sopivia työkaluja” ja “kaupungilla on epäsuoriin päästöihin usein vähäisemmät vaikutusmahdollisuudet”.

Ohjelmaan on kuitenkin haluttu sisällyttää myös epäsuoria päästöjä vähentäviä toimenpiteitä, kuten kiertotalouden edistäminen.

Helsingissä ongelma on siis tiedostettu ainakin ulkoistettujen ilmastopäästöjen osalta, mutta kaupunki ei ole halunnut ottaa siitä selkeää vastuuta. Tilanne on toinen esimerkiksi Amsterdamissa.

Lisäksi Suomen Ilmastopaneelin juuri julkaisemassa raportissa (erit. s. 17–23) luetellaan useita kulutuksen epäsuoria päästöjä vähentäviä toimia, joita myös kaupunki voisi edistää entistä voimakkaammin omalta osaltaan.

Toisaalta Helsinki on menossa oikeaan suuntaan erityisesti omien hankintojensa suhteen. Kaikki pormestariehdokkaat olivat tyytyväisiä viime valtuustokauden päätöksestä puolittaa liha- ja maitotuotteiden käyttö kaupunkikonsernin ruokapalveluissa vuoteen 2025 mennessä.

Arhinmäki myös kehui Mia Haglundin (vas) tuoretta aloitetta rakentamisen koko elinkaaren hiilijalanjäljen huomioimisesta asemakaavassa.

Valitettavasti ehdokkaiden näkemykset ulkoistetuista päästöistä ja ympäristövaikutuksista jäivät suurimmaksi osin kuulematta teknisten ongelmien takia. Niitä ei myöskään löydy tallenteelta.

Äänestäjien on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, miten kokonaisvaltaisesti ehdokkaat ovat valmiita ottamaan vastuuta ekologisista kriiseistä.

Pormestariehdokkaiden vaalilupaukset

Lopuksi ehdokkailta pyydettiin vaalilupauksia ympäristöasioista kiinnostuneille äänestäjille.

Arhinmäki lupasi puolustaa lähiluontoa ja sen monimuotoisuutta kaavakamppailuissa.

Vartiainen lupasi kestävän kasvun Helsingin; ekologinen kestävyys ja sopusointu luonnon kanssa ovat hänelle keskeisiä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden lisäksi.

Razmyar sanoi, että kaupungeissa ja kunnissa tehdään suuria ratkaisuja lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta. Hän lupasi tehdä kaikkensa sen eteen, että Helsingin hiilineutraaliustavoitteeseen päästään. Razmayr väläytti, että tavoitetta voitaisiin jopa kiriä, kunhan huomioon otetaan myös tarvittavat resurssit ja investoinnit.

Sinnemäki lupasi palvella tulevaisuudestaan huolestuneita helsinkiläisiä viemällä kunnianhimoisesti eteenpäin paikallisia ilmasto- ja luontoratkaisuja. Hän korosti myös kansainvälistä yhteistyötä ja tiedon jakamista. Hän lupasi uuden luonnonsuojeluohjelman, jossa nostettaisiin kunnianhimon tasoa entisestään.

Ympäristöasioista huolestuneelle äänestäjälle tilanne on kinkkinen. Näennäisesti vaikuttaa siltä, että jokainen pormestariehdokas kannattaa ympäristö- ja ilmastotavoitteita ainakin niiden nykyisellä tasolla.

Tosin ehdokkaiden puheet ja lupaukset suurilta osin niin yleisiä, että äänestäjän on vaikea päätellä, miten ne käytännössä näkyisivät kaupungin poliittisessa johtamisessa.

Konkreettisia uusia ehdotuksia tehtiin koko tentissä varsin vähän. Poikkeuksena mainittakoon Sinnemäen halukkuus aikaistaa Salmisaaren sulkemista ja Razmyarin väläytys Helsingin ilmastotavoitteiden kiristämisestä.

Äänestäjät joutuvat arvioimaan, mitä ehdokkaiden vastaukset kertovat heidän osaamiseroistaan ja käsityksistään siitä, miten ekologisia kriisejä ratkotaan kaupunkipolitiikassa. Tulevan pormestarin arvot, osaaminen ja kokemus voivat vaikuttaa radikaalisti Helsingin kaupungin kestävään kehitykseen.

 

Linkkejä:

Helsingingin tentin tallenne: https://fb.watch/5QJji5ktWg/

Tampereen tentin tallenne: https://fb.watch/5QJnqFB7ja/

Turun tentin tallenne: https://fb.watch/5QJrnwffkS/

Kansalaisjärjestöjen ilmastoviestit kuntavaaleihin 2021

 

 

KIrjoittajista:

Otto Snellman on ollut vuodesta 2018 alkaen mukana ilmastoliikkeessä. Hän on toiminut myös Luonto-Liiton siviilipalvelushenkilönä ja hallituksen jäsenenä. Otto opiskelee käytännöllistä filosofiaa Helsingin yliopistossa. Hänestä ilmastokriisin ja sukupuuttoaallon keskellä meidän on arvioitava uudelleen käsityksiämme ja mittatikkujamme hyvästä elämästä sekä henkilökohtaisella että poliittisella tasolla.

Enja Seppänen on Luonto-Liiton aktiivi ja Uudenmaan piirin ilmastoryhmän vetäjä. Enja opiskelee sosiaalietiikkaa Helsingin yliopistossa ja ilmastokysymyksissä häntä kiinnostavat erityisesti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät asiat.